Florence Nightingalen elämäntyöstä

Florence Nightingale oli sairaanhoitajien oppiäiti, joka syntyi vajaa kaksisataa vuotta sitten Italian Firenzessä, mutta muutti myöhemmin Englantiin Lontooseen. Hän oli varakas ja sivistynyt ylhäisönainen, joka vanhempiensa harmiksi kiinnostui jo lapsena ihmisten ja lemmikkieläinten hoitamisesta. Hänelle syttyi palava halu tulla sairaanhoitajaksi. Hän hylkäsi kaikki ylhäisöelämän houkutukset ja vieraili matkoillaan sairaaloissa ja luki salaa sairaanhoitokirjoja. Hänen tahtonsa toteutui lopulta ja hänestä tuli vuodeksi ennen Krimin sotaa sairaille säätyläisnaisille tarkoitetun sairaalan johtajatar Lontooseen.

Krimin sota oli lopulta se, missä hän osoitti poikkeuksellista rohkeutta ja osaamista sairaiden hoitamisessa. Tuohon aikaan välineistö, lääkkeet ja lääkinnälliset tarvikkeet olivat niukkoja. Florence Nightingale otti kuitenkin tilanteen haltuunsa tarmokkudellaan. Hänestä kasvoi Krimin sodassa sankari, joka rupesi Lontooseen palattuaan jatkamaan aloittamaansa sairaanhoidon kehittämistyötä. Florence Nightingale tunnetaan ammatillisen ja itsenäisen sairaanhoitotyön perustajana.

Nyt Husin johtamisuudistuksen päätöksentekovaiheessaa on ollut suuri huoli perinteisen hoitotyön johtamiseen perustettujen ylihoitajien virkojen muuttamisesta tai menettämisestä. On sanottu, että se, joka ei tunne historiaansa, ei tunne myöskään nykyisyyttään. Ylihoitajien ammattikunnalla on ollut syytä olla järkyttynyt ammattikunta. Pitääkö juuri nyt tulla se hetki, jolloin satavuotisista kunniakkaista perinteistä voidaan luopua. Uudet nimikkeet ja käsitteet missä tahansa uudistuksessa täytyy käydä huolella läpi. Väitän, että monet uudet nimikkeet ja käsitteet ovat hämärtäneet ymmärrystä, mitä halutaan tehtävän, mistä vastattavan ja mitä kehitettävän. Uudistuksissa on paljon hukkatyötä ja häiritään asialle omistautuvien, toiminnasta vastaavien innostusta jatkaa entistä innostavaa ja palkitsevaa työtään.

Nightingale, niin kuin suomalainen oppiäiti Sophie Mannerheimkin halusivat sairaanhoitajien ammatista itsenäisen ja riippumattoman työn, jossa hankittu koulutus ja ammattitaito ovat korkeatasoiset. Siihen kuuluu myös, että ammattikunta luo itse omat eettiset sääntönsä ja toimii vastuullisena ammattikuntana muitten itsenäisten ammattien joukossa. Vaikka lääketieteellinen johtajuus on aika ajoin yrittänyt kahmia johtajuudessa lisää valtaa itselleen, on todettava, että hoitotyön valta on aina ensimmäiseksi pyrkinyt korottamaan potilaan asemaa ja korostamaan potilaan etua päätöksentekotilanteissa. Sairaanhoitajilla ei ole potilasta hoitaessaan taloudellisia intressejä muuten kuin palkkatulon muodossa. Lääketieteellisessä päätöksenteossa on monia tahoja, joiden etuja voi päätöksenteossa valvoa. Potilaan hoitaminen ei voi lääkäreillä olla yhtä vilpitöntä ja taloudellisista kytkösistä vapaata aluetta kuin sairaanhoitajilla ja ylihoitajilla.

Olen Lontoon matkoillani käynyt Nightingale-museossa kolme kertaa. Museo on helppo löytää Parlamenttirakennuksen vastarannalta, Thamesin rannalla olevan St. Thomas Hospitalin pihapiiristä. On siis helppo kävellä keskustassa Thamesin yli ja astua museoon.
Kannattaa tutustua ja käydä vaikka samalla aistimassa vanhan Thomas-sairaalan tunnelmaa.

Sateenvarjo, vanha kumppani

Syksyn tulo tietää sateita, ja silloin myös sateenvarjo on tarpeellinen väline. Minun sateenvarjoni on ikivanha, 42 vuotta se on palvellut tehtävässään. En usko, että kovinkaan monella muulla on yhtä vanhaa sateenvarjoa. Yleensähän niitä unohdellaan eri paikkoihin. On minunkin sateenvarjoni yöpynyt, mutta vain kerran, eri osoitteessa. Se on myös kääntynyt kovalla tuulella nurin päin, ja lähes joka käyttökerralla on piikkejä sullottava suojuksiinsa. Olen kuitenkin päättänyt käyttää sitä vielä pitkään, kun kerran tähänkin saakka olemme olleet kumppaneita. Pidin toki työhuoneessani toista, perintövarjoa, varavarjona, mutta kyllä alkuperäinen sateenvarjo oli aina se, jota etsin käsiini.

Sateenvarjot yleistyivät Euroopassa jo 1600-luvulla. Persian matkaaja Jonas Hanway toi sateenvarjon sateiseen Lontooseen. Ihmiset katselivat sateenvarjonsa kanssa kulkevaa Hanwayta närkästyneenä. Oltiin sitä mieltä, että jos sataa, sallimus on tarkoittanut sen myös kastelevan. Sateenvarjot kuitenkin yleistyivät vähitellen, ja nykyäänhän niitä on lähes jokaisella useampia. Ne voivat olla myös niin halpoja, että toimivat lähes kertakäyttötavarana.

Aluksi sateenvarjot toimivat esim. Egyptissä ja Assyriassa auringonvarjoina. Ensimmäiset sateenvarjot tehtiin puusta. Kiinalaiset käyttivät niitä ensimmäisinä sateen suojana. Onhan sateenvarjo tarpeellinen väline, mutta itse en kyllä pienistä sateista hätkähdä. Nopea kävely ja sateen alta pois pyrkiminen on parempi kuin sateenvarjon kanssa sohiminen eteenpäin.

Sateenvarjosta assosioituu mieleen ihanan romanttinen ranskalainen elokuva Cherbourgin sateenvarjot, vuodelta 1964. Michel Legrandin musiikin säestyksellä päähenkilö Catherine Deneuve kamppailee sateenvarjokaupassa sotaan lähteneen rakastettunsa muistoissa. Sateenvarjo edustaa siis romantiikkaa, joka ei ole koskaan pahasta.

Kotiseudulla tapahtuu

Kaupunginosaamme perustettiin seura 50 vuotta sitten aktivoimaan asukkaita pitämään yllä kotiseutuhenkisyyttä ja kehittämään alueen omaleimaisuutta. Seura toimii vapaaehtoisten voimin.
Yhtenä tärkeänä kanavana asukkaiden välillä toimii kaupunginosalehti, jonka jakelua postiluukkuun ainakin minä ehdin jo odottaa joka viikko. Luen sen kannesta kanteen. Niin mainoksista kuin asia-artikkeleistakin saa aina tärkeätä ja ajankohtaista tietoa.

Ylihuomenna on mielenkiintoista nähdä miten naapurirappu juhlii entistä asukastaan, kirjailija Mika Waltaria, syntymän satavuotispäivänä. Aiheeseen liittyviä tapahtumia on eri puolilla kaupunkia ja pääjuhla pidetään keskustassa.

Ensi viikolla järjestetään pormestarin asukasilta läheisessä opinahjossa. Enpä ole ennen sellaisessa käynytkään. Ehkä täytyy käydä kuuntelemassa mitä asukkaat ja pormestari puhuvat. Yksi aihe nousee varmaan esille siitä, että asukkaat, suurelta osin, vastustavat päihderiippuvaisille suunniteltavaa asuntolaa. Ajattelin itsekin kerätä nimilistaa, koska vastustan kaikkia asuntoloita. Asuntolan perustaminenhan vain kerää ongelmaihmiset yhteen, jolloin "meno" jatkuu eikä normaaliyhteiskuntaan liittyvää muutosta pääse tapahtumaan. Kyseessä on säilö. Yhteiskunta ei anna suunnitelmallaan viitettä muutoksen tekemiseen, joka edellyttää ihmisen omaa oivallusta ja tarvittaessa toisten tukea yhteiskuntakelpoiseen elämään. Omakohtaisena kokemuksena luovuin joitakin vuosia sitten pankkiautomaatille menemisen, koska automaatin viereen oli pysähtynyt viereisestä asuntolasta aamupimeällä ulos lähetetyt örveltäjät. Ehkä he olivat aamutuimiin vielä selvänä, mutta silti pelottavana joukkiona tyhjällä katuosuudella.

Kaupunginosamme on rakennettu pääosin 20 -luvulla. Rakennukset ovat omaleimaisia ja osa valtakunnallisestikin arvostettua kulttuuriympäristöä. On tärkeää, että rakennukset säilyttävät alkuperäisen tyylinsä ja arvokkuutensa. Julkisivuremonttien lisäksi talojen sisällä hyöritään putkiremonttien kimpussa. Oma talomme on aloittamassa korjausurakan nähtävästi ensi vuonna. Putkiremontteihin liittyen asukkaille tarjotaan laajempi tiedotustilaisuus myös läheisessä opinahjossa. Sinnekin olisi hyvä päästä kuulemaan viimeisimmistä kokemuksista putkiremonttien yhteydessä. Remonttiin kuluvan rahan määrä vaikuttaa kohtuuttomalta, mutta onneksi asia kirpaisee näköjään monia juuri näillä seuduilla.

Kaupunginosamme on lähellä kaikkea. Jos autoilu on ilmastonmuutoksessa suuri saastuttaja, on lähellä kaikkea -asumisella siitäkin syystä painavat perustelut

Sielutiede -sanasta

Ihastuin kovasti sanaan sielutiede. Käsiini osui ed. blogiin viitaten entistä oppikouluaikaista materiaalia. Kirja, jonka nimi oli Sielutiede, oli pakko katsoa tarkemmin ennen poistoa roskiin. Kylläpä suomalainen versio sanasta psykhologia olikin kaunissointuinen. Olin täydellisesti unohtanut, että vuonna 1959 aloitetulla oppikoulun kuudennella luokalla olin opiskellut tuota mainiota kirjaa Sielutiede.

Sielutiede on filosofian yksi perustiede. En tiedä tarkalleen milloin sielutiede sanana muuttui käytännössä psykhologiaksi, mutta psykologian professori Arvo Lehtovaara, ensimmäinen virkaan nimitetty sielutieteen professori julkaisi Sielutiede-kirjan vuonna 1956 Jyväskylässä. Arvo Lehtovaara työskenteli Jyväskylän kasvatustieteellisessä korkeakoulussa 1939-1952, sittemmin hän muutti vuonna 1952 Helsinkiin. Tuosta tiedosta juolahtikin mieleeni katsoa onko Helsingissä Mechelinkadulla sijaitsevalla maineikkaalla ravintola Lehtovaaralla tekemistä sielutieteilijä Lehtovaaran kanssa. Ehkä ei, koska Lehtovaaran ravintolan on perustanut kondiittori Emil Lehtovaara Viipuriin vuonna 1916, joka myöhemmin avattiin vuonna 1960 Helsingissä.

Olen urani aikana ollut tekemisissä paljon psykologian kanssa, vaikka en ole psykologi. Oli oikein mukavaa lukea myös sanan psykhe alkuperästä. Psykhe oli kreikkalaisessa mytologiassa nuorin kuningasperheen kolmesta tyttärestä. Hänestä mainitaan, että hän oli kaunis ja kutsuttiin sielun henkilöitymäksi. Psykhestä ja Eroksesta on kreikkalaisessa tarustossa oma tarinansa, joka liittyy heidän suhteeseensa. Nykyäänkin toki puhutaan vielä sielusta. Kukapa ei ole huomannut olevansa ns. sielun sisar tai veli jonkun samanmielisen tai samoin kokevan henkilön kanssa.

Psykologia on tieteenala, joka tutkii sielunelämää siten kuin yksilö kokee sen itsessään tai siten kuin se ilmenee yksilön ulkonaisessa käyttäytymisessä, vuonna 1979 julkaistun tietosanakirjan mukaan. Psykologia tutkii käyttäytymistä. Sielu tarkoittaa elollisen olion henkistä olemusta tai henkisten ominaisuuksien kokonaisuutta erotukseksi aineellisista tai ruumiillisista ominaisuuksista. En kyllä osaa täysin määritellä sanaa sielukas, mutta olisiko se esim. yksilön henkisemmän ominaisuuden korostumista verrattuna ruumiilliseen ominaisuuteen tietyllä hetkellä?