Joulusta uuteen vuoteen

Joulu sujui rauhallisesti, ilman joulupaniikkia missään vaiheessa.

Pari viikkoa ennen joulua alkoi viimevuotisesta joulukukkapadasta pelastettu ja uudelleen istutettu joulukaktus tehdä kovasti punaisia silmuja. Ahaa, siis se todella on joulukaktus ja alkaa kukkia juuri jouluksi. Tämä ilahduttava yllätys mielessäni yritin käännellä ja väännellä sitä ikkunalaudalla edulliseen paikkaan, jotta se näyttäisi juuri jouluna parhaimmalta. Muistelin myös, ettei sitä saa kukkavaiheessa liikutella. Kaikki onnistui hyvin, ja vuoden vanha joulukaktukseni täytti tehtävänsä mitä parhaiten. Kyllä luonto osasi olla taas ihmeellinen, että kaktus tiesi tarkalleen milloin kuuluu kukkia, ja se myös teki niin.

Joulukortteilu sujui myös yllättävän sujuvasti. Yleensä kortit ja osoitteet parissakin luettelossa lojuvat pöydällä monta päivää. Nyt kirjoittamiseen meni vain pari iltahetkeä, ja niin oli punainen lähetyskuori valmiina lähetettäväksi muun joulupostin mukaan. Sitten vain odottelemaan itselle tulevia kortteja. Postin toimintaan tulee koko ajan muutoksia niin, että aina vähän mietin, ovatko osoitteiden mukaiset postitoimipaikat vielä olemassa. Toisaalta välillä kerrotaan, miten posti löytää perille joskus jopa ilman osoitetta, siis vain nimen perusteella. Kotiinpäin tulevaa postia tipahteli muutamana päivänä ja kortteja oli mukava lukea. Käsialasta jo tiesi keneltä kortti on.
Mukava yllätys oli saada joulukirje, joka kertoi sukulaisperheen vuoden tapahtumista. Myös sähköpostitse oli mukava saada tervehdyksiä, joissa oli kauniita joulun viestejä.

Joulusää oli kummallinen. Aattona piti levittää sateenvarjo pään päälle kirkkoon lähtiessä.
Vanha , 46 vuotta minua palvellut sateenvarjo, oli otettava mukaan, koska en ollut ehtinyt hankkia itselleni joululahjaa, jonka piti olla uusi sateenvarjo. No, hankittakoon se uusi sitten seuraavana vuonna. Joulusään kummallisuus jatkui vielä useita päiviä. Kolme eri myrskyjaksoa
koettiin etelässä, ja maaseudulla tuhot ovat mittavat. Ilmeisesti uuden vuoden yli mennään ennen kuin kaikissa kotitalouksissa on jälleen sähköä käytettäväksi. Erityisesti viime yönä myrsky pauhasi kerrostalomme kattoa vasten niin, että luulin jo melko uuden peltikaton pettävän. Edellinenhän rullautui juuri myrskyssä kadulle.

Pieni uutinen kertoi päivälehdessä miten helsinkiläisiä on nyt 595500. Ei siis tarvita kuin 4500, niin on täydet 600000. Kun Engel aikoinaan suunnitteli Helsingin rakennuksia, oli asukkaita vain 4000. Tuo 600000 ylittyykin sitten ensi vuonna, jos saadaan sama väkilukulisäys kuin tänä vuonna eli 6950 asukasta.

Huomenna, uudenvuodenaattona, on sitten Senaatintorilla Suurkirkon kupeessa hieman isommat uudenvuodenjuhlallisuudet kuin aikaisemmin. Kyseessä ovat maailman designpääkaupunkivuoden avajaiset. Kun kiertelin Senaatintorilla, päähuomioni keskittyi suureen Rubikin kuutioon. Orkesteri- ja esiintymislavaa pistettiin pystyyn kovalla tohinalla. Juhlakansaa tulee ympäröimään seinille heijastettavat valo- ja videoteokset. Kuvilla ylistetään Helsingin arkkitehtuuria. Ja mikä onkaan hienointa kuin katsella esim. Suurkirkon jyhkeitä muotoja, jotka nyt yritetään näyttää kolmiulotteisina kuvina.