Melkein itku melko lyhyestä ilosta

Kesäpaikka-alueellamme oli tänään "lumisade". Kun isot tuomet, lukuisat omenapuut sekä muut juuri kukintansa lopettaneet puut ja kasvit kuoriutuvat kukistaan, syntyi kuvaannollisesti lumisade. Tämän keväinen valkoisen "villan tai haituvan" liitely oli ennen näkemättömän tiheätä.

Viime viikolla oli aivan ihana tuomien ja omenapuiden kukintakausi. Tänään kukinta laskeutui maahan, ja tuuli kiidätti valkoista haituvaa ylt. ympäriinsä. Tuntui kuin olisi pistänyt päänsä untuvapilveen. Silmät ja sieraimet tulivat heti haituvaan. Ulkona ei voinut edes oleskella kovin pitkään, koska jatkuvasti piti puistella päältään kukkien jäännöksiä. Oli tähän astisen kevään lämpimin päivä, mutta siitä ei voinut oikein nauttia.

Toki tällainen kukkasade tapahtuu aina kerran vuodessa, mutta tämän päiväinen annos oli ehdottomasti liikaa. Mietin siinä villapölyssä voisiko sieraimiini, silmiini ja korviini kasvaa tuomia tai muita puita. Nähtäväksi jää saiko elimistöni tuollaisessa hyökkäyksessä kunnolla turvattua ihmiskuntaan kuuluvan ilmiasun vai olenko muuttumassa kasvikunnan osaksi.

Täytyy kuitenkin ilolla todeta, että tänä keväänä sain seurata Norjan angervon kukkimisen tyydyttävästi. Toki tuomien ja omenapuiden kukintakin oli aivan ihanaa ja kaunista, mutta jäi vähän tylsä jälkimaku tästä pöllytyksestä. Voikukan haituvat ja Norjan angervonkin kukkajäännökset ovat kuin hyttysen ininää esim. tuomien kukkajäännöksiin verrattuna.

Valtionaiset ja naiset valtiossa

Olipa juhlavaa seurata tv:stä suoraa lähetystä eduskunnan 100-vuotisjuhlaistunnosta. Kaiken kruunasi istunnon teema naisten asemasta. Juhlaistunnossa tehtiin myös päätös naisten kansalaisjärjestöjen tukemisesta. Suomella on siis tulevina vuosinakin vakaa tarkoitus edistää meidän, naisten, asiaa. Joissakin puheenvuoroissa tuli toisaalta esiin hätä myös miesten tasa-arvon puolesta. Vihreiden Niinistö puhui lämpimästi perhearvoista ja isyysvapaan pidentämisestä. Kristillisten Kallis lopetti puheenvuoronsa kannustamalla miehiä hyvään käytökseen naisia kohtaan. Meillä naisilla voi siis alkaa yllättäen "Kissanpäivät".

Valtiovallan portailla onkin nyt harvinaislaatuisesti naispresidentti jo toisella valtakaudellaan, 12 naisministeriä ja 84 naiskansanedustajaa. Eiköpähän tuosta jo jotain synny. Hoitoalan palkkauksen korjaaminen saattaisi olla käytännössä hyvä toimenpide, näin alkuun, uudelle satavuotiskaudelle siirryttäessä, hyvien aikeiden ja vaalipuheiden jatkeeksi.

Ykkösnaisemme saa ensi viikolla vieraakseen Chilen ensimmäisen naispresidentin, Michelle Bacheletin. On taas hauska seurata kuinka Tarjamme ottaa vastaan "valtasisarensa". Nähdäänkö naisten välistä kuiskuttelua ja päälle tulevaa naurun kikatusta? Angela Merkelin kanssahan tuo valtanaisten kuiskuttelu näyttää sujuvan jo hyvin. Kunhan tässä vielä saadaan Hillary Clinton USA: presidentiksi ja sitten valtiovierailulle Suomeen, olisi kaikki jo liian hyvää ollakseen totta, globaalisestikin.

Lehtereillä näkyi useita valtionaisia Riitta Uosukaisesta lähtien. Ehkä voisin mainita ihan tasa-arvon vuoksikin, Paavo Lipposen läsnäolon, nyt jo politiikan jättäneenä. Hänhän on ainakin julkisuudessa osoittanut osallistuvansa paljon perheen naisten hyväksi. Sinkautti oman vaimonsakin eduskuntaan ja jäi itse puolittain koti-isäksi. Hyvä niin.

Taraxacum officinale

Taas on vuodesta se aika, jolloin voikukat kukkivat iloisesti. Olen nyt kahtena päivänä yrittänyt puhdistaa tonttia voikukista. Selkähän siitä tietysti tuli kipeäksi. Tavoitteenani on ehtiä poistaa kukkivat voikukat ennen kuin ne ovat haituvavaiheessa. Voikukat yleensä voittavat kilpajuoksun. Taidan jäädä häviölle tänäkin keväänä. Tuntuu, etten taivu enää yhdenkään voikukan nyhtäisyyn.

Taannoinen biologian opettajani oli niin tehokas, että vieläkin muistan useiden kasvien latinankieliset nimet. Varsinkin muistiin ovat jääneet tavallisimmat ja latinan kielellä hyvin sointuvat nimet. Toukokuun 23. pvä tulee kuluneeksi 300 vuotta kasvien luokituksen keksineen Carl von Linnen syntymästä. Linne kuuluu maailman merkittävimpiin tiedemiehiin. Olikin aikoinaan mielenkiintoista käydä Uppsalassa Linnen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kasvien ja lintujen tunnistaminen olisi mitä mielenkiintoisinta. Innokkuus tunnistaa luontokappaleita herää aina näin keväisin. Naapurikin tuntuu osaavan kasvien nimiä latinaksi, koska esitteli ylpeänä esiin kaivamansa Calla palustren, joka on enemmän kosteikon kuin kuivan maan kasvi.

Voikukka tulisi poistaa aina juurineen. Valitettavasti en osaa tekniikkaa riittävän hyvin tai sitten olen liian hätäinen. Kasvi yleensä napsahtaa poikki jo alkujuurestaan. Pitäisi vaan kaivaa syvemmältä, koska juuri on hämmästyttävän pitkä, lähes 30 cm. Olen kuitenkin nyt hyytynyt
edes napsauttelemaan juurta. Toivottavasti kunto palautuu mahdollisimman pian. Kyykyssä ollessa tuli aina mieleeni ikäihmisille tarkoitettu vitsi, jossa ihminen kyykyssä ollessaan päättää tehdä samalla kaikki muutkin kohteessa olevat, kyykkymistä tarvitsevat työt, kun kerran on laskeutunut sinne alas. Itsekin poistin samalla muutkin rikkaruohot tai järjestelin kasveja, kun kerran olin sinne alas laskeutunut.

Kuka keksi pussilakanan?

Mökkielämän aloitukseen kuuluu mm. petien petaaminen. Sattumalta vaihdoin viikonlopuksi pääkodissakin petivaatteet. Sattui kohdalle oikein "tuplasti" työ, joka kuuluu niihin epämiellyttävimpiin puuhiin kotitaloudessa. Ei välttämättä muuten, mutta se päällyspeiton pujottaminen pussilakanaan! Ajattelen aina kunnioittavasti hotellien siivoojia ja muita, jotka joutuvat petailemaan useasti.

Melko pienenä ihmisenä ärsyttää suunnattomasti, kun peitettä ei saa nopeasti pussilakanaan. Pitää hyöriä ja pyöriä, vetää ja kiskoa pussilakanaa, ja työntää peitettä moneen suuntaan. Koko homma onnistuisi paremmin toisen henkilön kanssa, mutta sellaista ei aina ole saatavissa juuri silloin, kun pussitus on meneillään. Työ pitäisi viimeistellä niin, että pussitetuksi saatu peite nostetaan kohtisuoraan, jolloin viimeisetkin löysyydet valahtaisivat suoriksi. Vain tuolille tai jopa pöydälle nouseminen tarvittaisiin, että peite ja pussilakana nuolisivat toisiaan ja työstä tulisi priimaa. Olen joka kerta erittäin tuohduksissa. Päätän, että sykkeröllä oleva peitehökötys saa riittää: Ehkä laskokset aikaa myöten tulee potkittua suoriksi.

Tulikin oikein mietittyä tämän kiusankappaleen historiaa. Milloin ja kuka tämänkin mahtoi keksiä? Päädyin siihen, että pussilakana on ollut käytössä jo kolmisenkymmentä vuotta. Arvelin myös, miten keksintö syntyi. Tuon aikaiset insinöörit eivät keksimisvimmaltaan saaneet nukutuksi öitään, pyörivät ja kierivät päällyslakanansa sotkuun. He varmaan keksivät pussilakanan, jotta yö kuluisi mukavammin. En voi oikein uskoa, että naiset keksivät itselleen noin tylsän työn kuin peitteen pujottamisen pussilakanaan.

Pussilakanaan liittyy myös erittäin hauska tarina työpaikalta. Työtoverini isovanhemmat olivat menneet pussilakanan sisään itse, kumpikin omaansa. Jalat oli pujotettu yläpään aukoista ulos.
He olivat aikansa pähkäiltyään ymmärtäneet pussilakanan käytön tuollaiseksi.
Kaipailen suuresti omia ja perittyjä, nyt jo loppuunkäytettyjä päällyslakanoita. Voi noita aikoja, kun vuoteen petauskin oli jotenkin järkevämpää. Harmittaa, että tuli oltua liian hidas taannoisessa huutokaupassa, jossa myytiin tusinoittain vanhoja päällyslakanoita.

Mielipide, mielivalta

Vappuviikko on eletty mielenosoitusten ja mielivallankin aikaa. En ole koskaan ollut katsomassa vappukulkueita, saati sitten itse ollut mukana missään mielenosoituskulkueessa. Jos oikein "kova" paikka tulisi eteeni, ehkä marssisin muutaman metrin naisten tasa-arvoisen palkkauksen puolesta. Muuten ajattelen kulkeista vanhan viisauden tavoin:
"Joukossa tyhmyys tiivistyy". Oletan, että useimmat kulkueihmiset on manipuloitu osallistumaan milloin minkin asian puolesta, ilman että tietävät tai tuntevat mielenilmaisunsa sisältöä sen syvällisemmin.

Paheksun siis erityisesti mielivaltaisiksi yltyneitä kulkueita. Vapunaattona Helsingissä tapahtui toistamiseen (myös viime vuonna), että EuroMayDay -kulkuelaisten joukosta heitettiin pulloja ja töhrittiin julkisivuja. Viime vuonna tietyt kulkueet päätyivät lopuksi ikävään rähinään Vanhoilla makasiineilla. Jopa pelastajia eli palomiehiä sekä sairaankuljettajia vastaan hyökättiin. Prekariaattikulkueessa ei välttämättä esim. haluta ymmärtää ja tuoda julki sitä, että lyhytaikaiset työsuhteet ovat olleet monessa tilanteessa erittäin toivottavia ja suosittuja. Tiedän, että vakituisesta työsuhteesta on saatettu siirtyä "pätkätyöhön". Asioilla on siis monia näkökulmia, eikä sokeasti voi yhtyä mielenosoittajien käsityksiin.

Olinkin erittäin ilahtunut, kun viime syyskuussa Smash Asemin yhteydessä Poliisilaitos toimi niin tehokkaasti, että väkivalta ennaltaehkäistiin. Juuri noin turvallinen, järjestäytynyt ja demokraattinen yhteiskunta toimii. Mielipidettä voi osoittaa laillisesti, mutta mielivalta tukahdutetaan alkumetreillään.

Suomessa on koettu myös muun tyyppisiä mielivaltaisia otteita: "Jumalan teatterin paskanheittäjät" halusivat radikaaleja teatterilaitoksen muutoksia Oulussa noin pari vuosikymmentä sitten. Turkisten vastustajat elävät edelleen joukossamme välillä hiljaisemmin tai kovaäänisemmin. Samoihin turkisten tuottajiin vuosikausia kohdistunut kiusaaminen on ollut terroria, jos mikä. Kiusat ja toimeliaisuudet turkistarhoilla ovat saaneet vuosien mittaan mitä kummallisempia muotoja. Koijärvi -liike yms. luonnonsuojelijat ovat rähinöineet myös, ajoittain rajustikin.

Niinpä toivoisin järjestyksen säilyvän asuinalueillamme olipa tilanne ja mielenosoituksen sisältö kuinka tunnevaltainen hyvänsä. Barbara Ehrenreich pohtii kirjassaan The History of Collective Joy sitä, miten ihmisellä on joskus pakottava tarve kokea ylentävää ja yhdistävää yhteisöllistä iloa. Tämän voi kääntää myös mielivallan selitykseksi. Kyse on tavallaan joukkohysteriasta, jolloin vastuullisuus teoista karkaa itseltä pois ja siirtyy yhteisölle tai epämääräiselle joukolle. Odotan hieman jännityksellä sitä, miten Euroviisut saadaan vietyä Helsingissä kunnialla läpi, turvallisuuden ja järjestyksenkin kannalta.