Taraxacum officinale

Taas on vuodesta se aika, jolloin voikukat kukkivat iloisesti. Olen nyt kahtena päivänä yrittänyt puhdistaa tonttia voikukista. Selkähän siitä tietysti tuli kipeäksi. Tavoitteenani on ehtiä poistaa kukkivat voikukat ennen kuin ne ovat haituvavaiheessa. Voikukat yleensä voittavat kilpajuoksun. Taidan jäädä häviölle tänäkin keväänä. Tuntuu, etten taivu enää yhdenkään voikukan nyhtäisyyn.

Taannoinen biologian opettajani oli niin tehokas, että vieläkin muistan useiden kasvien latinankieliset nimet. Varsinkin muistiin ovat jääneet tavallisimmat ja latinan kielellä hyvin sointuvat nimet. Toukokuun 23. pvä tulee kuluneeksi 300 vuotta kasvien luokituksen keksineen Carl von Linnen syntymästä. Linne kuuluu maailman merkittävimpiin tiedemiehiin. Olikin aikoinaan mielenkiintoista käydä Uppsalassa Linnen kasvitieteellisessä puutarhassa.

Kasvien ja lintujen tunnistaminen olisi mitä mielenkiintoisinta. Innokkuus tunnistaa luontokappaleita herää aina näin keväisin. Naapurikin tuntuu osaavan kasvien nimiä latinaksi, koska esitteli ylpeänä esiin kaivamansa Calla palustren, joka on enemmän kosteikon kuin kuivan maan kasvi.

Voikukka tulisi poistaa aina juurineen. Valitettavasti en osaa tekniikkaa riittävän hyvin tai sitten olen liian hätäinen. Kasvi yleensä napsahtaa poikki jo alkujuurestaan. Pitäisi vaan kaivaa syvemmältä, koska juuri on hämmästyttävän pitkä, lähes 30 cm. Olen kuitenkin nyt hyytynyt
edes napsauttelemaan juurta. Toivottavasti kunto palautuu mahdollisimman pian. Kyykyssä ollessa tuli aina mieleeni ikäihmisille tarkoitettu vitsi, jossa ihminen kyykyssä ollessaan päättää tehdä samalla kaikki muutkin kohteessa olevat, kyykkymistä tarvitsevat työt, kun kerran on laskeutunut sinne alas. Itsekin poistin samalla muutkin rikkaruohot tai järjestelin kasveja, kun kerran olin sinne alas laskeutunut.