Taidetta kuvana ja näyttämöllä

Sunnuntaina osuin yhdistysystäväni syntymäpäivillä tilanteeseen, jossa taiteilija Arthur Heickellin (1873-1958) yksi työ luovutettiin puheen kera sukupolvessa seuraavalle omistajalleen. Maalaus käsitti niinkin tärkeän kuin hollantilaisen Rembrandtin (1606-1669) omakuvasta Arthur Heickellin maalaaman kopion. Rembradthan teki aikanaan lähemmäs sata omakuva-maalausta.

Rembradt oli hyvin tuottelias ja hänen tärkeimpänä pidettyä Yövartio-maalausta pidetään Amsterdamissa, Rijksmuseossa. Olen itsekin seisonut maalauksen äärellä ainakin kolme eri kertaa. Myös Arthur Heickell oli aikanaan tuottelias. Tämä maalaus ja siis kopio Rembradtin työstä, oli tietysti aidon näköinen ja laadukas. Nyt kyseinen maalaus siirtyi Arthur Heickellin pojan, myös taidemaalarina työskennelleen Oso Heickellin pojalle. Arthur Heickell sai aikoinaan hyvän peruskoulutuksen ja valmistui vuonna 1904 Taideyhdistyksen piirustuskoulusta. Koulutukseen kuului, että taiteilijat kopioivat vanhojen mestarien töitä. Heickell maalasi tämän kopion Pariisin opiskeluihin liittyen. Arthur Heickellin opiskelumatkoja tuki mm. Alfred Kordelin. Oli mielenkiintoista olla mukana tällaisessa, "historiallisessa", tilanteessa.

Maanantai-iltana tarjoutui viimein tilaisuus katsoa Kvartetti -teatteriesitys Kaupunginteatterissa. Koko ajan, seitsämän vuotta, loppuunmyydyille katsomoille esitettyyn näytökseen ei ollut helppoa päästä. Nytkin sattumalta kahta lippua ei oltu lunastettu iltapäivään mennessä ja lipunmyyjä lupautui soittamaan kotiin käyttämättömistä lipuista. Paikat olivat lisäksi mitä parhaimmat. Jouduimme ennen näytäntöä parveilemaan ovien takana niin, että kello osoitti vain lähes viittä minuuttia näytöksen alkuun. Hämmästyttävän nopeasti sali täyttyi ja näytös todella pääsi alkamaan silloin kuin pitikin.

Kvartetti oli alusta loppuun erinomainen. Näyttelijät: Ritva Valkama, Kyllikki Forsell, Lasse Pöysti ja Antti Litja esiintyivät pitkän näyttelijäkokemuksensa suomalla varmuudella.
Sisältö ja juoni oli mielenkiintoinen. Koko ajan oivaltavat repliikit, lähinnä vanhenemisesta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, lentelivät. Pari kertaa kuiskaaja huusi Pöystille kovaäänisesti ensimmäiseltä penkkiriviltä repliikin alun. Unohdus saattoi jopa suorastaan kuulua juoneen. Muistamattomuudesta saatiinkin monta hyvää kohtausta ja replikointia aikaiseksi.
Pöystin päässä myllersivät seksikysymykset, Forsellilla taakse jäänyt tähteys oopperalaulajana ja Antti Litjaa kauhistutti entisen vaimon saapuminen samaan vanhainkotiin. Ritva Valkama höpsötti Kuala Lumpuriansa ja suunniteltavaa gaalailtaa.

Esitys päättyi siihen, että "vanhat tähdet" esiintyivät uudelleen kvartettina vanhainkodissa esittäen Giuseppe Verdiä, oopperamusiikkia. Itse laulut tulivat nauhalta, mutta näyttelijät aukoivat suitaan pyntättyinä teatteriyleisön edessä. Nauroin vedet silmissä Ritva Valkaman hahmolle, vaikka toisaalta esitys oli herkkä ja inhimillinen.

Kyllä nauruhermot olivat pinnassa koko ajan. Yksi nainen nauroi yli muiden ja ensimmäisenä. Rupesi jo ko. nauraja naurattamaan. Vieressäni oleva keski-ikäinen mies retkahti omalla tavallaan nauruun ja parhaimmissa kohdissa hän tuntui manaavan: Voi Juma..! Hän ei uskaltanut sanoa ääneen enempää, mutta repliikkien osuvuus pääsi nähtävästi yllättämään karskinkin miehen. Yleisö, keskimääräisesti vanhempi väki, lähti tyytyväisenä ulos.