Aurinkomyrsky

Pysyn vielä ainakin tämän blogin ajan avaruusseikkailuissa.

Viime sunnuntaina esitettiin televisiossa Aurinkomyrsky-niminen elokuva. Se oli kuvattu vuonna 2007 Kiirunassa. Elokuvatähtenä oli mm. Izabella Scorupco, joka on 40-vuotias, entinen puolalainen ja nykyisin ruotsalainen, Bond-tyttönäkin esiintynyt. Halusin katsoa ainakin elokuvan alun, kun Izabella on mielestäni erittäin viehättävä. Elokuva vei Pohjois-Ruotsissa kovin erikoisiin tapahtumiin. Uskonlahkon nuori johtaja löydettiin surmattuna kirkosta. Teosta syytettiin Izabellan sisarta. Elokuvan alkukuvina liekehtivät revontulet, mikä lupasi hyytävyyttä tapahtumille.

Revontulet ovat avaruusmyrskyjen kaunein ilmentymä. Aurinkomyrskyt johtuvat Auringon magneettikentästä. Maapallon magneettikenttä ohjaa Auringosta sinkoutuneita hiukkasia kohti napaseutuja. Kun hiukkaset osuvat ilmakehän happi- ja typpimolekyyleihin, syntyy revontulille ominainen hehku.

Myrskyt tuovat kuitenkin revontulien kauneuden lisäksi paljon harmia nykyajan ihmisille. Auringon hiukkaspurkaus voi häiritä satelliitteja ja rikkoa ne. Sähköverkot voivat häiriintyä ja muuntajat rikkoontua. Aurinkomyrsky katkaisi talvella 1989 Kanadassa Quebeckin osavaltion sähköt kahdessa minuutissa. Kuusi miljoonaa asukasta jäi sähköittä yhdeksäksi tunniksi.

Aurinkoa tutkiva luotain Soho on kuvannut Aurinkoa yli 15 vuotta ja tietojen avulla voidaan ennakoida aurinkomyrskyjä. Runsaat pilkkunäkymät auringon pinnalla aiheuttavat aurinkomyrskyjä. Ne esiintyvät 11 vuoden jaksoissa. Nyt juuri Auringossa on tyyntä myrskyn edellä. Seuraava myrskykauden huippu on laskettu kesä-heinäkuulle 2013. Auringonpilkkujen määrä on silloin huipussaan.

Fyysikko Antti Pulkkinen vetää lehtitietojen mukaan kymmenen hengen ryhmää, joka suojaa Pohjois-Amerikan sähköverkkoa aurinkomyrskyiltä. Koska esim. Pohjois-Amerikassa sähköverkon koko on kymmenkertaistunut 50 vuodessa, lienee tarpeellista ennakoida toimenpiteet, joilla suojaudutaan.

Kun jättipurkaus iski syksyllä 1859 ja hiukkaspilvi osui seuraavana päivänä maapalloon, syttyi tuleen mm. lennätinkonttoreita. Taivas loimusi Havajilta Kuubaan revontulien väreissä. Me täällä Suomessa tyydymme kuitenkin katselemaan, lähinnä Lapissa, revontulien kauneutta.
Satuin itsekin osumaan revontuliaikaan Lappiin hiihtämään monia vuosia sitten. Taivasnäkymät juhlistivat pimeää yötä, ja pakkaslumi narisi jalkojen alla. Ei hullumpi kokemus!

Big bang

Täällä Välimerelle aukeavassa avaruudessa tulee ihmeteltyä maapallon ulkopuolista elämää. Pelkästään totuus, että maapallo kiertää aurinkoa eikä päinvastoin, on ihmeellistä. Eilen kirkkaalla aamun sarastuksella, noin kello kahdeksan aikoihin, ihmettelin, miten nopeasti maapallo kiertääkään vuorokauden ajat. Siinä parvekkeella lyhyen tovin seisoessani aurinko oli ensin merenpinnassa ja sitten kohta irronnut selkeästi meren pinnasta ja nousemassa Fuengirolan taivaalle. Eniten ihmetyttää se, ettemme tunne mitään pyörimisliikettä itse.

Ulkoavaruus ja maailman synty on ollut viisaampien tiedettä, mutta viime viikolla kerrottiin uutisissa, että meteoriitti eli "kivenmurikka" oli viistänyt tähän asti lähimpänä maapalloa. Joskus ihmeteltiin uutista, että Suomessa Inarin järvellä oli ollut meteoriitin alas syöksy. Se oli kuitenkin uutisankka, mutta nähtävästi meteoriitti todella voi iskeä jonain kauniina päivänä jossakin päin maapalloa. Ihmettelin myös sitä, että Esko Valtaoja ei pidä mahdottomana ajatusta, että ulkoavaruudessa olisi elämää tai olioita. Siis, että tämä meille tärkeä maapallomme ei olisikaan maailmankaikkeuden hienoin ja merkittävin ilmentymä.

Luin lehdestä, että maailmankaikkeuden synnyksi kutsutaan alkuräjähdystä eli big bangia. Se tapahtui nykytiedon mukaan 13,75 miljardia vuotta sitten. Näkemykseen on päädytty 1900-luvulla havaintojen ja laskelmien avulla. Tämä on fysiikan, kosmologian ja tieteen hallitseva näkemys. Robert Wilson ja Arno Penzias todistivat vuonna 1965 radioteleskoopilla maailmankaikkeuden taustasäteilyn perusteella, että oli aika ennen alkuräjähdystä. Kosmologiassa halutaankin nyt todentaa ajanlaskua ennen alkuräjähdystä. Tuo kaikki olkoon hyväksi tieteelle, mutta omassa lyhyessä elämänkaaressa ei ole järin merkittävää tietoa siitä, oliko alkuräjähdys, ja milloin se oli.

Toisaalta pienenä maan asukkaana ihmettelen näitä ääri-ilmiöitä. Tuntuu, että eri puolilla maapalloa tapahtuu katastrofaalisia luonnosta johtuvia ongelmia. Täällä Espanjassakin viuhui tuuli pari viikkoa sitten niin kovana, ettei meinannut pysyä kadun pinnassa. Meri tyrskysi ja vei rantahiekkaa mereen missä enemmän, missä vähemmän. Nyt on lähdettävä takaisin Suomeen ihmettelemään, miten on mahdollista saada ryöppyämällä lunta ihan jatkuvasti marraskuusta lähtien. Ja sitten kun tulee kesä voi alkaa pelkäämään, tuleeko viime kesän kaltaisia kaiken pyyhkäisemiä myrskyjä.

No, avaruutta on hieno katsella, mutta kun se alkaa elää, ovat ihmisoliot pieniä kaiken rytinän rinnalla.

Nyt Lappsettaa!

Olin tänään puistoretkellä. Espanjan Fuengirolassa on 38 leikkipuistoa. Ne on tarkoitettu kaikille kansallisuuksille, joita Fuengirolassa on peräti toista sataa. Pääosin näissä leikkipuistoissa liikkuu tummatukkaisia pienokaisia, mutta läheiseen Pacolito-leikkipuistoon tuli vaaleampaakin kansallisuutta eli suomalainen isä lapsensa kanssa. Puistoretken tarkoituksena oli tutustua suomalaisen Lappset-tehtaan tuotantoon.

Rovaniemeläinen Lappset kuuluu maailman johtaviin leikkipaikkavälinevalmistajiin. Firman menestystarina alkoi vuonna 1970. Tällä hetkellä tehtaan tuotantoa lähtee 44 maahan. Espanja on toiseksi tärkein vientimaa, Etelä-Korea on ykkösvientimaa. Niinpä ei ole merkillistä, että me suomalaiset voimme seurata lasten iloa suomalaisen valmistajan tekemissä leikkivälineissä täälläkin.

Fuengirolan suurimmassa leikkipuistossa Parque del Ponientessä on Santa Maria-niminen puinen laiva, joka pystytettiin Kolumbuksen juhlavuoden kunniaksi. Laiva on erityisen suosittu, niin nytkin.
Lasten vanhempia oli myös ajateltu niin, että vieressä sijaitsi kahvipaikka oleskelupöytineen. Kiinnitin huomiota, että välineiden ympärillä oli pehmeästä ja joustavasta materiaalista tehty matto niin, että kaatuillessa ei tule vakavia vammoja. Leikkipuiston välineet ovat värikkäämpiä kuin Suomessa. Yleensä välineissä on suosittu keltaista, punaista ja sinistä väriä.

Espanjan asuntoa lähellä olevaa Pacolito-puistoa rakennettiin noin viisi vuotta sitten. On hienoa, että puistossa on suomalaista tuotantoa. Espanjalaiset rakastavat lapsiaan. Niinpä lähtö puistoon on nuorilla perheillä varmaan jokapäiväistä. Leikkivälineiden ympärillä on lisäksi kauniita kukkapenkkejä, puita ja pensaita. Kaikenikäiset Pacosilaiset voivat istahtaa penkeille levähtämään, juttelemaan tai lukemaan lehtiä. Täällä Välimerellä voi hyvin kuvitella, että Lappsetin ajatus siitä, että leikkisyys tekee kaikenikäisistä terveempiä ja tyytyväisempiä, pitää paikkansa. Pelkkä tumma, kikkarapäinen ja tummasilmäinen naurava pikkulapsi vieterieläimen selässä on ilo isommankin ihmisen silmälle.