Kirjastossa asioimassa

Päivälehti kertoi miten kirjaston käyttö lisääntyy laman aikana, kun esim. työttömät rupeavat käyttämään ilmaisia kirjastopalveluja enemmän. Kaupunginkirjaston käyttö on Helsingissä lisääntynyt jopa kymmenen prosenttia. En kuulu em. työttömien ryhmään, mutta olen myös aloittanut pitkän tauon jälkeen osaltani kirjastokäynnit säännöllisesti. Syynä on se, että kirjastosta hankitun kirjan voi myös palauttaa samaan paikkaan eikä kirjasta jää kotiin pölyongelmaa. Harvemminhan niitä tulee toista kertaa luettua.

Aloitin kirjaston käytön Helsingissä Kallion kirjastossa, joka on perustettu jo vuonna 1912. Etsin mm. sosiologian approbaturiin tarvittavia oppikirjoja. Pääosin olenkin käyttänyt kirjastoja ammatillisiin ja tieteellisiin opintoihini. Omistan useita kirjastokortteja kuten esim. Eduskunnan kirjastoon ja Helsingin yliopistoon. Yhden iltapäivän olen myös viettänyt Tukholmassa Karolinska Institutenin kirjastossa. Lukuisissa ammatillisissa oppilaitoksissa sekä yliopiston eri tiedekuntien kirjastoissa olen "metsästänyt" lähdekirjallisuutta. Aina on ollut kova kiire löytää tietty kirja tai tiettyä lähdeaineistoa. Kirjastojärjestelmät ovat varmasti fiksusti laaditut, mutta en voi kehua olevani hyvä kirjastossa kävijä siksi, että en malta perehtyä hallinnollisiin järjestelmiin riittävästi.

Nyt on onneksi aikaa lukea mitä kirjallisuutta vain. Kirjan löytäminen on mielestäni hyvin helppoa nykyisin. Hyllyistähän ne edelleenkin haetaan, mutta enää ei tarvitse "harmaantua" itse järjestelmän kimpussa. Tietokoneistettu kirjan lainaus ja palautus on myös helppoa ilman työntekijöiden tapaamista tai jonoissa seisomista. Kunhan laittaa koodit koneen luettavaksi.

Kirjasto on hieno palvelu ja kirjoja löytyy monipuolisesti. Perusperiaatteena on kirjastojen julkinen omistus, ilmainen käyttöoikeus kaikille ja käyttäjien huomioiminen kirjojen hankinnoissa. Kunnallisvaaliehdokkuudessani kannatin kirjastojen säilyttämistä lähiympäristössä. Nykyisin käyn Töölön kirjastossa. Rakennus on arkkitehtonisesti kaunis, Aarne Ervin tuotantoa vuodelta 1970. Se on helppojen liikenneyhteyksien varrella. Sisätilatkin ovat viihtyisät. Viime syksynä 19.9 neljännen kerroksen monitoimitila nimettiin Mika Waltari-saliksi

Kirjasto on upea keksintö. Nyttemmin jossakin voi lainata jopa kävelysauvoja kuntoiluun. Siellä voi käydä katsomassa mm. sähköpostejaan. Kirjastossa käydään paljon lukusaleissa lukemassa tentteihin. Lukuhiljaisuuden rikkominen on teko, jossa muiden ärsyyntyneet katseet asettavat kyllä nopeasti "ruotuun". Kirjastossa, jos jossakin julkisessa laitoksessa konsanaan, huomaa, että kirjasto on kansalaisia varten eikä päinvastoin.

Mikähän on laihialainen kirjastoauto? Vastaus: Kuusi romania Mossessa. Kyllä laihialaiset ja romanit vitsin päälle ymmärtävät!