Mitä on meneillään?

Blogissani kommentoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai muita asioita.

27.12.08

Saako puu maksaa?

Yleensä kuvitellaan, että puun kasvattaminen on ilmaista. Useimmitenhan puu saa ravintonsa ja kasvamisenergiansa luonnosta. Joka joulukuusen oston yhteydessä pähkäilemme kuusen hintaa. Yleensä kuvittelemme sen kalliiksi koristeeksi. Viime jouluna siitä maksettiin 80 euroa ja tänä jouluna 65 euroa. Tämän jouluinen kuusi oli kasvanut Pornaisissa, joulukuusimetsässä, 10 vuotta. Se on pitkä aika. Joulukuusemme on erittäin kaunis yksilö, kaksimetrinen ja tuuheaoksainen. Tosin oksat ovat lyhyempiä kuin viime jouluna, mutta nähtävästi oksia on kasvuaikana muotoiltu.

Joulukuusikaan ei tiettävästi kasva istuttamisensa jälkeen itsekseen. Sen ympäriltä kitketään kasvuvaiheessa heinikkoa pois ja kuusta voidaan muotoilla jopa alle 10 kertaa. Kuivina kesinä kuusikkoa voidaan joutua myös kastelemaan. Entäs sitten uuden taimen istutus ja hinta sekä kuusen kaato, kuljetus verkotuksineen ja myyntipisteen vuokra pääkaupungin parhailla paikoilla? Kyllä tämän jouluinen kuusi on hieno ja hinta kohtuullinen.

Jos pupujussi syö piloille istutetut kaupunkipuut, ei korvausta saada pupujussilta. Jos auto syöksyy päin esim. vanhaa vaahteraa, voi vakuutusyhtiölle langeta jopa 4000 euron lasku. Helsingin kaupunki on suunnitellun laskukaavan puun arvon saamiseksi, vaikka vieläkin siitä puuttuu esim. paikan maisemallinen arvo.

Vanhan puutarhapaikan ostaminen on arvo sinäsä. Viisi vuotta sitten oman paikan talouudistuksen yhteydessä vaihdoimme myös vanhoja omenapuita luumupuuksi ja kirsikkapuuksi. Luumupuu siirrettiin tänä syksynä toiseen paikkaan, oikein paraatipaikalle. Sillä on nyt tilaa ja aurinkoa. Vähältä piti, ettei se lentänyt puujätteiden sekaan. Se ei nimittäin antanut mitään merkkejä siitä, että olisi ymmärtänyt tehtävänsä eli valmistaa herkullisia luumuhedelmiä omistajilleen kesän aikana. Kaikki kesät se vain innolla otti vastaan kasteluvedet, kasvoi kaksimetriseksi, mutta kun alkusyksy saapui, kirvalauma valloitti sen ja siinä sen puun tuotos meni sivu suun. Ensi kesänä täytyy olla tarkkana, koska laskeskelin kaupungin antaman laskukaavan mukaan luumupuun kokonaisarvon olevan jo 100-200 euroa, varmaan enemmänkin.

Muistelen vielä ainoaa joulukuusenhakumatkaani. Noin kymmenvuotiaana päätimme olla sisareni kanssa reippaita, ja ilmoitimme hakevamme joulukuusen, yleensähän se on miesten tehtävä. Kaipa meillä oli sentään kirves mukana, mutta yllätys tuli siitä, että metsään johtavaa tietä ei ollutkaan aurattu. Oli rämmittävä korkeassa lumikinoksessa. Emme edes menneet metsään asti. Metsän laidasta ensimmäinen sopiva kuusi nyhdettiin. Tiesimme varsin hyvin, kenen metsästä kuusi otettiin, mutta niinpä vain röyhkeästi me tyttöset kuljetimme kuusen naapurin ja puun oikean omistajan ikkunan alta kotiimme. En ole sen jälkeen haikaillut joulukuusen hakuun.