Koijärvi-kummajainen

Helsingin Sanomien huhtikuun Kuukausiliitteestä voin lukea Koijärven luonnonsuojelukärhämöinnin kolmikymmenvuotisesta historiasta. Se oli tärkeää lukea, koska aikoinaan Koijärven asiat olivat häivähdyksiä enkä tiennyt taustoista juuri mitään. Missä on Koijärvi ja miksi sillä on ensinnäkin koiperhoseen liittyvä nimi. Nyt tiedän, että Koijärvi on Forssassa, mutta järven suojelussa oli kyse enemmänkin lintulajeista kuin koiperhosesta (mm. villavaatteiden syöjä kotioloissa). Kun aikoinaan katselin mediasta traktoreiden kylkeen kytkeytyneitä nuoria ihmisiä, muistan ajatelleeni, että näyttävät lapsellisilta tyhjäntoimittajilta. Olisi ollut mukava tietää mahtoiko joukkio edes siistiä omat eväspaperinsa ja muun kaman luonnosta poislähtiessään.

Nyt siis vuosikymmeniä myöhemmin olikin mainiota lukea, että ilmeisesti koko touhussa ei syntynyt mitään suurta hyötyä Koijärvelle. Järvi rehevöityi, mataloitui ja alkoi soistua umpeen ja lintulajitkin vähenivät. Koijärvestä on tullut vähemmän järvi, yhä enemmän muistomerkki.
Järveä yritettiin parantaa sekä luonnonsuojeluiden näkökulmasta että maanviljelijöiden näkökulmasta. Molempien tavoitteita pyrittiin huomioimaan ja miten kalliiksi asia on mahtanut tullakaan veronmaksajille. Oikeudenkäyntejäkin tarvittiin.

Luonnonsuojelun julkisuusarvosta seurasi kuitenkin mm. ympäristöasioiden mukaanotto ja ympäristöministeriön perustaminen. Asian julkisesta puolesta hyötyi moni paikalla ollut. Ville Komsi, Heidi Hautala, Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara ovat olleet ja ovat mm. voineet valtakunnan tasolla vaikuttaa vihreiden asioiden ajamiseen. Kohta meillä vaihtuu työministeri ja Vihreiden puheenjohtaja ei Koijärvellä-olijaan. Olisi nyt hyvä käydä sota City-kaneista nopeasti loppuun, ettei tuhottaisi puustoa laajemmalta alueelta kuin Töölönlahdelta. Näissä kärhämöissä näyttää nimittäin käyvän lähinnä niin, että lapsi menee pesuveden mukana.

Olen odottanut Koijärvellä alkaneesta kansalaistottelemattomuusaatteesta viriävän sellaisen, että nämä innokkaat tottelemattomat menisivät vanhainkoteihin tai vanhusten koteihin ja vastaisivat vuorokausihoidosta kaikkineen esim. puoli vuotta. Siinä media rummuttaisi kyseistä tapahtumaa ja toisi näkökulmaa hyvän asian puolesta. Mutta eipä vaan ole näkynyt tuollaista aktiviteettia.