Pablo Picasson näyttelyssä

Noin viikko sitten osallistuin Helsingissä paljon mainostettuun Picasson näyttelyyn. Näyttely oli laaja ja esitti Picasson parhaimpia teoksia. Taulut oli siirretty suurimmaksi osaksi Pariisin Picasso-museosta, joka on parasta aikaa saneerauksessa. Näyttelyssä ei tuolloin aamupäivällä ollut vielä ruuhkaista, vaikka kyllä väkijoukkoa riitti saleissa ihan sopivasti. Kaikki teokset pääsi kuitenkin näkemään hyvin. Pablo ei ole mikään suosikkimaalarini, mutta jotain hänen arvostaan kuvannee se, että vuonna 2006 hänen rakastajattarestaan Dora Maarista maalaamastaan taulusta maksettiin New Yorkissa 75 milj. euroa. Kun vielä tiedetään, että hän oli hyvin tuottelias ja maalasi 50 000 taulua, jätti hän jälkipolville muhkean perinnön.

Pablo eli 1881-1973. Viime sunnuntaina hän olisi täyttänyt 128 vuotta. Hän eli kuitenkin jopa 92- vuotiaaksi. Sunnuntaina häntä on lehtitietojen mukaan muisteltu paitsi Helsingissä erilaisilla tapahtumilla myös täällä Espanjan Malagassa, missä hän syntyi ja vietti lapsuutensa. Picasson museo, Malagassa, on vielä käymättä, mutta on toki must go-listalla.

Pablo sai vaikutteita taiteen parissa työskenneeltä isältään, ja vapaan kasvatuksensa ansiosta hän alusta asti toteutti näkemyksiään tauluissaan mitä ihmeellisimmällä tavalla.
Ehkä eniten pidin Dora Maarista, Pablon rakastajattarestaan maalaamasta taulusta. Taulu oli hiukan lähempänä realismia kuin monet muut taulut. Pablo käyttikin tauluissaan monenlaisia suuntauksia kuten esim. sinistä, kubistista sekä surrealistista kautta. Lisäksi hän harrasti esim. kollaasin käyttöä. Kollaasi olisikin minulle ainoa laji, jota voisin harrastaa taiteessa, koska mikään kuva ei onnistuisi siveltimellä tehtynä.

Pablolla on melko sekavia kuvia. Esim. Nainen auringonotossa on sellainen maalaus, jossa ikäänkuin "mollamaija" olisi revitty irti jäsenistään ja aseteltu eri puolille taulua. Toinen jalka saattoi olla oikealla ja toinen vasemmalla puolen, rinnat kuin rattaan pyörät keskellä taulua, ja kädet myös aseteltuna jossakin päin taulua. Kun Pablo kuvasi jotain soitinta taulussaan, olikin pidettävä arvausta oliko tuossa kohtaa ehkä juuri kitaran kielet kuvattuna. Eräs isä Helsingin näyttelyssä järjestikin pikku tyttösilleen tietokilpailun, missä kohtaa taulun nimenä ollut asia oli kuvattuna. Siinä tietokilpailussa oli minunkin hauska roikkua vähän aikaa mukana.

Pablo Picasso ehti saada neljä lasta kolmen naisen kanssa. Francoise Gilotin kanssa hän sai kaksi lasta. Toinen heistä oli Paloma Picasso, joka on tullut tunnetuksi meikkimerkeistään. Taannoisella Brysselin matkalla ihmettelimme suomalaisen naisryhmän kanssa, miksi vaatimattoman meikkiliikkeen edessä oli väkeä. Selvisi, että Paloma Picassoa siinä odotettiin. Emme kuitenkaan jaksaneet jäädä siihen odottelemaan kuuluisuutta, kun Paloman nimellä mainostetut huulipunatkaan eivät kiinnostaneet.

Jään odottelemaan nyt aitoa Picasson maalausta, koska sellainen luvattiin arpoa kaikkien näyttelyssä käyneiden kesken. Eniten jäi ihmetyttämään taiteilijan koko nimi: Pablo Dieco Jose Francisco de Paula Juan Nepomuceno Maria de los Remedios Cipriano Santisima Trinidad Ruiz y Picasso. Ateneumin narikkamies sanoi muistavansa Pablon elinvuodet, jos joku sitä häneltä kysyy.

On käynyt myös ilmi, että Malagan lentokenttä, jota parhaillaan myllätään joka puolelta, on oikeasti nimeltään Pablo Ruiz Picasson kenttä.

Suomi EU:hun

Nyt on oltu jo lähes viisitoista vuotta EU:ssa. Löysin Suomen ratkaisevasta askeleesta kertovia lehtijuttuja edellisen teeman yhteydessä. Tuolloin lokakuun alussa valmistauduttiin antamaan henkilökohtainen neuvo maan ylimmille päättäjille, kansanedustajille, poliittisesti ja taloudellisesti merkittävästä kysymyksestä: liittyykö Suomi Euroopan Unioniin vai ei? Ennakkoäänestys aloitettiin tasan viisitoista vuotta sitten ja 16.10 oli varsinainen äänestyspäivä. Minä neuvoin vaalikopissa ottamaan kielteisen kannan. Arvelin, että Suomi joutuu maksamaan byrokratian lisääntymisestä ym. Vaikka ruokakorin ja monien muiden tuotteiden väitettiin halpenevan, vaikutti lupaus epäilyttävältä.

Äänestyksen tuloksena Suomi liittyi 12 muun Euroopan maan joukkoon. Suurin ilo on mielestäni ollut yhteinen valuutta. Valuutan vaihto ja rahojen muuntaminen ulkomaan matkoilla milloin minkin maan mukaan on ollut yhtä pelleilyä. Passintarkastuksien eri jonot lentokentillä ei EU- ja EU-kansalaisille ovat olleet joillekin alemmuuden tunnetta aiheuttavaa. Ei EU-kaista ei minulle ollut koskaan mikään ongelma, mutta joillekin oli suuri asia päästä EU-kansalaiseksi. Lentokentillä voi myös havainnoida, miten Brysselin koneisiin astui suomalaisia edustajia, virkamiehiä ja muita hännystelijöitä "pilvin pimein". Yhtäkkiä Brysseliin alkoi kova lentoliikenne. Nekin matkakustannukset kuuluu jonkun maksaa.

Suomi sai erityisesti alkuvuosina monenlaisia tukia. Eivät kaikki tuet ole suinkaan olleet aina tarpeellisia. Tukia saatiin varmaan myös turhiin kohteisiin. Ja maataloudessa kaikki toiminta kirjattiin papereihin. Pieni ei enää ollut kaunista, niin kuin sanotaan. Maataloudessa kaiken piti olla suurta ja tehokasta, sitähän EU on edellyttänyt. Nyt sitten ihmetellään missä ovat lehmien ja kanojen oikeudet? Monta asiaa EU:ssa on mennyt vinksalleen. Byrokratiaa pitäisi ryhtyä nyt purkamaan kovalla kädellä.

Lissabonin sopimuksesta äänestäminen sujui Irlannissa äskettäin EU:n yhtenäisyyden kannalta hyvin. Suomi on asettanut ulkoministeriksi oman ehdokkaansa. Ulkopoliittinen yhtenäisyys saa suuremman merkityksen ja Venäjän läheisyys ja uhka on paremmin hallittavissa EU:n maiden yhteisellä rintamalla. Edelleen pysymme EU:ssa ja sieltä meitä johdetaan yhä enemmän. Toimittajat kuitenkin hyörivät oman maan poliitikkojen ympärillä, vaikka niiden pitäisi raportoida enemmän Brysselin päätöksistä.

Ruokakorin hinta laski aikoinaan jonkun verran, mutta voidaanko sillä hyödyllä juuri näinä aikoina elämöidä. Ja minkä ihmeen takia Suomen on liityttävä kaasuputken tuomiseen Venäjältä Saksaan yms. Paljon on kiikkeriä asioita eikä Suomen kannalta mitenkään selviä ja helppoja.

Estonia, blogisarja loppuu

Sunnuntaina 2.10.94 Suomikin alkaa jo puhua muusta kuin Estonian onnettomuudesta. Tuolloisessa päivälehden sunnuntailiitteessä kirjoitetaan siitä, miten tulevaisuuden laiva ei ole uppoamaton mutta kuitenkin nykyistä turvallisempi. Huomisen laivaa kuvataan laivaksi, joka pitää yhteyttä Suomen ja Manner-Euroopan välillä, eikä se ole autolautta. Se voi olla nopea matkustajalaiva, joka ottaa myös autoja mukaansa. Laivan idea on se, että vesi pysyy ulkopuolella.

Turun meripelastuskeskuksen operaattori Ilkka Kärppälä otti keskiviikkoyönä vastaan Estonia-aluksen hätäviestin ja alkoi toimia kuin kone. Hän on aina ollut lahjakas epävarmuuden sietämisessä. Puolenyön jälkeen Kärppälä istuu meripelastuksen kerroksessa yksinään. Klo 1.24 Kärppälä pomppaa ylös. Hän vääntää VHF-radion lujemmalle. Kansainväliseltä hätäkanavalta 16 kuuluu mayday-hätäviesti. "Estonia 20-30 asteen kallistuma. Blackout." Kärppälä kirjaa kellonajan ja katkenneen viestin edessään olevalle paperille. Silja Europe kuuluu kysyvän väliin. "Missä olette?". Yhteys Estoniaan katkeaa muutaman sekunnin kuluttua.

Estonia ei unohdu. Mitä todella tapahtui matkalla, joka päättyi aamuyöllä 28.9.1994 myrskyävällä Suomenlahdella? Onnettomuuslaivan komentosillalta: " Todella pahalta näyttää. Todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." Säästämässäni 17.12.94 iltalehden 13 sivulla kerrotaan selviytymistarinoita. Nähtävästi olen säästänyt kyseiset sivut lukeakseni ne myöhemmin. En kuitenkaan vieläkään aio lukea niitä vaan säästän kaikki lehdet ja otan ne uudelleen esille, ainakin nämä surusta kertovat legendat.

Miksi olen tarrautunut Estoniaan ja säästänyt ko.lehdet? Oletettavasti syy on se, että olen säästänyt ne käyttääkseni niitä hyödyksi koulutuksellisesti. Kävin jo kauan sitten koulutuksen, jossa käsiteltiin suuronnettomuuksia ja niihin liittyvää kriisihoitoa. Kouluttaja oli San Fransiscosta ja teemana kolmipäiväiselle koulutukselle oli: Debriefing. Siitä aloitettiin työpaikallani suuronnettomuuksien pelastusvalmius myös henkisessä mielessä. Muistan vielä miten kouluttaja osasi hyvin kuvailla ne monen monet ihmiset ja ihmisryhmät, jotka tarvitsivat henkistä tukea San Fransiscossa koetun voimakkaan maanjäristyksen jälkeen.

Estonia, blogisarja jatkuu sekä Risto Rytin patsas

Huomaan, että lauantailta 1.10.94 olenkin säästänyt vain päivälehden B-osasta eteenpäin. Kerron siksi seuraavassa vain iltalehden otsikoita: Miksi hätäsanomaa ei lähetetty ajoissa? Estonia harhaili reitiltään yli tunnin ennen uppoamista. Kaikuluotain löysi Estonian. Videokuvausta yritetään tänään. Estonia harhautui reitiltään yli tunnin ennen uppoamistaan. Onnettomuus ei tapahtunut nopeasti. Estonia salasi ongelmansa. Virolainen autolautta ohitti onnettomuuspaikan. Miksi hätäkutsu ei tavoittanut virolaista Balanga Queeniä? Lautan radistit: "Radistimme eivät nuku koskaan". Norrköping suree hukkuneita eläkeläisiä: "Isoäiti toivoi tuuletonta matkaa". Lindsbergissä kymmenien lasten äidit hukkuivat. Tukholmalaispoliisit suurin ryhmä. Kapteeni valitsi kuoleman. Koko Estonia-laivan päällystö hukkui. Kuolleina löytyneiden tunnistus alkoi. Oikeuslääketieteen laitos hiljeni uhrien tutkimiseen.

Estonian aikaan Helsingissä paljastettiin viisitoista vuotta sitten Veikko Myllerin suunnittelema Risto Rytin muistomerkki. Paljastustilaisuus pidettiin muistomerkin äärellä Hesperian puistossa.
Päivälehden kuvassa presidentti Ahtisaari pitää paljastuspuhetta ja hänen vaimonsa istuu vastapäisellä penkillä, puna-asuisena. Muu juhlaväki seisoo muistomerkin reunoilla. Ahtisaari: "Risto Ryti tunnettiin käytännön miehenä, selkeäjärkisenä ja rationaalisena ihmisenä. Hänen uransa on kaikilla mittapuilla arvioituna vaikuttava". Ajattelen Risto Rytistä, että hän on ollut vastuunsa kantava ja oikeudentuntoinen presidentti. Aikoinaan Rytin määrittäminen sotarikolliseksi tuntuu yliampuvalta.

Edelliseen lisäten lehtikuvan kuvakulma on mainio siksi, että Ahtisaaret asuvat nykyään Pohjois-Hesperiankadulla ja voivat ikkunoistaan nähdä Risto Rytin patsaan joka päivä. Risto Rytin patsas ei ole näköispatsas vaan ehkä nykytaidetta? Minusta se näyttää puuhevoselta, joka ryhtyy hyppäämään hyppytelineen yli. Näen kauppakäynneilläni muistomerkin lähes päivittäin.