Mitä on meneillään?

Blogissani kommentoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai muita asioita.

7.5.07

Kuka keksi pussilakanan?

Mökkielämän aloitukseen kuuluu mm. petien petaaminen. Sattumalta vaihdoin viikonlopuksi pääkodissakin petivaatteet. Sattui kohdalle oikein "tuplasti" työ, joka kuuluu niihin epämiellyttävimpiin puuhiin kotitaloudessa. Ei välttämättä muuten, mutta se päällyspeiton pujottaminen pussilakanaan! Ajattelen aina kunnioittavasti hotellien siivoojia ja muita, jotka joutuvat petailemaan useasti.

Melko pienenä ihmisenä ärsyttää suunnattomasti, kun peitettä ei saa nopeasti pussilakanaan. Pitää hyöriä ja pyöriä, vetää ja kiskoa pussilakanaa, ja työntää peitettä moneen suuntaan. Koko homma onnistuisi paremmin toisen henkilön kanssa, mutta sellaista ei aina ole saatavissa juuri silloin, kun pussitus on meneillään. Työ pitäisi viimeistellä niin, että pussitetuksi saatu peite nostetaan kohtisuoraan, jolloin viimeisetkin löysyydet valahtaisivat suoriksi. Vain tuolille tai jopa pöydälle nouseminen tarvittaisiin, että peite ja pussilakana nuolisivat toisiaan ja työstä tulisi priimaa. Olen joka kerta erittäin tuohduksissa. Päätän, että sykkeröllä oleva peitehökötys saa riittää: Ehkä laskokset aikaa myöten tulee potkittua suoriksi.

Tulikin oikein mietittyä tämän kiusankappaleen historiaa. Milloin ja kuka tämänkin mahtoi keksiä? Päädyin siihen, että pussilakana on ollut käytössä jo kolmisenkymmentä vuotta. Arvelin myös, miten keksintö syntyi. Tuon aikaiset insinöörit eivät keksimisvimmaltaan saaneet nukutuksi öitään, pyörivät ja kierivät päällyslakanansa sotkuun. He varmaan keksivät pussilakanan, jotta yö kuluisi mukavammin. En voi oikein uskoa, että naiset keksivät itselleen noin tylsän työn kuin peitteen pujottamisen pussilakanaan.

Pussilakanaan liittyy myös erittäin hauska tarina työpaikalta. Työtoverini isovanhemmat olivat menneet pussilakanan sisään itse, kumpikin omaansa. Jalat oli pujotettu yläpään aukoista ulos.
He olivat aikansa pähkäiltyään ymmärtäneet pussilakanan käytön tuollaiseksi.
Kaipailen suuresti omia ja perittyjä, nyt jo loppuunkäytettyjä päällyslakanoita. Voi noita aikoja, kun vuoteen petauskin oli jotenkin järkevämpää. Harmittaa, että tuli oltua liian hidas taannoisessa huutokaupassa, jossa myytiin tusinoittain vanhoja päällyslakanoita.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Sattuipa somasti, että samoihin aikoihin Sinun kanssasi pyykkiä mankeloidessani minäkin ajattelin pussilakanan historiaa!

Ajattelen kuitenkin pussilakanoista hyvin myönteisesti!En tiedä, olenko jotenkin tavallista levottomampi nukkuja, mutta minulla on sellainen tunne, että irrallinen päällyslakana ei ole koskaan ollut minua varten. Muistan, että yleensä
se oli aamulla kiertyneenä kaulani
ympärillä!En kyllä muista, että aivan lapsena meillä olisi ollutkaan mitään päällyslakanoita!

Tervehdin siis ilolla uutuutta ja muistan selvästi sen heinäkuun päivän 1968, kun kävin mieheni ja hänen sisarensa kanssa(hän sai ko liikkeestä alennuksen)ostamassa keltakuvioiset pussilakanat.Pussilakanoita pidettiin hienoina ja ne olivatkin 70-luvulla suosittu häälahja.

Ensimmäinen kokemus pussilakanasta on v.1968, jolloin olin käymässä Neuvosto-Eestissä ja asuin Hotelli Tallinnassa. Siellä oli käytössä valkoiset pussilakanat, joiden päällisissä oli soikeat aukot, joista täkit näkyivät kauniisti. Samanlaisia neuvostolakanoita oli 70-luvulla kerran myynnissä Stockmannilla. Serkkuni osti niitä, mutta sanoi, että peite pursusi aukosta ulos. Näin ei käynyt kuitenkaan hotellissa.Ilmeisesti myynnissä olevat olivat liian pehmeää kangasta.

Jossain äitini vanhassa kirjassa näin joskus hienoja malleja pussilakanoista. Kirja oli kai 30-luvulta. Malleissa oli soikeita, pyöreitä tai kulmikkaita aukkoja ja aukkojen reunat oli upeasti leikekirjailtu. Ehkä idea pussilakanasta on vanhempi.

Itse en koe lakanan pujottelua pidempänä ihmisenä kauhean hankalana. Annan peitteen jäädä sykkyrälle - otan jalkopäästä kiinni ja ravistan!

Muuten: Itäkeskuksen Fidan kirpputorilla on ollut myynnissä upeita ja käyttämättömiä(?)käsinvirkatuin pitsein somistettuja päällyslakanoita myynnissä.On ollut vaikea kävellä niiden ohi, sillä ihailen vanhoja käsitöitä kovasti.

toukokuuta 11, 2007  

Lähetä kommentti

<< Home