Saako puu maksaa?

Yleensä kuvitellaan, että puun kasvattaminen on ilmaista. Useimmitenhan puu saa ravintonsa ja kasvamisenergiansa luonnosta. Joka joulukuusen oston yhteydessä pähkäilemme kuusen hintaa. Yleensä kuvittelemme sen kalliiksi koristeeksi. Viime jouluna siitä maksettiin 80 euroa ja tänä jouluna 65 euroa. Tämän jouluinen kuusi oli kasvanut Pornaisissa, joulukuusimetsässä, 10 vuotta. Se on pitkä aika. Joulukuusemme on erittäin kaunis yksilö, kaksimetrinen ja tuuheaoksainen. Tosin oksat ovat lyhyempiä kuin viime jouluna, mutta nähtävästi oksia on kasvuaikana muotoiltu.

Joulukuusikaan ei tiettävästi kasva istuttamisensa jälkeen itsekseen. Sen ympäriltä kitketään kasvuvaiheessa heinikkoa pois ja kuusta voidaan muotoilla jopa alle 10 kertaa. Kuivina kesinä kuusikkoa voidaan joutua myös kastelemaan. Entäs sitten uuden taimen istutus ja hinta sekä kuusen kaato, kuljetus verkotuksineen ja myyntipisteen vuokra pääkaupungin parhailla paikoilla? Kyllä tämän jouluinen kuusi on hieno ja hinta kohtuullinen.

Jos pupujussi syö piloille istutetut kaupunkipuut, ei korvausta saada pupujussilta. Jos auto syöksyy päin esim. vanhaa vaahteraa, voi vakuutusyhtiölle langeta jopa 4000 euron lasku. Helsingin kaupunki on suunnitellun laskukaavan puun arvon saamiseksi, vaikka vieläkin siitä puuttuu esim. paikan maisemallinen arvo.

Vanhan puutarhapaikan ostaminen on arvo sinäsä. Viisi vuotta sitten oman paikan talouudistuksen yhteydessä vaihdoimme myös vanhoja omenapuita luumupuuksi ja kirsikkapuuksi. Luumupuu siirrettiin tänä syksynä toiseen paikkaan, oikein paraatipaikalle. Sillä on nyt tilaa ja aurinkoa. Vähältä piti, ettei se lentänyt puujätteiden sekaan. Se ei nimittäin antanut mitään merkkejä siitä, että olisi ymmärtänyt tehtävänsä eli valmistaa herkullisia luumuhedelmiä omistajilleen kesän aikana. Kaikki kesät se vain innolla otti vastaan kasteluvedet, kasvoi kaksimetriseksi, mutta kun alkusyksy saapui, kirvalauma valloitti sen ja siinä sen puun tuotos meni sivu suun. Ensi kesänä täytyy olla tarkkana, koska laskeskelin kaupungin antaman laskukaavan mukaan luumupuun kokonaisarvon olevan jo 100-200 euroa, varmaan enemmänkin.

Muistelen vielä ainoaa joulukuusenhakumatkaani. Noin kymmenvuotiaana päätimme olla sisareni kanssa reippaita, ja ilmoitimme hakevamme joulukuusen, yleensähän se on miesten tehtävä. Kaipa meillä oli sentään kirves mukana, mutta yllätys tuli siitä, että metsään johtavaa tietä ei ollutkaan aurattu. Oli rämmittävä korkeassa lumikinoksessa. Emme edes menneet metsään asti. Metsän laidasta ensimmäinen sopiva kuusi nyhdettiin. Tiesimme varsin hyvin, kenen metsästä kuusi otettiin, mutta niinpä vain röyhkeästi me tyttöset kuljetimme kuusen naapurin ja puun oikean omistajan ikkunan alta kotiimme. En ole sen jälkeen haikaillut joulukuusen hakuun.

Suomalaisia nobelisteja

Tämä on 100.s blogini. Ei liene yhtään hullumpi hetki kirjoittaa suomalaisista nobelisteista hetkellä, jolloin viimeisin Nobel-juhlija on juuri saanut palkintonsa.

Frans Emil Sillanpää (1888-1964) sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon -39. Häntä kuvattiin Suomen maalaisväestön syvälliseksi ymmärtäjäksi, kun hän kirjoissaan kuvasi heidän elämäntapaansa.

En voi kehua lukeneeni kovasti Sillanpään kirjoja, mutta asia pannaan muistilokeroon. Sitäkin paremmin muistan lapsuusjouluaatot. Kun aattoiltaa oli vietetty saunassakäynnin, ruokailun, lahjojen saannin ja seurustelun merkeissä, "huipentui" ilta yleensä Taata Sillanpään joulusaarnan kuunteluun radiosta. Lapsesta se oli aluksi vähän "pakkopullaa", mutta vuosien varrella sitä rupesi jo odottamaan. Taata Sillanpään ääni tuli tutuksi mainiosta nuotistaan, kun hän muisteli lapsuusvuosiaan ja joulujaan. Harmaapartaisen Taatan osasi hyvin kuvitella radioäänen perusteella. Onneksi silloin ei vielä ollut televisiota.

Koska Sillanpää syntyi Hämeenkyrössä, muistan joka kerta Vaasa-Tampere -tietä kulkiessani Taatan ja hänen joulusaarnansa. Tosin viimeisiin vuosiin on sekoittunut myös Panu Rajalan ja Katri Helenankin muistamiset. Helsingissä oli myös mainiota huomata, että vähän matkan päässä Fredrikinkadulla, oli ilmestynyt kerrostalon oven viereen kyltti, jossa mainittiin Sillanpään asuinvuodet ko. talossa.

Toinen Nobel-palkinnon saaja on Artturi I. Virtanen, joka sai kemian Nobelin -45. Hän keksi nautakarjan rehuun lisättävän AIV-liuoksen, säilyvyyden parantamiseksi. Tavoitteena oli, että lehmät lypsäisivät paremmin maitoa talvellakin. Tämäkin kemian keksintö kuuluu maalaiselämään ja nuoruuteeni, jolloin alettiin puhua joka maalaistalossa AIV:n tekemisestä.
AIV:n tekemiseen liittyi mielestäni jotain mystiikkaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että liuos, jota käytettiin, oli pääosin muurahaishapon kaltaista, syövyttävää ainetta, ja oli siksi varottavaa ainetta. Alkukesästä maaseudulla ajellessa ei nykyisinkään voi olla huomaamatta valkoisia, isoja muovirullia, jotka sisältävät em. liuoksella höystettyä tuorerehua.

Kolmannen ja juuri keskiviikkona, 10.12, luovutetun palkinnon sai Martti Ahtisaari. Hänet palkittiin elämäntyöstään rauhan hyväksi esimerkiksi Namibiassa, Acehissa ja Kosovossa. Rauhanpalkinto on maailman arvostetuin palkinto ja siihen kuuluu mitali, diplomi ja 10 miljoonaa Ruotsin kruunua.

Pidän Martti Ahtisaarta kotikadun "suurena miehenä", koska hän asui useita vuosia ennen siirtymistään Suomen presidentiksi, vastapäisessä talossa. Oli mielenkiintoista seurata miten suuri kuvaajajoukko piiritti Ahtisaarten lähtöä äänestyspaikalle, läheiselle koululle. Myöhemmin illalla äänestystuloksen selvittyä poliisi ryhtyi suojelemaan uuttakin presidenttiä, ja lähistöllä saattoi havaita poliisipäivystyksen alkaneen.

Oli hienoa seurata Martti Ahtisaaren Nobel-juhlallisuuksia. Ahtisaari sai kuninkaan kohtelun Oslossa. Juhlallisuudet vaikuttivat arvokkailta ja palkinnon luovuttajan ja saajan puheet mielenkiintoisilta, ei yhtään etäisiltä tai luotaantyöntäviltä.

Nobelin palkinnoista arvokkaampi jaetaan vuosittain Oslossa. Kemian, lääketieteen, fysiikan ja kirjallisuuden palkinnot jaetaan Tukholmassa. Ensimmäiset palkinnot on jaettu vuonna 1901.
Alfred Nobel (1833-1896) oli ruotsalainen. Hän oli asetehtailijan poika, joka onnistui jalostamaan nitroglyseriinistä dynamiittia. Hän keräsi valtavan omaisuuden, josta Nobel-komitea jakaa Alfred Nobelin jälkisäädöksen perusteella palkittavat.

Suurista keksinnöistä, kuten esim. tämän dynamiitti-Nobelin keksinnöstä, voidaan olla montaa mieltä. Nobel-juhlista kertovassa samassa sanomalehdessä oli myös uutinen tuomiosta. Espoon Friisilässä rakennustyömaalla räjähti, koska kiviolouhetta putosi 30 kg:n dynamiittierän päälle. Räjähdys vaurioitti ihmisiä ja rakennuksia. Kyseessä oli dynamiitin käsittelyä sääntöjen vastaisesti. On todella valitettavaa, että monella keksinnöllä on aina kääntöpuolensakin.

Annan ja muiden Anna- johdannaisten nimipäivä

Tänään on monella naisella nimipäivä. Väestörekisterikeskuksen mukaan Anneli on kolmanneksi suosituin tilastoissa. Maria ja Helena ovat ainoat nimet ennen Annelia. Seitsämännellä sijalla on 111 855 Annaa ja yhdeksännellä sijalla on 97 000 Annikkia.

Nämä nimijohdannaiset ovat peräisin aikakaudelta noin 500 vuotta sitten, jolloin Suomessa palvottiin neitsyt Marian äitiä Annaa. Nimi tulee heprean sanasta "hannah", joka tarkoittaa armoa.

Nimen keksiminen lapselle ei ole aivan helppo tehtävä, vaikka ennen syntymää vanhempien nimimieltymykset saattavat olla jo tiedossa. Usein pyritään löytämään isältä tai äidiltä tai suvusta etunimi tai ainakin toinen nimi. Jollekin lapselle on annettu useampiakin etunimiä. Kolme nimeä ei ole ollenkaan tavatonta. Kutsumanimeksi ei kuitenkaan aina oteta ensimmäistä nimeä. Lapsi itsekin voi halutessaan vaihtaa kutsumanimekseen sopivimman, vanhempien valinnasta poiketen. Koulukiusaaminen voi usein alkaa vaikka erikoisesta etunimestä. Toisaalta vanha sanonta kuuluu, ettei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.

Tänään tulee mieleen keillä sukulaisilla tai tuttavilla on nimipäivä. Molemmissa löytyy. Onnitteluja vain kaikille juhlijoille niin lähellä kuin kauempanakin. Julkisuudesta aivan ensimmäisenä muistan entisen missimme Anne Pohtamon ja Idolsin voittaneen ja lauantaina Linnan itsenäisyyspäivää juhlineen Anna Abreun. Anna Abreu valittiin kansan tuella "illan kuningattareksi".

Monet Anna-johdannaisista nimistä sopivat hyvin myös muille kieliryhmille kuten esim. prisessa Anne ym.. Lapsena hoimme lorua perheen lapsista, joiden nimet tulivat lauseesta "Anna aina rauha matkustaville". Eli lapsien nimet olivat Anna, Aina, Matti, Kustaa, Ville.

Nimi on hyvin herkkä asia jokaiselle. Toivottavasti vanhemmat voisivat keksiä nimen lapsen kannalta sopivaksi, ettei ainakaan nimestään joutuisi kärsimään. Vielä kerran onnittelut 9.12
Anna, Anne, Anni, Anu, Anneli, Annika, Annikki ja Annukka. Ruotsinkielisillä ja ortodoksisilla nimiin tulee vielä hieman vaihtelua edellä mainittuihin.

Euroopan turvallisuus ja yhteistyö, Etyk, Etyj

Etyk-lyhenne viittaa -75 Helsingissä pidettyyn valtionpäämiesten konferenssiin ja Etyj puolestaan -92 perustetun järjestön Helsingissä viime viikolla pidettyyn kokoukseen.

Urho Kekkonen muistetaan hyvin tuosta Helsingissä pidetystä Etyk-huippukokouksesta, johon osallistui 35 maan valtionpäämiehet mm. Leonid Breznev, Gerald Ford, Helmut Schmidt, Josip Tito, arkkipiispa Makarios ym.. Helsingin sanomien kolumnisti Olli Kivisen mukaan tuolloin yhteistyöasiat oli jaoteltu ns. koreihin. Kolmoskoriin sisällytettyihin kansalaisvapaus- ja ihmisoikeuskysymyksiin Venäjä tuli allekirjoittaneeksi myöntyvyytensä, ikäänkuin sivutuotteena, vaikka Venäjän tärkeimpänä tavoitteena oli turvallisuuskysymysten ratkaiseminen. Tavallaan Etyk edistikin Neuvostoliiton sekä Varsovan liiton hajoamiseen johtanutta kehitystä.

Viime torstaina päättyneessä Etyj-kokouksessa Venäjä ei edelleenkään päässyt tavoitteeseensa turvallisuuskysymyksissään vaan joutui lähtemään täältä tyhjin toimin. Ulkoministeri Lavrov tokaisi tuntevansa olonsa kuin eläintarhan häkissä olevaksi, kun kuvaajalauma hyöri hänen edessään. Venäjän suhtautuminen yhteiseen julistukseen oli hyvin odotettu, mutta kokouksessa ei päästy yhteisymmärrykseen.

Toki yhteistyötä ulkoministerien kokouksessa edistettiin, mutta yhteistä julistusta ei voitu esittää. Esityslistaa hallitsi Kaukasian tilanne ja Euroopan turvallisuus. Puheenjohtajamaa Suomen ulkominsteri Stubb oli näkyvässä roolissa syksyllä Georgian kriisin sovittelussa Eu:n puheenjohtajamaa Ranskan ulkoministerin kanssa.

USA:n ulkoministeri Rice ei odotuksista huolimatta voinut piipahtaa Suomeen. Kreikan ulkoministeri Bakoyannis, näyttävä nainen, oli tärkeässä roolissa, koska hän on ensi vuonna Etyjin puheenjohtamaan ulkoministeri. Huvittavaa ja yllätyksellistä oli myös se, että Helsingistä palattuaan Georgian naisulkoministeri Tkeselasvili olikin ent. pääministeri, koska presidentti Saakasvili erotti hänet ilmeisesti nuoruutensa (31v.) perusteella. Hän vaikuttikin nuorelta tyttöseltä herrojen joukossa.

Keskiviikolle ja torstaipäiville osunut kokous toi Helsinkiin Messukeskukseen 56 maan ulkoministerit tai heidän edustajansa. Kokous on tähän mennessä suurin tähän mennessä näin korkealla tasolla järjestetty kokous Suomessa.

Päivälehden ohjauksen perusteella varauduin lähtemään sovittuun paikkaani puoli tuntia aikaisemmin. Koko keskusta esitettiin karttojen mukaan tukkeutuvan liikenteellisesti varsinkin juuri keskiviikkoaamuna. No, oma kulkuneuvoni oli päässyt sujuvasti Mannerheimintien yli eikä tarvinnut hermostua liikenteen takkuiluun. Ystävättäreni kertoi, että hänen yrityksensä tulla Taka-Töölöön itäsuunnasta ei onnistunut vaan hän ohjautui Etelä-Helsinkiin ja rantakaduille. Hän kertoi tehneensä sightseeingin autollaan keskustan ja eteläisen Helsingin kaupunginosiin.

Ensin mainitun Etykin aikana oli kesäisen lämmin sää ja valoisaa. Lähdimme uteliaisuuttamme perillinen rattaissaan silloisen Intercontinental-hotellin ja Finlandia-talon tuntumaan. Käynti Mannerheimintiellä palkittiin, koska tuntui, että valtionpäämiesten lippuautoja ja saattueita viuhahti ohi edestä ja takaa. Eniten odotimme Gerald Fordin saattuetta, koska hänen "gorillojensa" turvaamistapa olisi ollut ainutlaatuista nähtävää. Muistan vielä, että turvallisuus oli niin huipussaan, että jopa päätösillallisten yhteydessä Kalastajatorpan hotellin edustalla olevalla vesialueella tapahtui terveydellisesti vakava selkkaus "tavallisen" veneen ja poliisiveneen kesken. Ilmeisesti arki-ihminen ei ymmärtänyt kiellettyä veneilysuuntaa.

Turvallisuusjärjestelyjen tottelemisesta sain itsenäisyyspäivänäkin esimerkin, kun ylioppilaiden soihtukulkueen tulosuuntaan liikenne suljettiin. Erään auton kuljettaja tuli oikein ulos autosta ihmettelemään. Poliisi kysyi, eikö hän viittonut riittävän selkeästi. Hän määräsi, että nyt ajatte auton sivuun tai menette vain tarjottuun suuntaan. Kuljettaja olisi halunnut hautausmaalle suoraan, mutta se ei sopinut. Eipä ole liikenteen viittominen helppoa varmaan poliiseillekaan.