Vanhuskeskuksia suunnitellaan Helsinkiin

Ideat monipuolisista vanhuskeskuksista tuodaan tässä kuussa Helsingissä Sosiaali- ja terveyslautakuntaan vanhuspalveluohjelman neljänä toimeenpano-ohjelmana. Helsingissä ollaan siis edelleen suunnitteluasteella, vaikka monenlaiset ongelmat ovat olleet jo vuosikymmeniä esillä. Vaaleissakin puhuttiin hoivapalvelujen järjestämisestä aivan kuin niitä ei olisi koskaan aikaisemmin tarvittu.

Aktiivisimmat ikäihmiset ovat perustaneet muutaman hengen ryhmissä itselleen oman keskuksensa. Työntekijöinä ovat itse ikäihmiset niin, että ruokahuollosta vastaa kukin esim. viikon kerrallaan. Keskuksen hyvyys on siinä, että asukkaat ovat eri aloilla tehneet työuransa ja hallitsevat monenlaisia tehtäviä. Asukkaina on sekä miehiä että naisia. Työt ja vastuut siis jaetaan. Toki varmaan tarvitaan ulkopuolistakin palvelua. Läheisyys, toisen seura ja välittäminen on kuitenkin taattua.

Oli keskus minkälainen hyvänsä, siinä tulee olla aktiviteetin tai toiminnan mahdollisuutta aivan kuoleman lähestymiseen asti. Toimeliaisuus ja vastuullisuus jostain, vaikka pienestäkin tehtävästä, pitää yllä elämän tarkoituksellisuuden tunnetta. Ei tarvitse kovin kaukaa hakea sitä, mitä vanhuskeskuksessa tarvitaan. Siellä ei tarvita vain sänkyjä. Tilaa täytyy olla aktiviteeteille.

Näin on mutta, vaikka erilaiset päättäjät käyvät ulkomaillakin tutustumassa vanhusten hoitoon, ei vaan mikään tunnu muuttuvan. Pelkällä turistimatkallakin voi todeta, miten vanhuksistaan huolta pitävät maat ovat keksineet erilaisia motorisoituja kulkuvälineitä, rollaattoreita yms. Suomen kaltaisessa teknologiayhteiskunnassa pitäisi paneutua enemmän apuvälineteknologiaan. Liikkuminen tai liikahtaminen on niin arvokasta vanhukselle, että siihen voisi valmistaa enemmän tekniikkaa. Nuo kaiken keksivät insinööriaivot voisivat välillä keksiä vanhusten välineistöä. Kyllästyttää nämä kaikenkarvaiset hilavitkuttimet meille "ei vielä vanhuksille". Emme tarvitse kaikkea uutta "vitkutusta". Hus vanhusten välineistöä keksimään!