Uima-altaita

Olen oppinut lapsena uimaan joen uomassa, jossa kaikki kylän lapset tapasivat uiskennella ja viettää kesäisiä lomapäiviä. En muista tarkalleen, minkä taidon opin ensin: lukutaidon, uintitaidon vai aikuisen pyörällä ajotaidon. Jokaisesta kolmesta taidosta on kuitenkin ollut valtavasti hyötyä ja iloa elämässä. Uimisesta tuli sittemmin koko perheen harrastus.

Eniten olen uinut uima-altaissa, koska esim. merivedessä uiminen on epämiellyttävää veden suolaisuudesta ja merenpohjan sotkuisuudesta johtuen. Uima-altaita olenkin kolunnut monenlaisia elämäni varrella. On ollut hyvin mielenkiintoista matkoilla tutustua esim. hotellien uima-altaisiin. Mikään ei voita aamulla uintia, saunomista ja näiden jälkeistä aamiaista.

Oma jännityksensä on ollut oppia systeemit, miten altaaseen löytää ja pääsee. Monenlaiset systeemit on nähty. Kielitaitokin on ollut koetuksella, kun on yrittänyt päästä läpi erilaisista vekottimista ja oppia pukuhuoneiden sulkemistavat. Eihän edes Suomessa, monivuotisessa untipaikassamme muista aina miten kulkulupakorttia työnnetään sisään koneeseen ja toisaalta ulostultaessa.

Uima-altaat ovat olleet kooltaan monenkokoisia ja myös monenmuotoisia. Italian Riccionessa uima-allas sijaitsi hotellin ylimmässä kerroksessa, mutta muuten ne ovat olleet yleensä pohjakerroksessa. Pekingin hotellissa juuri kukaan asukkaista ei käynyt uimassa. Los Angelesissa uima-allas oli luonnollisesti ulkona palmujen siimeksessä. Tokiossa eikä New Yorkissa ollut hotellissa uima-allasta. Yleensä eurooppalaisissa pääkaupungeissa uima-allas on ollut, ja sellaisen löytyminen onkin ollut lähes ehto hotelliin majoittumiselle.

Asuminen uima-altaan lähellä, etelän auringossa on ylellisyyttä. Kun katsoo terassilta, ja näkee kauniin sinisen veden peilityynenä, tulee vastustamaton halu lähteä altaalle. Espanjan rannikolla on tuhansia uima-altaita, melkein joka talossa on oma uima-allas. Näköalavuorelta on mukava katsoa juuri talojen uima-altaita, miten kauniin siniseltä vesi niissä näyttää.

Tämä päivä on kohta siinä pisteessä, että on lähdettävä iltauinnille. Ei muuta kuin uima-asu päälle ja portin avaimet mukaan. Se on siinä. Tosin nyt olisi kohta löydettävä uusi uimalakki, kun entinen uhkaa haljeta. Eivät täällä merenrantamyymälässä myyneet uintilakkeja, vai eivätkö ymmärtäneet mitä "swimminghat":lla tarkoitin. Täytyy siis tehdä parempi strategia hankkeelle, mitäköhän uintilakki on espanjaksi?

Elite

Elitekin täyttää tällä viikolla 75 vuotta. Elite perustettiin 20.4.32 vain 15 päivää kieltolain päättymisen jälkeen, mutta Museokadulle. Nykyisin Elite pitää majaa nk. Reitzin komeassa funkkistalossa Eteläisellä Hesperiankadulla, aivan kävelymatkan päässä. On siis etuoikeus asua lähellä vanhaa ja kunnianarvoisaa taiteilijaravintolaa.

Kun vierailemme Elitessä muutaman kerran "lukukaudessa", on aina hyvää ruokaa tiedossa, jos tilaa Tauno Palon sipulipihvin. Annos on tosin hintavoitunut korkeaksi vuosien kuluessa. Tästä huolimatta ruoka on maukas ja annos sopiva. Ennen ja jälkeen ko. pihvinsyönnin voi elää sitten päivän kevyemmällä ruoalla.

Elitessä voi aina nähdä julkisuuden henkilöitä. Seinillä olevat taulut ovat vanhoja ja kauniita, mutta yllätyksekseni ne eivät olekaan tulleet ravintolan haltuun panttina taiteilijoiden maksamattomista laskuista. Ensimmäinen omistaja, vaasalaisen kauppiassuvun jälkeläinen, Ernst Mattas rupesi keräämään taidetta ja maksoi siis tauluistaan normaalisti korvauksen. Taiteilijaravintolan tunnusmerkistö on säilynyt Elitellä 75 vuotta. Täytyy taas matkan jälkeen käydä juhlapaikalla "rääpiäisissä".

Tuleepa uuden hallituksen ruoan arvonlisäveron alennuskaavailuista mieleen uusi ideakin. Jos Elite alkaisi myydä "tiskiltä" Tauno Palon pihvejä, niin hinta laskisi kaupparuoan tapaisesti. Toisaalta muut taide-elämykset menettäisi juoksemalla vain sisään ja ulos pihvit laatikossa.

Vanhuskeskuksia suunnitellaan Helsinkiin

Ideat monipuolisista vanhuskeskuksista tuodaan tässä kuussa Helsingissä Sosiaali- ja terveyslautakuntaan vanhuspalveluohjelman neljänä toimeenpano-ohjelmana. Helsingissä ollaan siis edelleen suunnitteluasteella, vaikka monenlaiset ongelmat ovat olleet jo vuosikymmeniä esillä. Vaaleissakin puhuttiin hoivapalvelujen järjestämisestä aivan kuin niitä ei olisi koskaan aikaisemmin tarvittu.

Aktiivisimmat ikäihmiset ovat perustaneet muutaman hengen ryhmissä itselleen oman keskuksensa. Työntekijöinä ovat itse ikäihmiset niin, että ruokahuollosta vastaa kukin esim. viikon kerrallaan. Keskuksen hyvyys on siinä, että asukkaat ovat eri aloilla tehneet työuransa ja hallitsevat monenlaisia tehtäviä. Asukkaina on sekä miehiä että naisia. Työt ja vastuut siis jaetaan. Toki varmaan tarvitaan ulkopuolistakin palvelua. Läheisyys, toisen seura ja välittäminen on kuitenkin taattua.

Oli keskus minkälainen hyvänsä, siinä tulee olla aktiviteetin tai toiminnan mahdollisuutta aivan kuoleman lähestymiseen asti. Toimeliaisuus ja vastuullisuus jostain, vaikka pienestäkin tehtävästä, pitää yllä elämän tarkoituksellisuuden tunnetta. Ei tarvitse kovin kaukaa hakea sitä, mitä vanhuskeskuksessa tarvitaan. Siellä ei tarvita vain sänkyjä. Tilaa täytyy olla aktiviteeteille.

Näin on mutta, vaikka erilaiset päättäjät käyvät ulkomaillakin tutustumassa vanhusten hoitoon, ei vaan mikään tunnu muuttuvan. Pelkällä turistimatkallakin voi todeta, miten vanhuksistaan huolta pitävät maat ovat keksineet erilaisia motorisoituja kulkuvälineitä, rollaattoreita yms. Suomen kaltaisessa teknologiayhteiskunnassa pitäisi paneutua enemmän apuvälineteknologiaan. Liikkuminen tai liikahtaminen on niin arvokasta vanhukselle, että siihen voisi valmistaa enemmän tekniikkaa. Nuo kaiken keksivät insinööriaivot voisivat välillä keksiä vanhusten välineistöä. Kyllästyttää nämä kaikenkarvaiset hilavitkuttimet meille "ei vielä vanhuksille". Emme tarvitse kaikkea uutta "vitkutusta". Hus vanhusten välineistöä keksimään!

Me lähestymme Albaniaa

En tiedä juuri mitään Albaniasta. Tiedän kuitenkin sen, että kohta presidentti Ahtisaari tekee YK:lle ehdotuksen Kosovon maakunnan itsenäistämiseksi. Albania ei ole vielä Eu-maa. Suurin osa väestöstä on muslimeja ja maa sijaitsee Italiaa vastapäätä, Välimeren rannalla. Maa on vuoristoinen, mutta alangoilla viljellään maata, ja maatalous onkin pääelinkeino.

Suomeen kantautuu uutta yhteistyötä kulttuurin puolella. Arto Paasilinnan kirjaa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä on käännetty ensimmäisenä suomalaisena kirjana albaniaksi. Paasilinnan kirjoista pidän kovasti. Hänen kirjojaan on käännetty eniten suomalaisista kirjailijoista ulkomailla. Tiettävästi erityisesti ranskalaiset pitävät Paasilinnan kirjoista. Mutta nyt siis myös albaanit voivat lukea kuinka Taavetti Rytkönen keskustelee kirjassa albanialaisen arkkitehdin kanssa hyrräteodoliiteista. Myös Kalevalaa käännetään albaniaksi. Tekijät näissä käännöksissä ovat Rudina Verdha ja toisessa hänen tätinsä. Joskus sitten Kosovon rauhoituttua voisi lähteä seikkailemaan sinnekin ja löytää kirjakaupasta Paasilinnan kirjan tai Kalevalan. Jää nähtäväksi rauhoittuuko Kosovo.

Idols-kisat

Pitkäperjantain iltana oli tyydyttävä Idols-kisan katsomiseen. Olihan sekin ihmetys kerran nähtävä. En ymmärrä, miksi tuollaiselle voidaan antaa noin paljon televisioaikaa. Koko touhua on kai kestänyt kuukausia. Lehtien lööpeistä on hyppinyt silmille Annasta ja Arista ym. kilpailijoista uutisia. Halusin nyt ihan omin silmin todeta, että kisat varmasti loppuvat.

Tämä Suomen kisa on tiettävästi vain yksi monista maailmalla jylläävistä samanlaisista kisoista, globalisaatiota omalla tavallaan. Onneksi ohjelma sentään kuuluu mainostelevision listoille. En voisi yleisellä kanavalla ymmärtää moisen esittämistarvetta.

Tuollaisen Idolsin voisi toki esittää lyhyemminkin. Finaalissa tuntui, ettei menty eteenpäin juuri ollenkaan. Juontajat toistivat samoja lauseita, ei vaikuttanut kovin älykkäältä vuoropuhelulta. Entäs sitten tuomarit? Huh, huh. Tuomaroinnissa kerrottiin esittäjälle, oliko veto ollut hyvä vai jotain muuta. Onkohan nyt jotain uutta tullut sanastoon? Käsite vetäminen tulkintani mukaan tarkoitti Idolsissa sitä, että esitetään jokin kappale. Nyt siis laulaminen on samaa kuin vetäminen. "Sulla oli hyvä veto". "Nyt vedit hyvin, paremmin kuin alussa". Idols-kisa oli sanalla sanoen idioottimainen kisa. Onneksi siitä päästiin eroon. Olisin tosin Annan valinnut voittajaksi, mutta samapa tuo.

Kuningas Alkoholi

Huomenna tulee kuluneeksi 75 vuotta Alkon olemassaoloa. Hämmästyttävän suuri vaikutus alkoholin myynnistä saaduilla verotuloilla on Suomen budjettiin. Kymmenen prosentin tulo valtion tuloista on suuri määrä. Tuntuu erittäin epäloogiselta, että alkoholirahoilla on voitu rakentaa Suomessa hyvinvointia, kouluja, sairaaloita yms. Nyt kun Virosta ostettavan alkoholin suuren määrän uhka on ehkä ohitettu, nostetaan varmaan piankin alkoholiveroa sen suuren kulutuksen takia.

Juopot ja suurkuluttajat pitäisi edelleenkin saada kuriin oli budjettivaikutus mikä hyvänsä.
Hävettää suomalaisena, että olemme Euroopan toiseksi humalahakuisin kansa Irlannin jälkeen.
Dublinissa vieraillessa muutama vuosi sitten pubit olivat käsittämättömän täynnä ja erityisesti nuorista. Useampikertainen viisuvoittaja Johnny Logankin oli turpeana ja oudon näköisenä alkoholiongelmansa takia taannoisessa televisio-ohjelmassa. Voimme onneksi edes irlantilaisia kauhistella juopottelusta!

Suunnittelen kuitenkin pääsiäisen kunniaksi valmistavani lammasmarinadin mm. punaviinistä.
Ja muuten täytyy toki varustautua pyhiin Alkonkin tuotteilla. Huomenna avataan 75-vuotisjuhlan kunniaksi Helsingin keskustaan iso valintamyymälä ent. Hankkijan taloon. Olisikohan siellä austraalialaista, kengurumerkkistä makeahkoa valkoviiniä minun makuuni?

"Kreivin aikaan"

En ole koskaan aikaisemmin kuullut, mistä käsite "kreivin aikaan" on peräisin. Helsingissä nimikkokadun saajasta, kenraalikuvernööri Per Brahestahan, sanonta on lähtöisin. Tieto tuli esiin Helsingin sanomien artikkelisarjasta. Helsingin Kalliossa sijaitsee sekä Itäinen Brahenkatu että Läntinen Brahenkatu. En tosin tiedä vieläkään, mitä tarkasti ottaen "kreivin aikaan" tarkoittaa. Ilmeisesti kuitenkin hyvää ja oikea-aikaista. Tulitpa "kreivin aikaan" -lausahdushan on tulijalle tieto siitä, että tuli paikalle juuri sopivasti esim. ennen tietyn asian käsittelyä yms. Tyytyväisyydestä ja positiivisuudesta kertoo sekin, että Per Brahe on kirjoittanut muun muassa muistikirjaansa: "Minä olin maahan ja maa minuun tyytyväinen."

Valtaneuvos, kenraalikuvernööri Per Brahe oli Ruotsin kuninkaan lähin virkamies, drotsi, lähes 40 vuotta. Brahe oli Suomessa kenraalikuvernöörinä kahteen otteeseen 1630 luvun lopulta 1650 luvun alkuun. Turun akatemia, postilaitos ja useat kaupungit perustettiin Suomeen hänen aikakaudellaan. Kaupunkisuunnittelussa kitukasvuinen Helsinki siirrettiin Vantaanjoen suulta nykyiseen Kruunuhakaan. Tarkastusmatkoillaan eri puolilla Suomea hän vaati hallinnon tehostamista ja parempia virkamiehiä.

Brahea on siis kiittäminen nykyisen Helsingin paikasta!

Talo pakettiin

Naapurustossamme on siellä täällä taloja paketoituna. Nyt sama muoti osuu omaankin taloon. Jo yli kahdeksankymppinen talovanhuksemme saa ensi kuussa hupun. Alkuun korjaillaan rappauksia ja maalataan seinät, seuraavaksi uusitaan ikkunat. Eli kesästä ei taida paljon olla tietoa sisällä ollessa. Ikkunakorjaus onkin ilmiselvä, mutta seinäkorjaus herätti taloyhtiön vuosikorjauksessa paljonkin keskustelua, olihan yli kymmenen vuotta sitten seinät maalattu.

Olin ensimmäisen kerran taloyhtiön kokouksessa asuttuamme nyt lähes kaksikymmentä vuotta nykyisessä talossa. Kokous oli keskikaupungilla vieraassa ympäristössä. Tuntui aika hassulta tavata naapureita muualla kuin talon tuntumassa ja oikein istua pöydän ympärillä naapureiden vieressä. Olemmehan vain tervehtineet kohteliaasti ja puhuneet ehkä säästä tms. sta. Puheenjohtajankin täytyi antaa puheenvuoro osoittamalla puheenvuoronpyytäjää sanalla Siellä tms. Näin tuntui käyvän useamman kohdalla. Luultavasti remontin tulo oli saattanut monen muunkin harvoin kokouksissa käyvän paikalle.

Taloyhtiössämme aloitetaan myös putkiremontin hankesuunnittelu. Vielä ei tiedetä tuleeko putkien vaihto, dakitus vai sukitus. Tiedetään vain, että asuminen tulee hankaloitumaan remonttien aikana ja rahaa tarvitaan kahmalokaupalla. Putkiremontti on taloyhtiöiden kauhistus. Monet myyvät jopa asuntonsa ko. tilanteessa. Kun nyt oma talomme on remonttikierteessä, on vain kylmästi edettävä vaiheesta toiseen. Nytkin voidaan löytää positiivinen näkökulma siitä, että ei tarvitse tehdä ikkunoiden kevätpesua, koska ikkunat kohta huputetaan. Huhtikuussa voimaan astunut talojen kuntokartoitusvaatimus on sitten aikanaan tervetullut.

Tyhmyydestä sakotetaan

Olen matkustanut Malagaan puolentoista vuoden sisällä 11 kertaa. Nytpä tulikin tehtyä rahallisesti melkoinen moka. Päätin pakata ruumaan menevään laukkuun kannettavan ja arvokkaan tietokoneeni. Ajattelin, että eipähän ole kenttärakennuksessa kulkiessa vaivana ja painoa lisäämässä. Ainut ongelma oli ajatuksissani koneen mahdollinen rikkoontuminen, mutta senkin yritin poistaa laittamalla tietokone suojaan muiden tavaroiden keskelle.

Tyhmyys oli siinä, etten ajatellut asiaa loppuun asti. Niinpä kotiin palatessa aamuyöllä laukkua purkaessani osoittautuikin, että hieno, kallis ja markkinoiden kevyin "lady computer" oli päätynyt varkaiden käsiin. Ei ollut tullut mieleenikään, että lentokentällä työssä olevat, asiakkaita palvelevat henkilöt voivat olla epärehellisiä ja "pitkäkyntisiä" varkaita. No hävinnyt, mikä hävinnyt! Laturikin oli pätkäisty mukaan. Aamuyö kului hereillä ja harmitellessa. Vieläkin jurppii, että juuri minun hieno ja kallis koneeni vietiin. Epäilen, että se on viety Malagan kentällä niin, että edeltävässä läpivalaisussa on todettu juuri tämän laukun sisältävän varastettavaa ja pantu toimeksi. Ei ollut ilmeisesti myöskään mikään ensimmäinen, varkauslajina.

Virallinen paperisota on käynnistetty ja uusi konekin ostettu. Edelleen pöydällemme on hankittuna markkinoiden kevyin, punakantinen ja ihan mukavalta vaikuttava, mutta puolta halvempi kannettava tietokone. Vaivaa on nähty ajan tasalle pääsemiseksi monenkin ihmisen toimesta. Ansaitsevat kiitoksen nämä toimeliaat ja fiksut läheiset. Nyt on huolehdittava lentomatkailu turvallisesti myös uuden koneen osalta. On kuljettava lentokentillä "käsikynkkää" tietokoneen kanssa kaikki vaiheet.

Fiskars

Olen omistanut parisen vuotta Fiskarsin osakkeita, jotka muuten ovat olleet kaupan jo vuodesta 1915 Helsingin pörssissä. Ostokseni tapahtui ehkä sijoittaja Seppo Saarion Kauppalehdessä olleen vinkin perusteella. Fiskarsin valttina oli olla hyvä osingonmaksaja. Sitä se on ollutkin, varsinkin kun Fiskars omistaa puolestaan hyvää tuloksentekijää, Wärtsilää.

Ennen kevään yhtiökokousta sain Fiskarsin upeasti laaditun vuosikertomuksen. Siitä käy ilmi, että Fiskars perustettiin jo vuonna 1649 jokilaaksoon vesivoiman ääreen. Ruukissa on tehty monia Suomen ja Euroopan ensimmäisiä teollisia laitteita. Fiskars aloitti mm. veitsien, haarukoiden ja saksien valmistuksen vuonna 1830 ja kyntöaurojen valmistuksen 1800-luvun loppupuolella. Kyseessä on ns. savupiipputeollisuus, johon siis nykysijoittajien tuli siirtyä huonosti onnistuneiden IT-ostoshuumavuosien.

Fiskars aloitti oranssikahvaisten saksien tuotannon jo vuonna 1967, ja niitä on myyty vuoden 2006 alussa jo 870000000. Jopa Yhdysvaltoihin perustettiin saksitehdas vuonna 1977.
Puutarhatyökaluista istutuslapioon en ole ollut aivan tyytyväinen ja annoin siitä tehtaalle palautettakin. Minulle vastattiin, että valitettavasti toivomaani teräsvalmisteista istutuslapiota
heillä ei valmisteta.

En ole juurikaan viipynyt Fiskarsissa, mutta nyt se tulee olemaan kohdelistalla. Yhtiön ruukkiympäristö ja runsaat ympäröivät maa- ja metsäalueet ovat varmaan mielenkiintoinen tutustumiskohde. Fiskarsin nykyjohdossa toimii ent. presidentin vävy Heikki Allonen ja Ehrnrootheja on hallituksessa kaksi kappaletta. Lisäksi oli mielenkiintoista lukea vaalien jälkeen, että Pohjan kunnan ensimmäinen kansanedustaja on sosiaalidemokraatti Maarit Feldt-Ranta, puoluesihteeri. Pohjassa riidellän myös rajusti kunnallispolitiikan kentällä. Osapuolina ovat ruotsalainen kansanpuolue ja sosiaalidemokraatit. Ei siis mikä tahansa "Tuppukylä" tutustuttavaksi!