Hoitoalan palkkakysymys

Jälleen kerran hoitoala uhkaa panna Suomen sekaisin. Monenlaista uhkaa on ilmassa siitä, jos mahdollisesti hoitajien lakko alkaisi ja hoitajat saisivat muita paremmat palkankorotukset. Minusta syyttävät lausunnot hoitajien palkkavaatimuksia kohtaan ovat julmia enkä olisi uskonut, että tuollaisia lausuntoja pitää ilmeisesti jaksaa seurata pitkin syksyä.

Hoitoalalla on kärvistelty pienellä palkalla koulutukseen nähden, raskaassa ja vastuullisessa työssä aivan liian pitkään. Jo pelkästään kiltteydestä menneitä vuosia kohtaan, hoitajien olisi saatava suuri korvauserä. Naisten ja miesten välisestä palkkatasa-arvosta puuttuu naisille tällä hetkellä 20 % korotus. Tuolloin päästäisiin Euroopan tasolla tilastojen loppuhännältä keskitason suuntaan ja ehkä parempaankin kohtaan sivistysvaltioiden joukossa.

Anneli Jäätteenmäki pohtii nettikolumnissaan 12.9.07 sitä, miten Ay-liikkeessä esim. sosiaalidemokraattien mahdollisuus on ollut puuttua menneiden vuosien palkkaratkaisuihin. Eero Heinäluoman johdolla vaaditaan kyllä nyt hoitoalalle valtiolta lisärahoja, mutta itse ei vallassa ollessa huolehdittu tasa-arvopalkkauksesta. Jäätteenmäki siteeraa toista kolumnia, joka kuuluu: Ay-äijät huolehtivat vain rasvamaksaisten paperikoneduunareiden ja rekkamiesten eduista (Jarkko Tontti HS 28.7.07) Taitaa olla aika oikeaan osuva, jos kärjekäs kuvakieli unohdetaan.

Helsinkiläisenä veronmaksajana ja työnantajan pöydässä kuvaannollisesti istuvana tekisin sellaisen ratkaisun, että palkkaa korotetaan yli nyt tehdyn tarjouksen, mutta korotus kohdistettaisiin raskaimpiin yksiköihin. Työelämässä tiedetään kyllä mistä nämä yksiköt
löytyvät. Hyvin pätevän ja yksinkertaisen päätelmän mukaan raskaissa yksiköissä on työntekijäpula, koska työ on raskasta. Ne yksiköt, joissa työtä on sopivasti työntekijöiden määrään nähden, voidaan jättää alkuvaiheessa ylimääräisten korotusten ulkopuolelle.

Oli miten oli, nyt hoitajien tulisi unohtaa empaattisuus, koska heidän kohdallaan se on unohdettu jo pitkään, ja pysyä jyrkkänä omissa vaatimuksissaan. Hoitajien sanomana asia kuuluu: Nyt on momentum!

Sibelius

Huomenna tulee kuluneeksi 50 vuotta kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen kuolemasta. Hautajaiset pidettiin syyskuun lopussa. Eilen illalla katselin Ylen Teema-kanavalta dokumenttia hautajaisista. Kannatti katsoa. Vaikka hautajaisten aikaan olen minäkin ollut jo olemassa, en yhtään muista tuon tapahtuman uutisoinnista. Siksi oli tärkeää paikata tapahtumaan liittyvää "aukkoa sivistyksessä".

Hautajaiset olivat yhtä upeat kuin valtiopäämiehillämmekin on ollut. Siunaaminen tapahtui Tuomiokirkossa, jonne presidentti Kekkonen vaimoineen ym. saapuivat. Sibeliuksen tyttärentytär kommentoi dokumentissa sitä, miten harras ja hieno tunnelma Tuomiokirkossa oli ollut Sibeliuksen musiikin soidessa taustalla. Sibelius oli päässyt toivomassaan järjestyksessä pois ennen vaimoaan. Aino Sibelius kulki ensimmäisenä saattueessa, hauraana, mutta vahvana kommentaattorien mielestä.

Hautajaissaattue kulki kaupungin läpi ja edelleen Ainolaan, 36 kilometrin matkan. Koko matkan oli ihmisiä saattamassa teiden varsilla hiljaisina ja hartaina suurta säveltäjäämme. Sibelius haudattiin Ainolan maahan, Sibeliuksen rakkaimpaan paikkaan, missä hän puutarhatuolissa istuen, luonnon hiljaisuudessa, loi musiikkiaan.

Sibeliuksella oli viisi tytärtä, ja ohjelmassa kaksi tyttärentytärtä sekä tyttärenpoika kilvan muistelivat Sibeliuksen karismaa. He muistelivat pappaansa, joka oli ollut lapsenlapsilleen ennenkaikkea turvallinen isoisä.

Koska Sibelius on maailmankuulu säveltäjämme, kävin myöskin toissapäivänä Sibeliusmonumentilla kertaamassa näkemystäni patsaasta. Monumentti putkistoineen olikin yllättävän iso. Oli viisasta käydä toteamassa taas mittasuhteet. Jäin vain ihmettelemään, miten pieni nainen, kuvanveistäjä Eila Hiltunen pystyi sen aikanaan rakentamaan. Monumentin vieressä oleva Sibeliuksen pronssinen pää on myös upea. Tunnustaudun pitämään Jean Sibeliusta erittäin komeana miehenä. Hänen kasvonsa ovat voimakaspiirteiset ja heijastavat karismaattisuutta.

Sateinen ja tuulinen retki Sibeliuspatsaalle oli antoisa. Turisteja ryntäsi sinne tuolloinkin bussilasteittain. Kiinalaiset kuvasivat niin terhakkaasti toisiaan monumentin ääressä, että antoivat meille kahdelle naiselle merkkejä häipyä viereiseen katajapuskaan pois kuvattavan tieltä. Kiinalaiset olivat jollain tavalla karkeita käytökseltään.

Toista oli Japanissa pari vuotta sitten. Hotellin aamiaisella tutustuimme vanhempaan pariskuntaan ja kerroimme tulevamme Suomesta. Kävimme aamiaisen ja keskustelumme jälkeen huoneissamme ja törmäsimme uudelleen hississä. Pariskunta oli keskenään muistellut, mitä muistavat Suomesta, ja olivat keksineet Sibeliuksen Finlandian ja Marimekon tuotteet. Niinpä Sibeliusta muistellessamme rupesimme vielä yhdessä ystävyyden sinetöimiseksi hyräilemään Finlandiaa. Hetki oli ikimuistoinen ja lämmin.

Jos jokin Sibeliuksen tuotannossa saa suomalaisen itkuherkäksi, se on Finlandia-hymni: Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa.... Vuosisadan vaihteessa sävelletty Finlandia antaa yhä edelleen vahvan kansallistunteen. Suomalaiset hokevat, että suomalaisuuteen kuuluu Sibelius, sauna ja sisu. Ainakaan Sibeliusta ei voi tuosta kolmikosta poistaa.

Raamatullista

Kirjahyllyssämme on pölyttynyt Raamattu vihkipäivästä lähtien. En muista, että sitä olisi koskaan avattu alkulehteä pidemmälle.

Nyt tuli tarve etsiä tietyn vertauksen lähdettä ja alkuperää. Vertaus kuuluu kansan suussa: Kädet ovat Eesaun kädet, mutta ääni on Jaakobin ääni. Tämä vertaus rupesi kiusaamaan mieltä, mistä moinen vertaus on "kotoisin"? Tuttava- tai läheispiirissä asiaa tiedusteltuani, osuin myös kadulla teologian tohtoriin. Ajattelin, että nyt tapaan juuri oikean henkilön valaisemaan asiaa. Sain nopeahkossa ohituksessa tiedon, että Raamatussa asia selvitetään Mooseksen kirjassa. Siispä otin Raamatun esiin. Suorastaan vähän jännitti, kun pitelin kädessäni tuota Pyhäksi kirjaksi kutsuttua.

Aika pian löysin oikean kohdan, joka on sivulla 36 Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Vanhassa Testamentissa. Kyseessä on siis huijaus, petos, vedätys, narraus tms. Iisak, jonka näkö on jo hämärtynyt, joutuu petoksen kohteeksi. Hänet huijataan antamaan siunaus ja valta veljeksistä toiselle eli Jaakobille, vaikka Iisakin tarkoitus oli ollut siirtää valtansa mielipojalleen Eesaulle. Iisakin vaimo, Rebekka, yllytti Jaakobia huijaukseen. Lähtökohtana oli, että Eesau saadakseen siunauksen, tuo riistan, joka nautitaan yhdessä. Sen päätteeksi tapahtuu siunaus. Tätä suunnitelmaa kuunteli myös Rebekka, joka kieroili Iisakin selän takana poikansa Jaakobin hyväksi. Rebekka yllytti Jaakobin hakemaan myös riistan ja tulemaan kotiin ennen Eesauta. Jaakob oli kietonut riistan nahkaa käsiinsä näytelläkseen karvaista Eesauta. Iisak sokeana tunnusteli Jaakobia ja lausahti tämän kuuluisan ihmettelynsä. Jaakobin huijaus tuli ilmi, kun Eesau saapui kotiin. Iisak ei kuitenkaan voinut enää peruuttaa siunaustaan.

En tietenkään laskenut heti Raamattua pois kädestäni. Selaillessani ja lukiessani tekstejä, voin todeta, että taitaakin olla aika mielenkiintoinen kirja. Raamatussahan on paljon mielenkiintoisia henkilötarinoita. Raamatun henkilöillä on lähes samanlaiset elämät ja huolet kuin nykyihmisilläkin. Ei ole mitään syytä pitää Raamattua pelkästään pölyttymässä. Vastedeskin kannattaa lukea raamatullisia vertauksia oikeasta lähteestä.

Televisio Espanjassa

Aurinkorannikon suomalaisia hemmotellaan monilla suomalaisilla asioilla. Yksi tärkeimmistä on Suomen television näkyminen. Tänä aamuna, jolloin Suomi siirtyi digiaikaan, säikähdykseni oli melkoinen, kun kanava vaikutti hiljenneeltä tavanomaisten näppäilyjen jälkeen. Ehdin jo päätyä surkeimpaan vaihtoehtoon, vaikka vasta illalla oli vakuutettu, että Suomi-Tv näkyy Fuengirolassa niin kuin ennenkin. Onneksi kanavahiljaisuus johtui vain päivän ohjelmalistan esittelystä, jossa ei ole ääntä. Lukkiuduinkin säikähdyksen tainnuttamana katsomaan rakasta Suomi-Tv:tä pitkäksi aikaa.

Alkajaisiksi seurasin uutisia siitä, miten Suomi oli aamuyöstä siirretty digiaikaan. Lastenohjelman jälkeen seurasi dokumenttiohjelma Eila Hiltusesta. Koska Eila Hiltusen henkilökuva on jäänyt minulle kovin vieraaksi, seurasin lähes hievahtamatta tunnin pituista ohjelmaa hänen elämästään. Täällä Fuengirolassa on aikaisemminkin todettu miten hyviä dokumentteja ilmeisesti uudelleen ja uudelleen näytetään meille suomalaisille.

Eila Hiltunen filosofoi dokumentissa, itsekin jo elämänsä loppupuolella, miten ihmisen elämä on lyhyt verrattuna esim. oliivipuun ja monen muun puun ikään verrattuna. Hän myös johdatteli kuvanveiston tärkeyteen ja merkitykseen. Kautta aikain juuri patsaiden tai muiden monumenttien kautta aikalaiset voivat seurata kulttuurin kehittymistä ja ihmisten elämää eri vuosisatoina.

Helsingin Töölössä avattiin syyskuussa 1967 Eila Hiltusen yksi merkittävimmistä töistä, Sibeliusmonumentti. Työ edusti radikaalia suuntausta, monista ruostumattomista teräsputkista koottua monumenttia, edustamaan Sibeliuksen sävellystyötä ja musiikkia. Eila Hiltusen työ kohtasi vastustusta. Outoa oli myös se, että Eila Hiltunen oli kuvanveistäjä ja nainen, ja hänellä oli omanlaisensa työskentelytapa ja materiaali. Voidaan kuitenkin todeta, että teräksiset tuubit eivät ole muuttuneet neljänkymmenen vuoden kuluessa. Eila Hiltunen on ollut maallemme siunaus ja hän on usein kutsuttuna edustanut itseään ja työtään valtiopäämiesten vieraillessa Sibeliusmonumentilla.

Suomen television näkyminen ulkomailla on merkittävä viihtyvyystekijä. Vaikka ohjelmaa tarjoaa vain yksi kanava, on aivan riittävää, että esim. monet uutislähetykset päivän aikana esitetään täällä reaaliajassa. Usein juuri edellä kertomani tapaisia hyviä dokumentteja ei välttämättä Suomessa lähetetä uusintana katsojille.

En tarkalleen tiedä missä ajassa täällä eletään televisiosignaalien kanssa, mutta kanavamme näyttää toimivan. Hyvä, etteivät espanjalaiset kohkaa digi, digiä.