Äänestämisestä vielä!

Perjantaina 15.3 klo 9 sata vuotta sitten käytettiin ensimmäisen kerran yleisestä ja yhtäläistä äänioikeutta Suomessa. Edeltävillä säätyvaltiopäivillä äänioikeutettuja oli vain 120000. Äänioikeus laajennettiin siis koskemaan työväkeä ja naisia. Edelleen kuitenkin sotilaat, irtolaisiksi katsotut, kunnan elätit tai huonomaineiset eivät saaneet äänestää. Äänioikeusikäraja oli tuolloin 24 vuotta. Nythän äänioikeutta ehdotetaan muutettavaksi koskemaan 16 vuotiaita. Olemmekohan sadassa vuodessa kehittäneet poliittista tietoisuuttamme niin, että nykyistä 16 vuotiasta voidaan pitää silloisen 24 vuotiaan tasolla, kahdeksalla vuodella nopeutettuna?

Punaista viivaa vedettiin aina vuoteen 1935 asti halutun valitsijayhdistyksen kohdalle tai kirjoittamalla ehdokkaan nimi äänestyslipun tyjään kohtaan. Äänestystulosta saatiin tuolloin odottaa huhtikuulle asti. Nyt meillä on tiedossa äänestyksen päätyttyä klo 20 suhteellisen varma vaalitulos ennen klo 21:ää. Tässä nopeutusta on tapahtunut yli kaksi viikkoa.

Juhlavaalivuonna on syytä ihmetellä:
Suomalaisista on naisia 51%, mutta kansanedustajistamme vain 37% on naisia, Ruotsissa 47,3% ja jopa Ruandassa 45%. Sata vuotta sitten saimme 9,5% naisia eduskuntaan (n=19).

Jännitän jo nyt mihin suuntaan vaalituloksessa ensi sunnuntaina naiskansanedustajien määrä uudessa eduskunnassamme liikahtaa.

Kirpilässä

Sibelius-Akatemian musiikkikorkeakoulu täyttää tänä vuonna 125 vuotta. Näissä merkeissä osallistuin liedkonserttiin, jossa sopraano Ilona Jokista säesti Asta Lötjönen pianolla. Taiteellisena johtajana toimi Jorma Hynninen. Konsertti oli loppuunmyyty, mutta onnistuin saamaan ovella peruuntuneen lipun. Konsertti oli kaunis. Oopperakoulutusohjelmassa oleva Jokinen ja hänen säestäjänsä ovat mm. voittaneet vuonna 2003 ensimmäisen palkinnon Pentti Koskimies -liedkilpailun kasallisessa sarjassa.

Konserttitila oli Kirpilän taidekodin yhdessä huoneessa. Yleisö oli siksi pienimuotoinen. Edesmennyt reumalääkäri Juhani Kirpilä (1931-1988) on omistanut yli 300 neliöisen kotinsa Hesperiankadulla. Hän on kerännyt 534 taideteosta käsittävän kokoelmaansa pääasiassa vuosisadan vaihteen kuuluisimpien taiteilijoiden töitä. Konsertin väliajalla oli hyvää aikaa tutustua taideteoksiin. Kirpilä on nykyisin Suomen Kulttuurirahaston omistuksessa. Ihmettelen miksen ole aikaisemmin käynyt Kirpilässä, joka on vain lyhyen kävelymatkan päässä. Paikka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Pienelle yleisölle esitetty konsertti oli kodikas ja vaikuttava. Järjestäjät ihmettelivät oven suussa miksi kutsuvieraat ovat niin lukuisasti paikalla. Mahtoiko Hynninen paikallaolevana olla myös vetonaulana?

Ääni on annettu

Kävin ennakkoäänestämässä matkaesteen vuoksi. Pääpostitalossa käyminen on juhlavaa sinänsä, onhan se vanha rakennus ja upean korkea sisätilaltaankin. Periaatteenani on tietysti äänestää varsinaisena äänestyspäivänä, koska silloin on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Liput liehuvat ja tuntuu, että ihmisillä on juhlamieli. Voi kuvitella, että nuokin vastaantulevat ovat varmaan tulossa äänestämästä. Äänioikeutta kannattaa todella juhlia ja kunnioittaa.

Muistelen äänestäneeni ensimmäisen kerran elämässäni presidentin valitsijamiesvaaleissa. Minulla on aina ollut niin kuin tuolloinkin, hyvissä ajoin tiedossa ketä äänestän. Nyt äänestin nuorta naista, Mari Kiviniemeä. Ensimmäinen tärkeä kriteeri oli se, että hän on kasvanut nuoruutensa eteläpohjalaisessa ympäristössä niin kuin minäkin. Arvelen hänen ymmärtävän Suomen asioita aina kokonaisuutena niin maaseudun kuin kaupunginkin kannalta. Mitään asiaa ei voi katsoa pelkästään alueelliselta kannalta. Vaalikeskusteluissa on onneksi tyrmätty lähes täysin Helsinki-ministerin salkku, uutena ministerinsalkkuna.

Ennakkoäänestäminen sujui hienosti, postissa palveltiin joustavasti. Sainpahan vielä ohessa taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin nimikirjoituksen ostamiini pääsiäiskortteihin postitalon upeassa aulassa olevasta tapahtumasta.

MM-kisoista

On tietysti hienoa kirjoittaa MM-kisoista, kun Suomen naiset pärjäsivät niin hienosti. Televisiokatsojan näkökulmasta kilpailut oli hyvin järjestetty. Oli useita lyhytkestoisia hiihtoja, joissa tilanne eteni nopeasti ja ladut olivat lähellä hiihtostadionia katsojien seurattavissa. Nythän voisi taas innostua vakavastikin hiihdon penkkiurheilusta!

Erityisesti Suomen naishiihtäjien ohella ihastutti perjantain kolmenkympin maaliintulo, jossa juuri sopivasti television aukaistuani alkoivat ratkaisut. Aino-Kaisa Saarinen joutui jäämään neljänneksi ja Virpi Kuitunen sitten vimmatulla loppukirillään karisti norjalaisen Kristin Steiran kannoiltaan.

Mutta vielä pari päivää kisan jälkeenkin ajattelen miten sinnikäs ja tahdonvoimainen norjalainen Therese Johaug saapui maaliin.
Hän oli jättänyt Saarisen jo turvallisen välimatkan päähän eikä uhkaaja-Saarista näkynyt edes maalisuoralla. Silti Johaug hiihti maalisuoran niin kuin viimeistä päivää. Lyhyt 18 -vuotias tyttö oli kuin sätkynukke. Hän oli niin touhua täynnä, etten tiedä olenko moista ennen nähnyt. Hän valloitti minut täydellisesti.
Uskon, että Therese Johaugista tulee seuraavien kisojen voittaja.

Britannian päätös muovipussien vähentämisestä

Eilen kantautui tieto, että britit haluavat vähentää 25 % nykyisestä muovipussien käytöstä. Erinomainen uutinen! Muovipussien tuhlaileva käyttö jos mikä, ärsyttää! Seuraavaksi soisin Espanjasta tulevan samanlaisen uutisen.

Espanjalaisena käytäntönä on mättää ostetut tavarat moneenkin muovipussiin ja ojentaa ne asiakkaalle. Asiakaspalvelua?!Viikonkin Espanjassa oleskelun aikana kerääntyy monia muovipusseja. Olemme Suomessa tottuneet itse pakkaamaan tavaramme ostosnauhalta ja käyttämään harkitsevammin - ehkä käytettyä muovipussia. Harvemmin näkee täällä enää ostettavan useita muovipusseja. Meillä myös muovipussit maksavat eivätkä ole ilmaisia niinkuin Espanjassa. Olenkin yrittänyt pakkailla Suomen tapaisesti tavarat itse ja harvempaan pussiin. Tosin täytyy olla liikkeissään nopea, ettei myyjä ehdi käydä niihin käsiksi.