Mielipide, mielivalta

Vappuviikko on eletty mielenosoitusten ja mielivallankin aikaa. En ole koskaan ollut katsomassa vappukulkueita, saati sitten itse ollut mukana missään mielenosoituskulkueessa. Jos oikein "kova" paikka tulisi eteeni, ehkä marssisin muutaman metrin naisten tasa-arvoisen palkkauksen puolesta. Muuten ajattelen kulkeista vanhan viisauden tavoin:
"Joukossa tyhmyys tiivistyy". Oletan, että useimmat kulkueihmiset on manipuloitu osallistumaan milloin minkin asian puolesta, ilman että tietävät tai tuntevat mielenilmaisunsa sisältöä sen syvällisemmin.

Paheksun siis erityisesti mielivaltaisiksi yltyneitä kulkueita. Vapunaattona Helsingissä tapahtui toistamiseen (myös viime vuonna), että EuroMayDay -kulkuelaisten joukosta heitettiin pulloja ja töhrittiin julkisivuja. Viime vuonna tietyt kulkueet päätyivät lopuksi ikävään rähinään Vanhoilla makasiineilla. Jopa pelastajia eli palomiehiä sekä sairaankuljettajia vastaan hyökättiin. Prekariaattikulkueessa ei välttämättä esim. haluta ymmärtää ja tuoda julki sitä, että lyhytaikaiset työsuhteet ovat olleet monessa tilanteessa erittäin toivottavia ja suosittuja. Tiedän, että vakituisesta työsuhteesta on saatettu siirtyä "pätkätyöhön". Asioilla on siis monia näkökulmia, eikä sokeasti voi yhtyä mielenosoittajien käsityksiin.

Olinkin erittäin ilahtunut, kun viime syyskuussa Smash Asemin yhteydessä Poliisilaitos toimi niin tehokkaasti, että väkivalta ennaltaehkäistiin. Juuri noin turvallinen, järjestäytynyt ja demokraattinen yhteiskunta toimii. Mielipidettä voi osoittaa laillisesti, mutta mielivalta tukahdutetaan alkumetreillään.

Suomessa on koettu myös muun tyyppisiä mielivaltaisia otteita: "Jumalan teatterin paskanheittäjät" halusivat radikaaleja teatterilaitoksen muutoksia Oulussa noin pari vuosikymmentä sitten. Turkisten vastustajat elävät edelleen joukossamme välillä hiljaisemmin tai kovaäänisemmin. Samoihin turkisten tuottajiin vuosikausia kohdistunut kiusaaminen on ollut terroria, jos mikä. Kiusat ja toimeliaisuudet turkistarhoilla ovat saaneet vuosien mittaan mitä kummallisempia muotoja. Koijärvi -liike yms. luonnonsuojelijat ovat rähinöineet myös, ajoittain rajustikin.

Niinpä toivoisin järjestyksen säilyvän asuinalueillamme olipa tilanne ja mielenosoituksen sisältö kuinka tunnevaltainen hyvänsä. Barbara Ehrenreich pohtii kirjassaan The History of Collective Joy sitä, miten ihmisellä on joskus pakottava tarve kokea ylentävää ja yhdistävää yhteisöllistä iloa. Tämän voi kääntää myös mielivallan selitykseksi. Kyse on tavallaan joukkohysteriasta, jolloin vastuullisuus teoista karkaa itseltä pois ja siirtyy yhteisölle tai epämääräiselle joukolle. Odotan hieman jännityksellä sitä, miten Euroviisut saadaan vietyä Helsingissä kunnialla läpi, turvallisuuden ja järjestyksenkin kannalta.