Big bang

Täällä Välimerelle aukeavassa avaruudessa tulee ihmeteltyä maapallon ulkopuolista elämää. Pelkästään totuus, että maapallo kiertää aurinkoa eikä päinvastoin, on ihmeellistä. Eilen kirkkaalla aamun sarastuksella, noin kello kahdeksan aikoihin, ihmettelin, miten nopeasti maapallo kiertääkään vuorokauden ajat. Siinä parvekkeella lyhyen tovin seisoessani aurinko oli ensin merenpinnassa ja sitten kohta irronnut selkeästi meren pinnasta ja nousemassa Fuengirolan taivaalle. Eniten ihmetyttää se, ettemme tunne mitään pyörimisliikettä itse.

Ulkoavaruus ja maailman synty on ollut viisaampien tiedettä, mutta viime viikolla kerrottiin uutisissa, että meteoriitti eli "kivenmurikka" oli viistänyt tähän asti lähimpänä maapalloa. Joskus ihmeteltiin uutista, että Suomessa Inarin järvellä oli ollut meteoriitin alas syöksy. Se oli kuitenkin uutisankka, mutta nähtävästi meteoriitti todella voi iskeä jonain kauniina päivänä jossakin päin maapalloa. Ihmettelin myös sitä, että Esko Valtaoja ei pidä mahdottomana ajatusta, että ulkoavaruudessa olisi elämää tai olioita. Siis, että tämä meille tärkeä maapallomme ei olisikaan maailmankaikkeuden hienoin ja merkittävin ilmentymä.

Luin lehdestä, että maailmankaikkeuden synnyksi kutsutaan alkuräjähdystä eli big bangia. Se tapahtui nykytiedon mukaan 13,75 miljardia vuotta sitten. Näkemykseen on päädytty 1900-luvulla havaintojen ja laskelmien avulla. Tämä on fysiikan, kosmologian ja tieteen hallitseva näkemys. Robert Wilson ja Arno Penzias todistivat vuonna 1965 radioteleskoopilla maailmankaikkeuden taustasäteilyn perusteella, että oli aika ennen alkuräjähdystä. Kosmologiassa halutaankin nyt todentaa ajanlaskua ennen alkuräjähdystä. Tuo kaikki olkoon hyväksi tieteelle, mutta omassa lyhyessä elämänkaaressa ei ole järin merkittävää tietoa siitä, oliko alkuräjähdys, ja milloin se oli.

Toisaalta pienenä maan asukkaana ihmettelen näitä ääri-ilmiöitä. Tuntuu, että eri puolilla maapalloa tapahtuu katastrofaalisia luonnosta johtuvia ongelmia. Täällä Espanjassakin viuhui tuuli pari viikkoa sitten niin kovana, ettei meinannut pysyä kadun pinnassa. Meri tyrskysi ja vei rantahiekkaa mereen missä enemmän, missä vähemmän. Nyt on lähdettävä takaisin Suomeen ihmettelemään, miten on mahdollista saada ryöppyämällä lunta ihan jatkuvasti marraskuusta lähtien. Ja sitten kun tulee kesä voi alkaa pelkäämään, tuleeko viime kesän kaltaisia kaiken pyyhkäisemiä myrskyjä.

No, avaruutta on hieno katsella, mutta kun se alkaa elää, ovat ihmisoliot pieniä kaiken rytinän rinnalla.