Televisio Espanjassa

Aurinkorannikon suomalaisia hemmotellaan monilla suomalaisilla asioilla. Yksi tärkeimmistä on Suomen television näkyminen. Tänä aamuna, jolloin Suomi siirtyi digiaikaan, säikähdykseni oli melkoinen, kun kanava vaikutti hiljenneeltä tavanomaisten näppäilyjen jälkeen. Ehdin jo päätyä surkeimpaan vaihtoehtoon, vaikka vasta illalla oli vakuutettu, että Suomi-Tv näkyy Fuengirolassa niin kuin ennenkin. Onneksi kanavahiljaisuus johtui vain päivän ohjelmalistan esittelystä, jossa ei ole ääntä. Lukkiuduinkin säikähdyksen tainnuttamana katsomaan rakasta Suomi-Tv:tä pitkäksi aikaa.

Alkajaisiksi seurasin uutisia siitä, miten Suomi oli aamuyöstä siirretty digiaikaan. Lastenohjelman jälkeen seurasi dokumenttiohjelma Eila Hiltusesta. Koska Eila Hiltusen henkilökuva on jäänyt minulle kovin vieraaksi, seurasin lähes hievahtamatta tunnin pituista ohjelmaa hänen elämästään. Täällä Fuengirolassa on aikaisemminkin todettu miten hyviä dokumentteja ilmeisesti uudelleen ja uudelleen näytetään meille suomalaisille.

Eila Hiltunen filosofoi dokumentissa, itsekin jo elämänsä loppupuolella, miten ihmisen elämä on lyhyt verrattuna esim. oliivipuun ja monen muun puun ikään verrattuna. Hän myös johdatteli kuvanveiston tärkeyteen ja merkitykseen. Kautta aikain juuri patsaiden tai muiden monumenttien kautta aikalaiset voivat seurata kulttuurin kehittymistä ja ihmisten elämää eri vuosisatoina.

Helsingin Töölössä avattiin syyskuussa 1967 Eila Hiltusen yksi merkittävimmistä töistä, Sibeliusmonumentti. Työ edusti radikaalia suuntausta, monista ruostumattomista teräsputkista koottua monumenttia, edustamaan Sibeliuksen sävellystyötä ja musiikkia. Eila Hiltusen työ kohtasi vastustusta. Outoa oli myös se, että Eila Hiltunen oli kuvanveistäjä ja nainen, ja hänellä oli omanlaisensa työskentelytapa ja materiaali. Voidaan kuitenkin todeta, että teräksiset tuubit eivät ole muuttuneet neljänkymmenen vuoden kuluessa. Eila Hiltunen on ollut maallemme siunaus ja hän on usein kutsuttuna edustanut itseään ja työtään valtiopäämiesten vieraillessa Sibeliusmonumentilla.

Suomen television näkyminen ulkomailla on merkittävä viihtyvyystekijä. Vaikka ohjelmaa tarjoaa vain yksi kanava, on aivan riittävää, että esim. monet uutislähetykset päivän aikana esitetään täällä reaaliajassa. Usein juuri edellä kertomani tapaisia hyviä dokumentteja ei välttämättä Suomessa lähetetä uusintana katsojille.

En tarkalleen tiedä missä ajassa täällä eletään televisiosignaalien kanssa, mutta kanavamme näyttää toimivan. Hyvä, etteivät espanjalaiset kohkaa digi, digiä.