Kulutusyhteiskunta

Suomen taloudella menee lujaa. Toivottavasti ei aivan niin lujaa kuin Japanilla noin kymmenen vuotta sitten. Silloin me täällä lamakautena kauhistelimme, miten japanilaiset tuhlasivat ja ostivat ostamisen ilosta tarpeettomia välineitä, joita he sitten lähes paketista avaamattomina kantoivat kaatopaikoille.

Meille annettiin myös ohjeita kuluttaa, että yhteiskunnan pyörät pyörisivät ja tulisi työpaikkoja. No nyt on pyöritetty yhteiskunnan pyöriä ja saatu ostovoimaa pyörittää lisää. Valitettavasti myös Aasian muutamassa valtiossa on ruvettu kuluttamaan ja pyörittämään yhteiskunnan pyöriä. Investoinnit onkin siirretty muualle ja täällä pyörät hiljentävät tahtiaan.

Termit kuluttaja, kuluttaminen, kulutusyhteiskunta ja ostovoima
ovat jollain tavalla moraalittomia termejä. Koska maapallo on rajallinen, niin ainahan jonkun yhteiskunnan ostovoima ja kuluttaminen on saatu syntymään jonkun toisen maan tarpeesta ostaa meiltä jotain, jolloin myyntitilanteessa saamme tuloa kuluttamistamme varten.

Voi olla, että kulutus ja kerskakulutus pääsevät taas pikkuhiljaa tiensä päähän. Pelkästään ilmastomuutoksen kannalta oli aivan kauheaa katsoa muutama päivä sitten televisiosta miten kaatopaikalle tuotuja sohvakalustoja yritettiin jonkinnäköisellä voimakkaalla jyrällä saada pienempään kasaan kaatopaikalla. Kaupoissa voisi olla hyödykkeissä tiedot siitä, miten eri hyödykkeet poistetaan kulutuksesta ja mikä aika kuluu maatumiseen, tuoteselosteen rinnalle siis myös poistoseloste.

Presidentin vaalitapa

Presidentin vaalitapa on tuotu julkiseen keskusteluun, koska presidentin valtaoikeuksia ryhdytään mahdollisesti supistamaan seuraavalla eduskuntavaalikaudella ja myös siksi, että nykyinen presidentti ei enää jatka seuraavalla kaudella. Tilanne käsitellä asiaa on sopiva.

On tuotu uusi malli valintaan, eduskunta valitsisi uuden presidentin. Näin silloin, jos presidentin valta supistetaan edustamistehtäviin ja arvojohtamiseen. Malli ei kuitenkaan näytä saavan oikein kannatusta ja hyvä niin. Kansan tulee saada valita seuraavakin presidentti vallalla tai ilman valtaa. Nykyinen presidenttikin puhui uudenvuoden puheessaan kansalaisyhteiskunnasta. Juuri vaalien kauttahan kasalaiset pääsevät vaikuttamaan.

Juhlaseremonioissa presidentin edustavuus olisi tärkeää. Arvojohtamisessa ja mahdollisesti sisäpoliittisissa ristiriitatilanteissa tarvitaan kuitenkin lisäksi muita kuin näitä kuninkaallisia ominaisuuksia. Valittavalla presidentillä tulee olla vahvaa ihmisten johtamiseen liittyvää sisäistä näkemystä, rohkeutta ja tahtoakin esittää hyvään elämiseen liittyviä päämääriä ja keinojakin. Esimerkkinä tässä roolissa minulla toimii nykyinen arkkiatri, lääketieteessä. Aika näyttää mihin valintamalliin ja valtaoikeuksiin uuden presidentin kohdalla päädymme.

Orkideat

En ole aikaisemmin pitänyt orkideaa kauniina kukkana, enkä oikeastaan edelleenkään. Pidän sitä ihmeellisenä kukkana. Sain kaksi vuotta sitten kaksoset, valkoiset orkideat kahdessa purkissa, kummassakin kaksi kukkavanaa. Ne kukkivat tuolloin lähes vuoden. Kun osaamattomuuttani en tehnyt mitään muuta kuin irrotin uudet vihreät versot kummastakin uusiin purkkeihinsa, alkoi entisiin kukkavanoihin ilmestyä uusia kukkasilmuja. Nyt orkideani kukkivat taas lähes täysillä.

Sain marraskuussa vielä toisen kukkivan orkidean, vihreäpunasävyisen. Siinäkin ilmestyi varteen ällistyksekseni uusi kukkasilmu toisen kuoltua. Nyt täytyy sitten ryhtyä ilmeisesti orkidean viljelijäksi.

Kukkaa on esiintynyt Suomessa jo 150 vuotta ja vaatii kasvuolosuhteiltaan trooppisuutta, kosteutta ja lämpöä. En tosin ole suihkutellut enkä upotellut näitä, mutta nämä näyttävät olevaan vähään tyytyväisiä. Täytyisi ostaa oikeaoppista männyn kaarnaa purkkiin kasvualustaksi. Kuinkahan kiitollisiksi ja kukkiviksi nämä uudet kukkaystäväni sitten yltyvät?

Mika Waltarista

Mika Waltari on asunut aikanaan mm. Tunturikadulla ja Etu-Töölössä. Hänen syntymästään tulee ensi vuonna sata vuotta. Jo nyt on liikehdintää juhlavuoden tiimoilta.

Olen aika vastahakoinen pitämään Waltarista. Itsekin Tunturikadulla asuvana olen yrittänyt lukea ainakin Sinuhen läpi, sekä jonkun lyhyen novellin. Sinuhe ei
todellakaan "kolahtanut" minuun. Ihmettelen mikä Sinuhessa viehättää. Kunnioitettavaa kirjassa tietysti on egyptiläisen kulttuurin kuvaaminen erittäin pikkutarkasti ja uskottavasti, vaikka Waltari ei liene edes käynyt seuduilla, joista hän kertoo lähes 800 -sivuisesti. Entä jos esim. egyptiläinen kertoo saamelaiskulttuurista ja -elämästä? Olisi siinä ajatusmaailma siirrettävä täysin muihin sfääreihin. Waltari kirjoitti Sinuhea
Hartolassa, piilopaikassa.

Olen ylpeä siitä, että luin kaikki Sinuhen sivut, vaikka koin lukemisen uuvuttavana. Nyt tämä kirjajärkäle odottaa innokkaita lukijoita ja Fuengirolan sadepäiviä. Molempia taitaa olla yhtä vähän saatavissa. Mitähän Waltari -seuran 340 jäsentä tuumaisivat näistä lausunnoistani. Onkohan se vähän niin, että kirjan kuvauksien täytyy olla lukijan omalta aikakaudelta ja kokemuspiiristä, että siihen saisi riittävän mielenkiinnon?

Euroviisukevät

Suomen ehdokkaat euroviisuvalintaa varten on esitelty kolmena perättäisenä lauantaina. Kuuntelin ne kolmeneljäsosakorvalla. Olivat balladeja ja rämpytystä. Eivät tule menestymään, mutta yksi pääsee kuitenkin finaaliin mittelöimään muiden euroviisuehdokkaiden kanssa. Ihmettelin miten lapsivaltainen yleisö oli karsintatilaisuuksissa. Ehkä syy oli yhtä lapsenoloisten bändien mukanaolo.

Toista oli viime keväänä, Lordihan oli aivan ylivoimainen niin Suomessa kuin lopputilaisuudessakin. Vaivaiduin katselemaan loppukilpailun, koska Lordi oli niin omaa luokkaansa. Olen ihastunut aivan erityisesti kosketinsoittaja Awaan ja kitaransoittaja Ameniin: Rock´n roll enkelit tuovat sen, Hard Rock Hallelujah! Lordia ei vain ole valitettavasti nähty viime aikoina paljonkaan Suomen televisiossa.

Meillä on juhlan järjestäjinä yllin kyllin muuta jännitettävää kuin oman viisun pärjääminen. Kevätsää voi ensinnäkin olla mikä tahansa - toivottavasti ei kuitenkaan MM-kisojen tapainen.
Toivottavasti ei myöskään yritetä mitään hölmöä aikamatkaa käydä läpi - niinkuin MM-kisojen avajaisissa. Helsingin keskustassa on tapahtumia, joihin olisi mukava poiketa. Sitten viisulauantaina voidaankin nostaa liput salkoon pelkästään jo Snellmanin päivän vuoksi. Suomen olisi hyvä saada juhlasta tyylikäs kokonaisuus, koska tuskin seuraavaa kertaa juhlan järjestämiselle tulee pitkään aikaan.

Sydäntalven lukemisto

Olen nyt kolmen kuukauden sisällä lukenut taiteilijanimellään kirjoittavan Ilkka Remeksen tuotannosta kuusi kirjaa. Oma joululahjaostos 6/12, viimeisin, oli mielestäni myöskin paras. Ehkä siksi, että tapahtumat tapahtuivat pääosin Suomen maaperällä ja juonta oli entisiin nähden helpompi seurata. Ilkka Remeshän kehittelee eri puolilla juonen päähenkilöiden tapahtumia, ikäänkuin valmistaudutaan loppuhuipentumaan. Sitten kun ratkaisun hetki lyö, edetään salamavauhtia yllätyksestä toiseen. Tämä loppukiire vähän häiritsee.

Kaiken kaikkiaan Ilkka Remeksen tuotanto on nostanut hänet varakkaaksi kirjailijaksi. Hänen kirjojaan ostetaan paljon enkä ihmettele. Hänen kirjoihinsa ei kyllästy, kappaleet ovat sopivan lyhyitä ja kuvaukset ovat ammattitaitoisesti ja huolellisesti tehtyjä. Jännitys tempaa mukaansa. Jään ihmettelemään hänen tietojaan ja yksityiskohtaista kerrontaansa eri elämän alueilta.
Nyt kuitenkin pidän Ilkka Remekseen tauon ja tutkin muita kirjoja.

Sydäntalven pari muuta kirjaa käsittelivät Orakselta Fuengirolan tapahtumia (Hehku) sekä Adolf Ehrnrooth, kenraalin vuosisata -kirja. Molemmat olivat myöskin hyviä.

Tukos putkistossa

Viikko sitten kuului yläkerran huoneustosta kova jylinä. Teki mieli mennä heti paikalle ihmettelemään, mutta vähitellen päädyimme siihen, että putken aukisaamisesta oli kysymys. Alkuviikosta jysähti tietoisuuteemme, että tukoksen löytämiseksi oli päästävä meidän huoneustoomme. Harmitti kovasti antaa repiä seiniä ilman omaa syytä. Annoin ehdoksi, että paikkojen on tultava entiselleen.

Työtä tehtiin tiistai-iltapäivästä torstai-iltapäivään vaiheittain.
Tukoskohta löydettiin ja putkesta löytyi monenlaista outoa kuten esim. lavuaarin kumitulppa, puupala ja kukkapurkin kappaleita.
Viisi eri miestä kävi paikalla jotain omaan tehtäväänsä kuuluvaa tekemässä. Siis ei suinkaan pelkästään putkimies. Virolainen remonttifirma hoiti yhden miehen voimalla rikotun seinän entiselleen. Lopuksi kävi vielä putkifirman kaksi miestä liittämässä pesukoneen entisenlaisesti putkistoon. Positiivista oli etukäteisinformointi miesten sisääntuloista. Erityisesti virolainen firma ilmoitti suht. tarkasti, milloin heidän miehensä soittaisi ovikelloa. Työ eteni mielestäni juohekkaasti, mutta siinä meni kuitenkin omaa aikaani valvoa ja auttaakin tarvittaessa. Tärkeintä oli saada seinä entiselleen. Onneksi ei ollut kaakeliseinän puoli, joka avattiin.