Hiljaisuuden "tönterö" Narinkkatorille

Kamppiin on noussut Hiljaisuuden kappeli. Se vihittiin käyttöönsä kuun vaihteessa. Katsoin tilaisuutta televisiosta, mutta kävin myös itsekin tutustumassa ihmeelliseen tönteröön. Hökötys nousi paikalleen vaivihkaa eikä saanut juuri mitään kritiikkiä päivälehdissä. Itse ihmettelin miksi moista hökötystä tarvitaan, miksi se on niin erilainen ympäristöönsä nähden ja tuleeko siitä lopuksi julkinen WC kiireisille aukion kulkijoille. Edelleenkään en pysty kuvittelemaan niin hienoja asioita tapahtuvaksi että se lunastaisi paikkansa uudenlaisena hengellisen elämän ilmentymispaikkana. Kun itse kävin paikalla alkuillasta muutama päivä avaamisen jälkeen, salissa oli kourallinen uteliaita ihmisiä. Työntekijät seisoivat eteisessä, vessojen vieressä.

Arkkitehtonista tyyliä on tiettävästi kehuttu ulkomaita myöten, koska kyseessä on puurakennelma ja edustaa uutta materiaalia. Kyseessä on Helsingin designpääkaupunkivuoden kärkihanke arkkitehtuurin saralla. Avajaisissa kerrottiin miten yhteisörakentamisessa ollaan oikealla tiellä, kun siellä esiintyvät kaikki arvot. Kappeli on rakennettu edistämään hengellisiä arvoja. Toisaalta kirkot kumisevat tyhjyyttään. Eikö ole jo opittu, ettei rakennuksen pystyttäminen hengellisille arvoille johda vielä mihinkään.

En todellakaan usko, että vuoden päästä voidaan kovasti kehua ihmisten vallanneen kappelin. Paikka Narinkkatorin laidassa on tyypillistä tilaa, jossa ihmiset juoksevat eri suuntiin, pääasiassa sisään ja ulos Kampin liikekeskukseen, missä sijaitsee linja-autoasema ja bussien terminaalit. Kaikilla on ymmärtääkseni kiire bussille ja bussista pois. Maailman menon täytyy muuttua paljon, että joku alkaisi pähkäillä kävisikö välillä hiljaisuuden kappelissa. Siellä saa kuulemma vaikka nukahtaakin, penkit ovat aika leveät. Nukkuminen voisikin olla yksi hyvä syy väsyneelle matkailijalle.

Kappelin toiminta perustuu kolmeen asiaan, hiljaisuuteen, kohtaamiseen ja verkostoitumiseen. Siis menenkö sinne treffeille tuttavakohtaamiseen vai juttelemaan toisen kappelissakävijän kanssa. No miksei ainakin tuttavakohtaamiseen, mutta kahvikupposta ei ole mahdollista saada kielen kirvoittamiseen. Sadekatoksena kappeli toimii oikein hyvin, mutta yhtä lähellä olisi myös kauppakeskus. Kappelin palvelutarjonnassa hyödynnetään palveludesignkonseptia, jossa kappelin työtiimiä opastaa designammattilainen, Muotohiomo-yrityksen johtaja se ja se. Huh, huh, mitä sanahelinää.........muotohiomoyritys...... ja "kattia kanssa". Tuo jo epäilyttää suuresti kappelin tulevaa toimivuutta.

Kappelin toiminnassa on mukana 12-henkinen tiimi. Puolet on Helsingin seurakunnista ja puolet sosiaalivirastosta. Jaa, miksei sieltä voisi päästä jatkohoitoon päihdeongelmissa, huumeongelmissa ja esim. lasten asioissa. Ehkä sitä toimintaa vielä tuleekin yllin kyllin. Saa nähdä! Onnea Hiljaisuuden tönterölle. Käyn joskus varmaan taas istahtamassa, varsinkin jos sade yllättää niillä main.