Mitä on meneillään?

Blogissani kommentoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai muita asioita.

26.3.09

Waltarin kirjan juoni ja Porvoon valtiopäivät

Espanjan taloyhtiön aulassa on pieni kirjasto asukkaille. Kirjat ovat poistokirjoja. Vuosi sitten poimin sieltä Waltarin kirjan: Tanssi yli hautojen. Kirjan nimi oli harhauttava. Alussa kirjassa toki kerrottiin Möllersvärdien perheen huolesta sodassa olevasta pojastaan, mutta aika pian kirjassa siirryttiin perheen valmistautumiseen Porvoon valtiopäiville. Kerronta oli mielenkiintoista ja kepeääkin. Kirjan halusi lukea saman tien. Tiettävästi kirjan päähenkilöllä, Ulla Möllersvärdillä ja keisari Aleksanteri I:llä oli romanttinen suhde todellisuudessakin. Waltari kirjoitti kirjansa vuonna 1944.

Nyt viikonvaihteessa 200-vuotisjuhlallisuudet Porvoon valtiopäivien avajaisten muistoksi ovat näytelmä, joka pyrkii jäljittelemään historiallista tapahtumaa. Lukemassani kirjassa maaherran perhe, erityisesti rouva Charlotte on innoissaan, kun valtiopäivien virallisen seremonian lisäksi, hän voi esitellä 17 -vuotiaan tyttärensä Ullan, tanssiaisissa. Etiketin noudattaminen on tärkeää ja juhliin valmistaudutaan pikkupiirteisesti. Tietysti juorut ja huhut liikkuvat piireissä. Keisari hullaantuukin Ullan nuoreen, suomalaiseen kauneuteen. Keisari haluaa Turusta palatessaan tulla Möllersvärdien kartanoon käymään. Ullan ja keisarin ilta kartanossa illallisen jälkeen huipentuu romanttiseen yöhön metsästysmajalla.

Keisari Aleksanteri I ei ollutkaan mitenkään huono keisari Suomelle. Porvoon valtiopäivistä alkoi Suomen autonominen kausi. Keisari vakuutti säilyttävänsä Suomen perustuslailliset oikeudet ja nosti Suomen kansakuntien joukkoon. Aleksanteri I:llä oli kuitenkin oma synkkä menneisyytensä, koska hän oli tapattanut oman isänsä. Suomalainen Ulla tarjosi keisarille lohtua hänen vaikeassa asemassaan. Tarina ei kuitenkaan saanut ilmeisesti mitään jatkoa ja jäi ratkaisemattomaksi arvoitukseksi.

Waltarin kirja: Tanssi yli hautojen, oli mitä mainioin kirja ja olisin lukenut sen vaikka uudelleenkin
tällaisena historiallisena hetkenä, mutta nyt kirjaa ei näkynyt enää hyllyssä. Otinpa sitten luettavakseni Ernest Hemingwayn: Jäähyväiset aseille, kirja vuodelta 1929.