Kirjastossa asioimassa

Päivälehti kertoi miten kirjaston käyttö lisääntyy laman aikana, kun esim. työttömät rupeavat käyttämään ilmaisia kirjastopalveluja enemmän. Kaupunginkirjaston käyttö on Helsingissä lisääntynyt jopa kymmenen prosenttia. En kuulu em. työttömien ryhmään, mutta olen myös aloittanut pitkän tauon jälkeen osaltani kirjastokäynnit säännöllisesti. Syynä on se, että kirjastosta hankitun kirjan voi myös palauttaa samaan paikkaan eikä kirjasta jää kotiin pölyongelmaa. Harvemminhan niitä tulee toista kertaa luettua.

Aloitin kirjaston käytön Helsingissä Kallion kirjastossa, joka on perustettu jo vuonna 1912. Etsin mm. sosiologian approbaturiin tarvittavia oppikirjoja. Pääosin olenkin käyttänyt kirjastoja ammatillisiin ja tieteellisiin opintoihini. Omistan useita kirjastokortteja kuten esim. Eduskunnan kirjastoon ja Helsingin yliopistoon. Yhden iltapäivän olen myös viettänyt Tukholmassa Karolinska Institutenin kirjastossa. Lukuisissa ammatillisissa oppilaitoksissa sekä yliopiston eri tiedekuntien kirjastoissa olen "metsästänyt" lähdekirjallisuutta. Aina on ollut kova kiire löytää tietty kirja tai tiettyä lähdeaineistoa. Kirjastojärjestelmät ovat varmasti fiksusti laaditut, mutta en voi kehua olevani hyvä kirjastossa kävijä siksi, että en malta perehtyä hallinnollisiin järjestelmiin riittävästi.

Nyt on onneksi aikaa lukea mitä kirjallisuutta vain. Kirjan löytäminen on mielestäni hyvin helppoa nykyisin. Hyllyistähän ne edelleenkin haetaan, mutta enää ei tarvitse "harmaantua" itse järjestelmän kimpussa. Tietokoneistettu kirjan lainaus ja palautus on myös helppoa ilman työntekijöiden tapaamista tai jonoissa seisomista. Kunhan laittaa koodit koneen luettavaksi.

Kirjasto on hieno palvelu ja kirjoja löytyy monipuolisesti. Perusperiaatteena on kirjastojen julkinen omistus, ilmainen käyttöoikeus kaikille ja käyttäjien huomioiminen kirjojen hankinnoissa. Kunnallisvaaliehdokkuudessani kannatin kirjastojen säilyttämistä lähiympäristössä. Nykyisin käyn Töölön kirjastossa. Rakennus on arkkitehtonisesti kaunis, Aarne Ervin tuotantoa vuodelta 1970. Se on helppojen liikenneyhteyksien varrella. Sisätilatkin ovat viihtyisät. Viime syksynä 19.9 neljännen kerroksen monitoimitila nimettiin Mika Waltari-saliksi

Kirjasto on upea keksintö. Nyttemmin jossakin voi lainata jopa kävelysauvoja kuntoiluun. Siellä voi käydä katsomassa mm. sähköpostejaan. Kirjastossa käydään paljon lukusaleissa lukemassa tentteihin. Lukuhiljaisuuden rikkominen on teko, jossa muiden ärsyyntyneet katseet asettavat kyllä nopeasti "ruotuun". Kirjastossa, jos jossakin julkisessa laitoksessa konsanaan, huomaa, että kirjasto on kansalaisia varten eikä päinvastoin.

Mikähän on laihialainen kirjastoauto? Vastaus: Kuusi romania Mossessa. Kyllä laihialaiset ja romanit vitsin päälle ymmärtävät!

Paahdetta Espanjassa

Kolmas tämänkertaisen Espanjan matkan päivistä on painumassa yöhön. Hellettä on kolmenkymmenen asteen molemmin puolin, aamuisin terassilla on 28 astetta ja iltapäivisin 31. Eilen suomalaisissa uutisissa kerrottiin Espanjan Almeriassa olevan nurmikkopaloja. Se ei ole mikään ihme, sillä ennen tänne tuloa paahde on ollut vielä kovempaa, lähellä jo 40 astetta. Säälittää katsoa läheisten vuorten huippuja, jotka ovat vielä lähempänä aurinkoa. Kasvillisuus siellä on varmaan rutikuivaa.

Välimeri on kuitenkin pullollaan vettä. Sinne hiekkarannalle näytti johtavan monen kaupunkilaisen kulku. Fuengirolan kaupungin ranta mainitaan parhaimmaksi lähiseudulla. Itsekin totesin, että meren pohja oli puhdas ja hiekkainen. Ei mitään ongelmaa kävellä viilentävässä Välimeressä. Uiminen oli kuitenkin hieman vaikeaa pitkästä, matalasta vesirajasta johtuen ja ulommaksi ei oikein arvannut lähteä vierailla vesillä. Hiekka oli todella polttavaa kävellä, ja oli laitettava juoksuksi, jotta saavuttaisi määränpään mahdollisimman nopeasti. En tarkalleen muista kuinka monta vuotta on jo kulunut siitä, kun viimeksi olen ollut meressä uimassa. Uima-altaat ovat vetäneet puoleensa, koska niissä ei vesi ole suolaista ja altaiden pohjat ovat siistejä. Pitkästä, pitkästä aikaa luonnon vesi tuntui oikein mukavalta ja eksoottiselta.

Kaupungin laidalla kävellessä huomaa miten monet asunnot näyttävät asumattomilta. Suomalaiset, muutolinnuiksi kutsutut, ovat myös osaltaan jättäneet Espanjan helteet taakseen ja toivovat kotimaassa lämpimiä säitä. Lienee epävarmaa. Ei edes heinäkuussa voi taata 20 asteisia ilmoja.
Täällä väen pakeneminen Suomeen tarkoittaa myös joidenkin huoltotehtävien rempalleen menoa. Puutarhuria ei juuri näy ja siivoojakin ilmestyi käytävälle omituiseen aikaan, vasta illalla. Koska täällä ehti jo olla yksi tuulinen päivä, lensivät kuivat lehdet iloisesti ylt ympärinsä roskaten käytävät ja uima-altaan. Onneksi saa myös itse lipota roskia vedestä.

Helle ei kiusaa sisällä, koska ilmapumppu antaa viileää tuuletusta. Samoin autolla ajelu antaa suojan, kun poistuu kuumalta hiekkarannalta. Kävelemäänkin voi lähteä vasta illattain ja ostaa jäätelön, jota voi mussutella puiston penkillä mihinkään kiirehtimättä. Iloinen yllätys oli ennestään tuttu englantilainen koiraystävä. Ei se vastannut, kun ihmettelin, miksi se on helteisessä kaupungissa turkkinsa kanssa. Meillä oli todella iloinen jälleennäkeminen molemmin puolin. Yleensä se räksyttää kaikille ja kaikkea, mutta nyt se tuli onnellisena siliteltäväksi. Toivottavasti huomenna taas kohtaamme helteistä huolimatta.

Myöhemmin illalla ilmestyi taivaalle erinomaisen kaunis ilotulitus, joka kesti puolisen tuntia. Aitiopaikalta, omalta terassilta, katsottuna ilotulitus oli juhlava ja mietitytti minkä vuoksi tuollainen tavallisena torstai-iltana. Syy selvisi kuitenkin paikallisista lehdistä ja tv. uutisista. Oli meneillään Carmen-viikko. Läheisessä kylässä, Los Bolichesissa, juhlittiin merenkulun suojelijan Carmenin kunniaksi. Juhlan kohokohta oli, kun Carmen-patsas (ilmeisesti kopio oikeasta) vietiin kantotuolissa merelle ja takaisin. Carmen patsas, kukilla koristeltuna, kuljetettiin vahvojen miesten kantamalla telineellä, tronolla, rantaveteen. Noin parikymmentä miestä, puvut päällään, kuljettivat tronoa kaulaa myöten vedessä. Vieressä kulki vedessä turistilauma filmaten tapahtumaa. Juhlan huipennukseksi ammuttiin myös ilotulitus taivaalle. Vähän kyllä mietitytti välillä, voisiko noista tulitteista syttyä tulipaloja rutikuivassa ympäristössä.

Arvovalintajohtaminen

Pari viikkoa sitten pääkaupungin päivälehti kertoi siitä, miten Englannissa prinssi Charlesin kuninkaallinen väliintulo esti suuren rakennushankkeen Lontoossa. Tiettävästi prinssi Charlesilla on aikaisemminkin ollut julkisia mielipiteitä arkkitehtuurista. Nyt uutisessa oli kysymys siitä, miten Pariisin Pompidou-keskuksenkin suunnittelijana tunnetun Richard Rogersin piirustukset 550 lasi- ja teräsrakenteisista asuinrakennuksista Chelsean kaupunginosaan joutuivat "romukoppaan".

Prinssi Charles inhoaa 1900-luvun alussa syntynyttä modernistista käsitystä, jossa tavoitteena on yksinkertaistaa ja standardisoda maailmaa. Charles ei voi hyväksyä betonista rekennettuja kaupunginosaghettoja, joihin esim. nyt kiinalaiset maanviljelijät pakotetaan muuttamaan maatiloiltaan ja elämään kuin tehotuotetut kanat mekaanisissa laatikoissaan. Prinssi tavoittelee harmoniaa ja Chelseaankin voitaisiin suunnitella hänen mielestään mieluummin uusklassisia rakennuksia. Niinpä hän mielipiteillään romutti arkkitehti Rogersin suunnitelmat. Nimekäs arkkitehtien joukko Englannissa paheksui sitä, että prinssi käytti etuoikeutettua asemaansa ja kuninkaallisia yhteyksiään hyväkseen. Prinssi otti kuitenkin näkyvästi kantaa ja arvovalinnoillaan sai aikaan konkreettisen muutoksen. Taisi olla uutta lontoolaisillekin. Hienoa kuitenkin oli, että ainakin Lontoossa pystyttiin välttämään, vaikkapa prinssin avulla, arvatenkin ikävän näköiset, yksitoikkoisilta vaikuttavat rakennusryppäät.

Meilläkin presidentti haluttaisiin monissa piireissä asettaa arvovalintajohtajan asemaan. Yksi esimerkki arvovalintajohtamisesta saatiin kokea, kun nykyinen presidenttimme moitti Suomi-Venäjä jalkapallo-ottelun jälkeen, miten Helsingissä koettu jalkapallohuliganismi on erittäin ikävä ilmiö. Vähän yllätti, mutta mielipide oli oikea ja toivoa sopii, että näin korkealta taholta tullut lausunto myös saisi jotain aikaan. Arvovalintajohtaminen on tärkeää, vaikka mielipiteet eivät aina johda muutoksiin ainakaan nopealla aikataululla ja vaikka ne tulisivat kuinka korkealta taholta tahansa. Taannoisessa televisioidussakin presidenttifoorumissa oli mielenkiintoista huomata miten presidentti järjesti valtakunnan parhaimmat asiantuntijat keskustelemaan ihmisoikeuksista. Teemaa käsiteltiin monipuolisesti ja hyviä ajatuksia esitettiin tulevaisuuden muutoksia varten.

Usein sairaanhoidollisissa uutisissa saatetaan pyytää esim. arkkiatri Pelkoselta lausuntoa. Hänellä onkin usein hyvin inhimillinen ja potilasta suojaava näkemys ongelmatilanteisiin. Uusi tilanne ja varmaan yllättäväkin syntyi siitä, kun arkkiatrista tehtiin sairaanhoitajalakon uhatessa puheenjohtaja sovitteluun. Joka tapauksessa Suomi säästyi lakolta ja työrauha saavutettiin. Eipä olisi ollut Suomelle hyväksi joutua kokeilemaan mitä kyseisestä lakosta olisi seurannut. Täpärälle kuitenkin meni.