Estonia, blogisarja loppuu

Sunnuntaina 2.10.94 Suomikin alkaa jo puhua muusta kuin Estonian onnettomuudesta. Tuolloisessa päivälehden sunnuntailiitteessä kirjoitetaan siitä, miten tulevaisuuden laiva ei ole uppoamaton mutta kuitenkin nykyistä turvallisempi. Huomisen laivaa kuvataan laivaksi, joka pitää yhteyttä Suomen ja Manner-Euroopan välillä, eikä se ole autolautta. Se voi olla nopea matkustajalaiva, joka ottaa myös autoja mukaansa. Laivan idea on se, että vesi pysyy ulkopuolella.

Turun meripelastuskeskuksen operaattori Ilkka Kärppälä otti keskiviikkoyönä vastaan Estonia-aluksen hätäviestin ja alkoi toimia kuin kone. Hän on aina ollut lahjakas epävarmuuden sietämisessä. Puolenyön jälkeen Kärppälä istuu meripelastuksen kerroksessa yksinään. Klo 1.24 Kärppälä pomppaa ylös. Hän vääntää VHF-radion lujemmalle. Kansainväliseltä hätäkanavalta 16 kuuluu mayday-hätäviesti. "Estonia 20-30 asteen kallistuma. Blackout." Kärppälä kirjaa kellonajan ja katkenneen viestin edessään olevalle paperille. Silja Europe kuuluu kysyvän väliin. "Missä olette?". Yhteys Estoniaan katkeaa muutaman sekunnin kuluttua.

Estonia ei unohdu. Mitä todella tapahtui matkalla, joka päättyi aamuyöllä 28.9.1994 myrskyävällä Suomenlahdella? Onnettomuuslaivan komentosillalta: " Todella pahalta näyttää. Todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." Säästämässäni 17.12.94 iltalehden 13 sivulla kerrotaan selviytymistarinoita. Nähtävästi olen säästänyt kyseiset sivut lukeakseni ne myöhemmin. En kuitenkaan vieläkään aio lukea niitä vaan säästän kaikki lehdet ja otan ne uudelleen esille, ainakin nämä surusta kertovat legendat.

Miksi olen tarrautunut Estoniaan ja säästänyt ko.lehdet? Oletettavasti syy on se, että olen säästänyt ne käyttääkseni niitä hyödyksi koulutuksellisesti. Kävin jo kauan sitten koulutuksen, jossa käsiteltiin suuronnettomuuksia ja niihin liittyvää kriisihoitoa. Kouluttaja oli San Fransiscosta ja teemana kolmipäiväiselle koulutukselle oli: Debriefing. Siitä aloitettiin työpaikallani suuronnettomuuksien pelastusvalmius myös henkisessä mielessä. Muistan vielä miten kouluttaja osasi hyvin kuvailla ne monen monet ihmiset ja ihmisryhmät, jotka tarvitsivat henkistä tukea San Fransiscossa koetun voimakkaan maanjäristyksen jälkeen.