Arvovalintajohtaminen

Pari viikkoa sitten pääkaupungin päivälehti kertoi siitä, miten Englannissa prinssi Charlesin kuninkaallinen väliintulo esti suuren rakennushankkeen Lontoossa. Tiettävästi prinssi Charlesilla on aikaisemminkin ollut julkisia mielipiteitä arkkitehtuurista. Nyt uutisessa oli kysymys siitä, miten Pariisin Pompidou-keskuksenkin suunnittelijana tunnetun Richard Rogersin piirustukset 550 lasi- ja teräsrakenteisista asuinrakennuksista Chelsean kaupunginosaan joutuivat "romukoppaan".

Prinssi Charles inhoaa 1900-luvun alussa syntynyttä modernistista käsitystä, jossa tavoitteena on yksinkertaistaa ja standardisoda maailmaa. Charles ei voi hyväksyä betonista rekennettuja kaupunginosaghettoja, joihin esim. nyt kiinalaiset maanviljelijät pakotetaan muuttamaan maatiloiltaan ja elämään kuin tehotuotetut kanat mekaanisissa laatikoissaan. Prinssi tavoittelee harmoniaa ja Chelseaankin voitaisiin suunnitella hänen mielestään mieluummin uusklassisia rakennuksia. Niinpä hän mielipiteillään romutti arkkitehti Rogersin suunnitelmat. Nimekäs arkkitehtien joukko Englannissa paheksui sitä, että prinssi käytti etuoikeutettua asemaansa ja kuninkaallisia yhteyksiään hyväkseen. Prinssi otti kuitenkin näkyvästi kantaa ja arvovalinnoillaan sai aikaan konkreettisen muutoksen. Taisi olla uutta lontoolaisillekin. Hienoa kuitenkin oli, että ainakin Lontoossa pystyttiin välttämään, vaikkapa prinssin avulla, arvatenkin ikävän näköiset, yksitoikkoisilta vaikuttavat rakennusryppäät.

Meilläkin presidentti haluttaisiin monissa piireissä asettaa arvovalintajohtajan asemaan. Yksi esimerkki arvovalintajohtamisesta saatiin kokea, kun nykyinen presidenttimme moitti Suomi-Venäjä jalkapallo-ottelun jälkeen, miten Helsingissä koettu jalkapallohuliganismi on erittäin ikävä ilmiö. Vähän yllätti, mutta mielipide oli oikea ja toivoa sopii, että näin korkealta taholta tullut lausunto myös saisi jotain aikaan. Arvovalintajohtaminen on tärkeää, vaikka mielipiteet eivät aina johda muutoksiin ainakaan nopealla aikataululla ja vaikka ne tulisivat kuinka korkealta taholta tahansa. Taannoisessa televisioidussakin presidenttifoorumissa oli mielenkiintoista huomata miten presidentti järjesti valtakunnan parhaimmat asiantuntijat keskustelemaan ihmisoikeuksista. Teemaa käsiteltiin monipuolisesti ja hyviä ajatuksia esitettiin tulevaisuuden muutoksia varten.

Usein sairaanhoidollisissa uutisissa saatetaan pyytää esim. arkkiatri Pelkoselta lausuntoa. Hänellä onkin usein hyvin inhimillinen ja potilasta suojaava näkemys ongelmatilanteisiin. Uusi tilanne ja varmaan yllättäväkin syntyi siitä, kun arkkiatrista tehtiin sairaanhoitajalakon uhatessa puheenjohtaja sovitteluun. Joka tapauksessa Suomi säästyi lakolta ja työrauha saavutettiin. Eipä olisi ollut Suomelle hyväksi joutua kokeilemaan mitä kyseisestä lakosta olisi seurannut. Täpärälle kuitenkin meni.