Ohjeiden viidakossa

Olen vuosien ajan kamppaillut sähkölaskujen kanssa ymmärtääkseni edes jotain sähkölaskutuksen mystiikasta. Nyt jälleen Fortumin kanssa solmittu Takuu -sopimus tuli katkolle. Ajattelin pakottaa itseni ymmärtämään ja analysoimaan tarkasti kannattiko sopimus solmia vai ei. Eri muotoisia papereita oli kolme kappaletta. Tarjolla oli vaihtotakuuta ja Kesto -sopimusta. Jostakin edellisestä laskusta löysin taloutemme vuosikulutuksen. Päädyin jatkamaan entisenlaista sopimusta, kun olin tarkistanut Helsingin Energian kotisivuilta niiden hinnat. Aikaisemmin Helsingin Energian kanssa ollut sopimus oli Fortumiin nähden vielä mystisempi hinnoiltaan ja laskutukseltaan. Mistä löytyisi helpot ja ymmärrettävät ohjeet sähkölaskuun? Kovasti kansalaisten pitäisi vertailla hintoja ja kilpailuttaa sähköntuottajansa. Pelkästään laskujen lukeminen on niin ärsyttävää, että minusta ei ainakaan löydy puhtia enempään.

Sähkölaskun lukeminen on yhtä tylsää puuhaa kuin Elisan puhelinlaskun selvittäminen. Elisakin tarjoaa jos jonkinlaista sopimusta ja suoltaa lisää entisten lisäksi. Erittäin tylsää saada kolmekin Elisan laskukirjettä samana päivänä. Yritin painaa mieleeni, että jälleen maaliskuussa tulee lisää jonkinlainen aloitusmaksu. Viikko sitten saapunut liian vähäisestä laskutuksesta johtunut lisälasku oli jo piste iin päälle näiden laskujen runsauteen.

Harmittaa, ettei näiden jokapäiväiseen elämään liittyvien laskujen kanssa voi tehdä samoin kuin mainosten kanssa. Postiluukusta tulee mainoskirjeitä, jotka nähtävästi tarjoavat suuria voittoja "juuri minulle", kyllä- ja ei- kirjekuoria sekä pika-arvontoja yms. En enää pilaa päivääni avaamalla ko. kirjeitä. Vien ne roskiin niin pian kuin mahdollista - avaamattomina.

Konsertti kirkossa

Temppeliaukion kirkossa järjestetään erittäin usein konsertteja. Nyt konsertissa juhlistettiin Bulgarian liittymistä Euroopan Unioniin, esiintyjänä Piacerre Piano Quintet. Yleisössä oli muutamia meitä tavallisia helsinkiläisiä. Pääosin kuulijat näyttivät olevan järjestävän tahon eli Bulgarian suurlähetystön vieraita. Konsertti oli arvokas ja upea. Erityisesti innostuin flyygeliosuuksista. Soittajat olivat nuoria, Sofian musiikkikoulun opiskelijoita.

Kirkko ja Kaupunki -lehti kertoi sivuillaan miten Temppeliaukion kirkkoon vuokrataan ulkopuoliselta toimittajalta Steinway&Sons -flyygeliä harva se viikko. Vuokran maksaa luonnollisesti konsertin järjestäjä. Nyt on esitetty, että Temppeliaukion kirkkoon hankittaisiin konserttiflyygeli tänä tai ensi vuonna. Todettiin, että yksittäinen vuokraus kuljetuksineen maksaa 1700 euroa kerralta. Flyygelin kuljetus on kuulemani mukaan "herkkää puuhaa", on viritettävä soitin aina uudelleen paikassansa. Temppeliaukion kirkossa, konserttikirkossa, tulisi mielestäni olla tasokas varustus. Kannatan lämpimästi esitettyä hankintaa.

Ammattikorkeakoulu vai yliopisto

Nimikiista (englanninkielinen) jatkuu vielä ainakin alkuvuoden.
Kyseessä on kiista nimetäänkö ammattikorkeakoulu University of Applied Sciences, Polytechnic International School tai College of Professional Higher Education.

Mielestäni ammattikorkeakoulun täytyy käyttää tehtävänsä mukaisesti ammattiin tähtäävää tutkinnon nimeä erotukseksi yliopistosta, joka kouluttaa tieteelliseen tehtävään ja ammattikorkeakoulua vaativampiin ja monipuolisempiin tehtäviin.

College of Professional Higher Education olisi paras vaihtoehto, mutta jää nähtäväksi miten asiassa käy. Ammattikorkeakoulussa on aivan liikaa energiaa käytetty jatko-opintojen suunnitteluun ja teoreettisten aineiden opiskeluun. Suomi tarvitsee kipeästi käden taitojen osaajia, mestareita ja kisällejä. Koulutustarpeita ei tulkita oikein. Koulutuskysyntään olisi vastattava oikein, nopeasti ja tehokkaasti. Suomessa on aina jollakin alalla käynnissä työvoimapula ja koko kansa kärsii. Esimerkkinä nykyinen lääkäripula ja hoitajapula. Missä lienee vika, ministeriön virkamiehissä vai poliitikoissa vai molemmissa?

Uuden vuoden lupaus

Yleensä en tee mitään lupauksia vuodenvaihteessa, mutta nyt olen aloittanut erotella talousjätettä eri keräysastioihin. Asia on ollut mielessä jo pitkään. Tärkein syy erotella jätettä on siinä, että roskapussikaapistamme löytyi sopiva tila myös kahdelle muulle eroteltavalle jätteelle, biologiselle jätteelle ja pulloille. Kaikki erotellut jätteet saan siististi oven taakse samaan kaappiin kuin sekajätteenkin. Biologisen jätteen vaatiman paperialustankin onnistun hyvin muotoilemaan pussukaksi muoviämpärin sisään. Nyt on jo kolme viikkoa takana jätteen uudesta erottelutavasta.

Arvelen nyt olevani aika hyvä tavallinen kansalainen tässä maapallon hyväksi tehtävässä suojelutyössä ainakin jätteen erottelun osalta. Pihan jätekatoksessa lajittelen kätevästi kaikki "roskani" omiin säiliöihinsä. Harmittaa tosin havaita, että taloyhtiön muut asukkaat saattavat heittää ehkä osaamattomuuttaan esim. biologisen jätteen muovipussissa. Tosin kauan tämä erottelun opettelu ja toteuttaminen vei aikaa minultakin. Minulle tärkeintä tässä muutoksessa oli saada millimetrin tarkkuudella sopiva tila kolmelle erotellulle jätteelle kaapin oven taakse. Toivottavasti keittiösuunnittelussa talouksien jätehuolto osataan jo huomioida riittävästi.

Hiljainen tieto

Hiljaisen tiedon merkityksestä puhutaan paljon. Kasvatustieteen alalla ennen joulua tohtoriksi väitellyt luokanopettaja Auli Toom pyrki määrittelemään opetuksessa esiintyvää hiljaista tietoa videoimalla opetusta helsinkiläisissä kouluissa. Opetustilanteissa hiljainen tieto auttaa selviämään monista yllättävistä ja hankalista tilanteissa luokkahuoneessa. Hiljaisen tiedon avulla opettaja rakentaa ja ylläpitää suhdettaan oppilaisiin. Hiljainen tieto liittyy kokemukseen, on luonteeltaan henkilökohtaista ja tilanteista riippuvaa - hiljainen tieto on viisautta.

Hiljainen tieto (tacit knowledge) eroaa käsitteellisestä (eksplisiittisestä) tiedosta siinä, että se on sidottu kiinteästi ihmisen toimintaan, menettelytapoihin, rutiineihin, ihanteisiin, arvoihin ja tunteisiin. Hiljaista tietoa on eniten ikäihmisillä, luonnollisesti. Kokemus antaa varmuutta selvitä tulevistakin tilanteista. Määrittelisin tämän maailmalla jylläävän blogi-innostuksen liittyvän mm. siihen, että hiljainen tieto halutaan siirtää näkyväksi.

Kahvimylly

Vanhoja käyttöesineitä voi tarvita vuosikymmenienkin päästä. Näin kävi minulle, kun vahingossa tuli ostettua kahvipaketti papuina. Alkuharmittelun jälkeen ideoin nopeasti tavan murskata kahvinpavut. Ei muuta kuin papudesilitra kangastilkun sisään ja hakkaamaan vahvan olutkolpakon pohjalla. Kieltämättä murske jäi tällä menetelmällä vielä aika isorakeiseksi, mutta kahvihampaan pakotukseen saatiin kahvit toki keitettyä. Suurin ilo syntyi aromista, joka lehahti vastamurskatusta kahvista.

Miettiessäni miten kahvi ennen jauhettiin, muistin, että minullahan on lapsuuden kodista säilynyt ikivanha kahvimylly kaapiston syvimmässä nurkkauksessa. Jännityksellä otin sen esille. "Vanhus" näytti olevan toimintavalmiudessa. Sopiva määrä papuja kaadettiin yläosassa olevaan kupuun. Aukko suljettiin kiertämällä kupua riittävästi. Jauhaminen tapahtui kiertämällä kahvaa. Pavut rupesivat musertumaan ja tippumaan alaosassa olevaan pieneen laatikkoon. Samalla lehahtivat jälleen ihanat aromit keittiöön. En pistä pahakseni, jos joskus myöhemminkin papukahvi sattuu ostoskoriin. Vastajauhetun kahvin aromeja tulee ikävä.

Katukilvet

Suomalaiset katukilvet tai ainakin helsinkiläiset katukilvet ovat näkyvyydeltään huonoja. Laitoin merkille ainakin kaksikymmentä vuotta sitten toimiessani lomamatkalla Tukholmassa "kartanlukijana", että kilvet olivat siellä isokokoisempia ja selkeämpiä. Helsingissä pääasiassa kulkevana harmittaa katukilpien pienuus. Joskus niitä saa etsimällä etsiä, niitä ei näe lukea tai ne ovat kasvillisuuden peittämiä. Kaupungin imagon kannalta olisi kilpiasia huolehdittava paremmin.

Luin jostain, että yksi kilpi maksaa noin 200 euroa. Voitaisiinhan tehdä periaatepäätös kilpien uusimisesta ja aloittaa vaiheittainen kilpien uudistaminen.

Loppiainen

Loppiainen Fuengirolassa on ainakin lasten kannalta tärkeä juhla. Silloin saapuu kolme itämaista tietäjää: Kaspar, Melchior ja Baltahasar. Nämä tietäjät tuovat lapsille lahjoja niinkuin meillä joulupukki. Tietäjien tulo loppiaisaattona alkuillasta oli erittäin seremoniallinen. Tietäjät asuihinsa pukeutuneina saapuivat junalla ja jakelivat makeisia ja lahjoja. Näitä tietäjiä kutsutaan myös kolmeksi kuninkaaksi tai viisaiksi, oppineiksi miehiksi, jotka tulivat Beetlehemiin osoittamaan kunnioitusta ja tuomaan lahjoja vastasyntyneelle Jeesukselle. Fuengirolan televisio välitti paljon kuvia tästä tapahtumasta.

Loppiaisena selvisi myöskin lukiessani Raija Orasen Fuengirolan tapahtumiin liittyvää kirjaa Hehku, että espanjalaisilla on tapana uudenvuoden maljoja kohottaessaan nauttia 12 viinirypälettä kellon lyöntien mukaan. Ihmettelinkin vuodenvaihteen tv-ohjelmasta, mitä pientä naposteltavaa juontajilla oli lautasilla kuohuviinimaljan rinnalla. Viinirypäleiden syönti kuuluu espanjalaisilla toiveeseen saada hyvä viinisato tulevana vuonna.

Uudet lentomatkustuksen turvamääräykset

Uudet turvamääräykset ovat olleet nyt voimassa kaksi kuukautta. Määräyksien voimaanastumisen toisena päivänä Malagan kentällä lentovirkailija kysyi oliko käsimatkatavaroissani toothpaste eli hammastahnaa. Samalla hän kuvaannollisesti harjasi hampaita. Ei ollut, koska säilytän hammastahnaa sekä lähtö- että saapumispisteessä. Kaikki sujui hyvin, mutta arvelisin silloin jotain määräysten vastaista olleen laukussani. En tosin muista mitä. Kaikki oli niin uutta. Huvittavaa oli tuo hampaiden harjaus -elekieli. Mahtoi siinä tyttö unissaankin harjata hampaita seuraavina öinä.

Hauskempaa oli sen sijaan Seutulan lentokentällä, kun Malagaan lähtiessä jouduin luovuttamaan mustaviinimarjahilloni tarkastuspisteessä työskentelevälle pojalle. Olin puhdistanut pienen Vesta- sillipurkin hillon kuljettamiseksi. Siinä oli kuitenkin tilavuutta liikaa. Vaikka 160 grammaa vetävässä sillipurkissa oli vajaa puolillaan hilloa, purkki oli ohjeen vastainen. Säilytyspakkaus voi olla vain 100g. Yritin toki esittää, että lasipurkin sisältö on selvästi alle 100g. Ei auttanut, aamiaisella nautittavaksi aiottu omatekoinen hillo lähetettiin jonnekin "turvatarkastustavaroiden hautausmaalle". Tarkastaja myös ehdotti, että palaisin lähtöselvitykseen purkin säilyttämiseksi. Siitähän asia ei olisi tullut kuin sekavammaksi. Näin purkin ja minun tieni erosivat, mutta tyytyväisyydekseni Suomessa toimitaan turvatarkastusten ohjeiden mukaisesti.

Susimäärien rajoitus

Uutisissa esiintyi muutama päivä sitten ajatus, että susien määrää Suomessa voisi rajoittaa. Kyllä pitäisi rajoittaa, ja kiireesti! On aivan kummallista, että Brysselissä ja Helsingissä ei tunneta riittävästi huolta itäisten seutujen susien tuhotöistä.

Susikunnissa esim. kodeissa on susivaaran vuoksi ajoittain pysyteltävä sisätiloissa eikä esim. koiriakaan voisi laskea ulos. Kesäisillä laitumilla sudet voisivat rauhassa raadella lampaita tai muita hyötyeläimiä hengiltä.

Susien suojelu on riistäytynyt ylimitoitetuksi jo kauan sitten. Miltähän esim. helsinkiläisistä tuntuisi ulkonaliikkumiskielto koko vuorokauden. Sitähän susivaarassa olevien ihmisten elämä näyttää olevan. Lapset saatellaan kouluun ja eläimet teljetään sisään. Sutta ei voisi edes ampua, jos siihen muuten olisi mahdollisuus. Ensin pitäisi "viisailta viranomaisilta" anoa kaatolupa, ja kun sen sitten noin kuukauden sisällä hyvällä onnella saisi, susi/sudet etsisivät jo uusia uhreja muualla.

Cityihmisillä on vitsinä puhua susirajasta. Susirajan tällä puolella on ikäänkuin kaiken kattava viisaus määrätä miten susirajan tuolla puolen voidaan toimia. Sivistystä on vitsin näkemyksen mukaan vain susirajan tällä puolen, missä se susiraja sitten kulkeekin. Susia voitaisiin aivan hyvin tuoda myös esim. kaupunkien keskustoihin. Miksi vain maaseudulla pitäisi sallia susien käyskentely?

Olen Helsingin keskustassa asuvana erittäin iloinen, että sudet ovat vielä suhteellisen kaukana täältä. Kannattaisin kuitenkin esimerkin vuoksi eteläsuomalaisen susiensuojelijaäidin lapsineen kokeilevan susikunnassa asumista vaikkapa alkuun vuoden ajan.

Vuodenvaihde

Uusi vuosi Aurinkorannikolla oli ilotulitukseltaan yllättävän vaisu. Välimeren rannalla lomamatkalla joskus elokuussakin olen kokenut erittäin upean ilotulituksen tavallisena sunnuntai-iltana. Nyt uuden vuoden aattona Fuengirolassa oli hyvin hajanaista paukuttelua kukkuloilta. Olin odottanut hienoa näkymää merelle kiitävistä raketeista, mutta ilotulitus oli vähäistä ja hajanaista - ei erityisen katsomisen arvoista.

Oltiinko täällä viisaampia vai mistä asia johtui? Ilotulittelu on suhteellisen turhaa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt ilotulituksen merkitystä, koska yleensä juuri nuoret tai lapset saavat silmävammoja ilotulitteiden käsittelyssä, ja erityisesti sivullisten saamat vammat ovat olleet epäoikeudenmukaisia. Ilotulitusvammat ovat aina niin turhia ja usein vammauttavat koko loppuelämän. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ilotulitus pitäisi suorittaa ammattilaisten toimesta keskitetysti, jos tulitusta järjestetään. Helsingissä kuka tahansa missä tahasa räiskäyttelee tulitteita. Ilotulitteiden myynti ruoka- tms. kaupassa pitäisi lopettaa. Vaikka turvallisuusseikat paranevat joka vuosi, niin yksikin uutinen ilotulitusvammoista on turha ja liikaa.

Muuten vuoden vaihde on ollut Aurinkorannikolla aurinkoinen. Päivisin aurinko porottaa kuumastikin, mutta illalla viileys laskeutuu nopeasti.