Mitä on meneillään?

Blogissani kommentoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai muita asioita.

25.9.08

Florence Nightingalen elämäntyöstä

Florence Nightingale oli sairaanhoitajien oppiäiti, joka syntyi vajaa kaksisataa vuotta sitten Italian Firenzessä, mutta muutti myöhemmin Englantiin Lontooseen. Hän oli varakas ja sivistynyt ylhäisönainen, joka vanhempiensa harmiksi kiinnostui jo lapsena ihmisten ja lemmikkieläinten hoitamisesta. Hänelle syttyi palava halu tulla sairaanhoitajaksi. Hän hylkäsi kaikki ylhäisöelämän houkutukset ja vieraili matkoillaan sairaaloissa ja luki salaa sairaanhoitokirjoja. Hänen tahtonsa toteutui lopulta ja hänestä tuli vuodeksi ennen Krimin sotaa sairaille säätyläisnaisille tarkoitetun sairaalan johtajatar Lontooseen.

Krimin sota oli lopulta se, missä hän osoitti poikkeuksellista rohkeutta ja osaamista sairaiden hoitamisessa. Tuohon aikaan välineistö, lääkkeet ja lääkinnälliset tarvikkeet olivat niukkoja. Florence Nightingale otti kuitenkin tilanteen haltuunsa tarmokkudellaan. Hänestä kasvoi Krimin sodassa sankari, joka rupesi Lontooseen palattuaan jatkamaan aloittamaansa sairaanhoidon kehittämistyötä. Florence Nightingale tunnetaan ammatillisen ja itsenäisen sairaanhoitotyön perustajana.

Nyt Husin johtamisuudistuksen päätöksentekovaiheessaa on ollut suuri huoli perinteisen hoitotyön johtamiseen perustettujen ylihoitajien virkojen muuttamisesta tai menettämisestä. On sanottu, että se, joka ei tunne historiaansa, ei tunne myöskään nykyisyyttään. Ylihoitajien ammattikunnalla on ollut syytä olla järkyttynyt ammattikunta. Pitääkö juuri nyt tulla se hetki, jolloin satavuotisista kunniakkaista perinteistä voidaan luopua. Uudet nimikkeet ja käsitteet missä tahansa uudistuksessa täytyy käydä huolella läpi. Väitän, että monet uudet nimikkeet ja käsitteet ovat hämärtäneet ymmärrystä, mitä halutaan tehtävän, mistä vastattavan ja mitä kehitettävän. Uudistuksissa on paljon hukkatyötä ja häiritään asialle omistautuvien, toiminnasta vastaavien innostusta jatkaa entistä innostavaa ja palkitsevaa työtään.

Nightingale, niin kuin suomalainen oppiäiti Sophie Mannerheimkin halusivat sairaanhoitajien ammatista itsenäisen ja riippumattoman työn, jossa hankittu koulutus ja ammattitaito ovat korkeatasoiset. Siihen kuuluu myös, että ammattikunta luo itse omat eettiset sääntönsä ja toimii vastuullisena ammattikuntana muitten itsenäisten ammattien joukossa. Vaikka lääketieteellinen johtajuus on aika ajoin yrittänyt kahmia johtajuudessa lisää valtaa itselleen, on todettava, että hoitotyön valta on aina ensimmäiseksi pyrkinyt korottamaan potilaan asemaa ja korostamaan potilaan etua päätöksentekotilanteissa. Sairaanhoitajilla ei ole potilasta hoitaessaan taloudellisia intressejä muuten kuin palkkatulon muodossa. Lääketieteellisessä päätöksenteossa on monia tahoja, joiden etuja voi päätöksenteossa valvoa. Potilaan hoitaminen ei voi lääkäreillä olla yhtä vilpitöntä ja taloudellisista kytkösistä vapaata aluetta kuin sairaanhoitajilla ja ylihoitajilla.

Olen Lontoon matkoillani käynyt Nightingale-museossa kolme kertaa. Museo on helppo löytää Parlamenttirakennuksen vastarannalta, Thamesin rannalla olevan St. Thomas Hospitalin pihapiiristä. On siis helppo kävellä keskustassa Thamesin yli ja astua museoon.
Kannattaa tutustua ja käydä vaikka samalla aistimassa vanhan Thomas-sairaalan tunnelmaa.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Olen käynyt myöskin tuossa Nightingale-museossa sillä ainoalla Lontoon matkallani, jonka olen tehnyt.

Olen samaa mieltä kanssasi, että Nightingale on viitoittanut meille tietä tavalla, joka ei ole vieläkään vanhentunut. Varmaankaan hänellä ei ollut ketään auktoriteettia, johon hän olisi voinut turvautua, vaan oli itse löydettävä ratkaisut kaikkiin karmeisiinkin tilanteisiin.

Nykyään meillä noita auktoriteetteja riittää, joihin on helppo turvautua ja Hyksissä heitä kyllä riittää. Valitettavan harvoin tapaa hoitajan, joka uskaltaa luottaa ammatillisuuteensa ja omaan auktoriteettiinsa hoitajana. Ainakin yhden - jo edesmenneen - molemmat saimme onneksi tuntea.

En valitettavasti tunne riittävästi tuota Hyksin uutta organisaatiosuunnitelmaa, enkä oikein jaksa ottaa kunnolla selvääkään. Aika oudolta tuntuisi tuo nimike resuurssipäällikkö. Ymmärsin, että ylihoitaja-nimike kuitenkin säilyisi ja muutenkin suunnitelma on ottanut takapakkia.

Olen kovasti muistellut minkalaista tuo työskentely on ollut noiden kohtaamieni ylihoitajieni kanssa. Kyllä heidän roolinsa on alaisen näkökulmasta kaikkien noiden vuosien varrella muuttunut organisaatiota rukatessa. Osastonhoitajalle on siirretty aina vain enemmän tehtäviä, jotka ennen kuuluivat ylihoitajalle. Eli osastohoitajasta on tullut melko itsenäinen toimija hänen esimiehensä (eli ylihoitajan) hoitaessaan kaikenlaisia byrokratian kiemuroita ja monenkin eri erikoisalan hoitotyön asioita. Viimeisinä vuosina saattoi kulua aika pitkäkin aika, että mitään kontaktia ei ollut osaston ja ylihoitajan välillä. Kosketus siihen tärkeimpään eli ruohonjuuritason hoitotyöhön jäi pakostakin vähäiseksi. Kuitenkin jokaiselle hoitajalle on tärkeää kohdata ylhoitaja 'face to face' eikä vain osastonhoitajan välityksellä.

Ylihoitaja on kuitenkin henkilö, joka kantaa mukanaan mahtavaa tietopakkia, mutta ei välttämättä ole viime vuosina päässyt käyttämään tietojaan ja taitojaan kaikenlaisten muiden tehtävien takia. Tärkeintä kuitenkin olisi seurata osastonhoitajan kumppanina ja tukena hoitotyön laatua, eettisyyttä ja työolosuhteita. Kauempaa näkee paremmin. Ylihoitajalle pitäisi antaa mahdollisuus vaikuttaa konkreettisesti hänelle jaettujen
työpisteiden tilanteisiin.

Olen ymmärtänyt, että ei vain ylihoitaja-nimikettä olisi oltu jättämässä pois, vaan heidän määräänsäkin oltaisiin edelleen vähentämässä. Eli osastonhoitajien toimenkuva tulee lähenemään enistä enemmän ylhoitajan toimenkuvaa. Missä sitten olisi se henkilö joka koordinoisi eri työpisteiden välistä yhteistyötä? Jokainen työpiste toimisi 'omaan pussiin' parhaaksi katsomalla tavalla - lääkärijohteisesti. Lääketieteellä yliopistosairaalassa on luonnollisesti omat kiinnostuksen kohteensa, jotka saattavat olla ristiriidassa hoitajien näkemysten kanssa.

Eli: Ylihoitajia tarvitaan edelleenkin ja heidän toimenkuvansa on muokattava sellaiseksi, että he pystyvät toteuttamaan työtään oman ammatillisen viitekehyksensä mukaisesti - lähellä potilasta/asiakasta.

syyskuuta 26, 2008  

Lähetä kommentti

<< Home