Suomi EU:hun

Nyt on oltu jo lähes viisitoista vuotta EU:ssa. Löysin Suomen ratkaisevasta askeleesta kertovia lehtijuttuja edellisen teeman yhteydessä. Tuolloin lokakuun alussa valmistauduttiin antamaan henkilökohtainen neuvo maan ylimmille päättäjille, kansanedustajille, poliittisesti ja taloudellisesti merkittävästä kysymyksestä: liittyykö Suomi Euroopan Unioniin vai ei? Ennakkoäänestys aloitettiin tasan viisitoista vuotta sitten ja 16.10 oli varsinainen äänestyspäivä. Minä neuvoin vaalikopissa ottamaan kielteisen kannan. Arvelin, että Suomi joutuu maksamaan byrokratian lisääntymisestä ym. Vaikka ruokakorin ja monien muiden tuotteiden väitettiin halpenevan, vaikutti lupaus epäilyttävältä.

Äänestyksen tuloksena Suomi liittyi 12 muun Euroopan maan joukkoon. Suurin ilo on mielestäni ollut yhteinen valuutta. Valuutan vaihto ja rahojen muuntaminen ulkomaan matkoilla milloin minkin maan mukaan on ollut yhtä pelleilyä. Passintarkastuksien eri jonot lentokentillä ei EU- ja EU-kansalaisille ovat olleet joillekin alemmuuden tunnetta aiheuttavaa. Ei EU-kaista ei minulle ollut koskaan mikään ongelma, mutta joillekin oli suuri asia päästä EU-kansalaiseksi. Lentokentillä voi myös havainnoida, miten Brysselin koneisiin astui suomalaisia edustajia, virkamiehiä ja muita hännystelijöitä "pilvin pimein". Yhtäkkiä Brysseliin alkoi kova lentoliikenne. Nekin matkakustannukset kuuluu jonkun maksaa.

Suomi sai erityisesti alkuvuosina monenlaisia tukia. Eivät kaikki tuet ole suinkaan olleet aina tarpeellisia. Tukia saatiin varmaan myös turhiin kohteisiin. Ja maataloudessa kaikki toiminta kirjattiin papereihin. Pieni ei enää ollut kaunista, niin kuin sanotaan. Maataloudessa kaiken piti olla suurta ja tehokasta, sitähän EU on edellyttänyt. Nyt sitten ihmetellään missä ovat lehmien ja kanojen oikeudet? Monta asiaa EU:ssa on mennyt vinksalleen. Byrokratiaa pitäisi ryhtyä nyt purkamaan kovalla kädellä.

Lissabonin sopimuksesta äänestäminen sujui Irlannissa äskettäin EU:n yhtenäisyyden kannalta hyvin. Suomi on asettanut ulkoministeriksi oman ehdokkaansa. Ulkopoliittinen yhtenäisyys saa suuremman merkityksen ja Venäjän läheisyys ja uhka on paremmin hallittavissa EU:n maiden yhteisellä rintamalla. Edelleen pysymme EU:ssa ja sieltä meitä johdetaan yhä enemmän. Toimittajat kuitenkin hyörivät oman maan poliitikkojen ympärillä, vaikka niiden pitäisi raportoida enemmän Brysselin päätöksistä.

Ruokakorin hinta laski aikoinaan jonkun verran, mutta voidaanko sillä hyödyllä juuri näinä aikoina elämöidä. Ja minkä ihmeen takia Suomen on liityttävä kaasuputken tuomiseen Venäjältä Saksaan yms. Paljon on kiikkeriä asioita eikä Suomen kannalta mitenkään selviä ja helppoja.