Sateenvarjo, vanha kumppani

Syksyn tulo tietää sateita, ja silloin myös sateenvarjo on tarpeellinen väline. Minun sateenvarjoni on ikivanha, 42 vuotta se on palvellut tehtävässään. En usko, että kovinkaan monella muulla on yhtä vanhaa sateenvarjoa. Yleensähän niitä unohdellaan eri paikkoihin. On minunkin sateenvarjoni yöpynyt, mutta vain kerran, eri osoitteessa. Se on myös kääntynyt kovalla tuulella nurin päin, ja lähes joka käyttökerralla on piikkejä sullottava suojuksiinsa. Olen kuitenkin päättänyt käyttää sitä vielä pitkään, kun kerran tähänkin saakka olemme olleet kumppaneita. Pidin toki työhuoneessani toista, perintövarjoa, varavarjona, mutta kyllä alkuperäinen sateenvarjo oli aina se, jota etsin käsiini.

Sateenvarjot yleistyivät Euroopassa jo 1600-luvulla. Persian matkaaja Jonas Hanway toi sateenvarjon sateiseen Lontooseen. Ihmiset katselivat sateenvarjonsa kanssa kulkevaa Hanwayta närkästyneenä. Oltiin sitä mieltä, että jos sataa, sallimus on tarkoittanut sen myös kastelevan. Sateenvarjot kuitenkin yleistyivät vähitellen, ja nykyäänhän niitä on lähes jokaisella useampia. Ne voivat olla myös niin halpoja, että toimivat lähes kertakäyttötavarana.

Aluksi sateenvarjot toimivat esim. Egyptissä ja Assyriassa auringonvarjoina. Ensimmäiset sateenvarjot tehtiin puusta. Kiinalaiset käyttivät niitä ensimmäisinä sateen suojana. Onhan sateenvarjo tarpeellinen väline, mutta itse en kyllä pienistä sateista hätkähdä. Nopea kävely ja sateen alta pois pyrkiminen on parempi kuin sateenvarjon kanssa sohiminen eteenpäin.

Sateenvarjosta assosioituu mieleen ihanan romanttinen ranskalainen elokuva Cherbourgin sateenvarjot, vuodelta 1964. Michel Legrandin musiikin säestyksellä päähenkilö Catherine Deneuve kamppailee sateenvarjokaupassa sotaan lähteneen rakastettunsa muistoissa. Sateenvarjo edustaa siis romantiikkaa, joka ei ole koskaan pahasta.