Paahdetta Espanjassa

Kolmas tämänkertaisen Espanjan matkan päivistä on painumassa yöhön. Hellettä on kolmenkymmenen asteen molemmin puolin, aamuisin terassilla on 28 astetta ja iltapäivisin 31. Eilen suomalaisissa uutisissa kerrottiin Espanjan Almeriassa olevan nurmikkopaloja. Se ei ole mikään ihme, sillä ennen tänne tuloa paahde on ollut vielä kovempaa, lähellä jo 40 astetta. Säälittää katsoa läheisten vuorten huippuja, jotka ovat vielä lähempänä aurinkoa. Kasvillisuus siellä on varmaan rutikuivaa.

Välimeri on kuitenkin pullollaan vettä. Sinne hiekkarannalle näytti johtavan monen kaupunkilaisen kulku. Fuengirolan kaupungin ranta mainitaan parhaimmaksi lähiseudulla. Itsekin totesin, että meren pohja oli puhdas ja hiekkainen. Ei mitään ongelmaa kävellä viilentävässä Välimeressä. Uiminen oli kuitenkin hieman vaikeaa pitkästä, matalasta vesirajasta johtuen ja ulommaksi ei oikein arvannut lähteä vierailla vesillä. Hiekka oli todella polttavaa kävellä, ja oli laitettava juoksuksi, jotta saavuttaisi määränpään mahdollisimman nopeasti. En tarkalleen muista kuinka monta vuotta on jo kulunut siitä, kun viimeksi olen ollut meressä uimassa. Uima-altaat ovat vetäneet puoleensa, koska niissä ei vesi ole suolaista ja altaiden pohjat ovat siistejä. Pitkästä, pitkästä aikaa luonnon vesi tuntui oikein mukavalta ja eksoottiselta.

Kaupungin laidalla kävellessä huomaa miten monet asunnot näyttävät asumattomilta. Suomalaiset, muutolinnuiksi kutsutut, ovat myös osaltaan jättäneet Espanjan helteet taakseen ja toivovat kotimaassa lämpimiä säitä. Lienee epävarmaa. Ei edes heinäkuussa voi taata 20 asteisia ilmoja.
Täällä väen pakeneminen Suomeen tarkoittaa myös joidenkin huoltotehtävien rempalleen menoa. Puutarhuria ei juuri näy ja siivoojakin ilmestyi käytävälle omituiseen aikaan, vasta illalla. Koska täällä ehti jo olla yksi tuulinen päivä, lensivät kuivat lehdet iloisesti ylt ympärinsä roskaten käytävät ja uima-altaan. Onneksi saa myös itse lipota roskia vedestä.

Helle ei kiusaa sisällä, koska ilmapumppu antaa viileää tuuletusta. Samoin autolla ajelu antaa suojan, kun poistuu kuumalta hiekkarannalta. Kävelemäänkin voi lähteä vasta illattain ja ostaa jäätelön, jota voi mussutella puiston penkillä mihinkään kiirehtimättä. Iloinen yllätys oli ennestään tuttu englantilainen koiraystävä. Ei se vastannut, kun ihmettelin, miksi se on helteisessä kaupungissa turkkinsa kanssa. Meillä oli todella iloinen jälleennäkeminen molemmin puolin. Yleensä se räksyttää kaikille ja kaikkea, mutta nyt se tuli onnellisena siliteltäväksi. Toivottavasti huomenna taas kohtaamme helteistä huolimatta.

Myöhemmin illalla ilmestyi taivaalle erinomaisen kaunis ilotulitus, joka kesti puolisen tuntia. Aitiopaikalta, omalta terassilta, katsottuna ilotulitus oli juhlava ja mietitytti minkä vuoksi tuollainen tavallisena torstai-iltana. Syy selvisi kuitenkin paikallisista lehdistä ja tv. uutisista. Oli meneillään Carmen-viikko. Läheisessä kylässä, Los Bolichesissa, juhlittiin merenkulun suojelijan Carmenin kunniaksi. Juhlan kohokohta oli, kun Carmen-patsas (ilmeisesti kopio oikeasta) vietiin kantotuolissa merelle ja takaisin. Carmen patsas, kukilla koristeltuna, kuljetettiin vahvojen miesten kantamalla telineellä, tronolla, rantaveteen. Noin parikymmentä miestä, puvut päällään, kuljettivat tronoa kaulaa myöten vedessä. Vieressä kulki vedessä turistilauma filmaten tapahtumaa. Juhlan huipennukseksi ammuttiin myös ilotulitus taivaalle. Vähän kyllä mietitytti välillä, voisiko noista tulitteista syttyä tulipaloja rutikuivassa ympäristössä.