Finanssikriisi

Finanssikriisistä lamaan ja maailmakohtaisuudesta maakohtaisuuteen on tultu, kun kaikki vaikuttaa nykyään kaikkeen. Me suomalaisetkin rämmimme talousahdingon tuomassa sumussa. Emme tiedä vielä onko tämä vuosi pahempi kuin ensi vuosi, enemmän veikataan ensi vuotta vielä pahemmaksi lamavuodeksi. Presidenttimme oli omien sanojensa mukaan tiennyt tulevasta finanssikriisistä jo ennen sen alkamista, mutta maailmalla ei vain ehditty löytää keinoja kriisin estämiseksi. Vähän masentava lausunto tässä vaiheessa. Kovasti kaikki poliitikot kielsivät aluksi Suomen joutuvan ollenkaan lamaan. Taantuma vai lama, huonosti kuitenkin asiat ovat, ainakin taloudellisessa mielessä.

Taannoisessa television kustannuskriisin teemaillassa nuori keskusteluun osallistuja, kansalaisaktivisti, ehdotti, että laskisimme tulostavoitteitamme. Hän oli oikeassa siinä, ettei mikään kansa kestä sitä, että yhä enemmän on raadettava ja yritettävä taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi. Kuluttamistakin kehotetaan kovasti jos jossakin puheenvuorossa. Nythän on jo Amerikassa nähty mitä kuluttamisesta lainarahalla on saatu aikaan. "Suu säkkiä myöten" on minusta hyvä sananlasku. Nyt jo tiedetään, että luonnonvarojen kuluttaminen alkaa tulla tiensä päähän. Luonto iskee takaisin. Ikävintä asiassa on, että kehitysmaiden kansalaiset tulevat kärsimään eniten, esim. ilmastonmuutoksesta. Siis miksi emme voisi tyytyä pienempään tulokseen ja pienempään kulutukseen.

Suomessa on bruttokansantuote noussut 4500 eurosta henkeä kohden 35000 euroon henkeä kohden 1940 -luvulta vuoteen 2008, lähes kymmenkertaistunut. Olemme taloudellisesti katsoen hyvin toimeentuleva kansa. Elämme kuitenkin huonoja aikoja ja tulokset ovat yritysmaailmassa miinusmerkkisiä edellisiin vuosiin nähden. Teollisuus on vaikeuksissa, työttömyys lisääntyy ja ihmisiä syrjäytyy vaikeasti hallittavissa olevan tilanteen takia. Kuntatalouksissa joudutaan säästämään kaikista palveluista ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluista.

On kuitenkin myös toiveikkaita ajatuksia siitä, että rahoitusalalla esim. Amerikassa on jo hyviä merkkejä toipumisesta nopean väliintulon ja elvyttämisen kautta. Euroopassa vielä kakistellaan. Suomen "neuvonantajat" vievät eurooppalaisille oppeja meidän 90-luvun lamasta selviytymisestämme. Roskapankkeja perustetaan ja pyritään putsaamaan huonosti toimineet pankit pois toiminnasta. Rahat vähenevät kuitenkin meiltäkin, vaikka varsinaisesti pankit eivät olekaan meillä kriisissä. Ei auta muu kuin käydä tavallisen ihmisen kukkarolle ja nostaa veroja tavalla tai toisella. Syksy tulee olemaan mielenkiintoinen talouskriisejä selvitellessä.

Onneksi henkilökohtainen asenne yletöntä kuluttamista vastaan on pitänyt jalat maan pinnalla ja investointejakin voi tehdä, vaikkapa taloyhtiössä remontteja. Toivottavasti joulukuussa alkavan putkiremontin työmaalla huhkii ahkeria ja vastuuntuntoisia suomalaisia ammattimiehiä. Nythän on kannatettava suomalaista "kuluttamista", kaikkien juhlapuheidenkin mukaan.

Koijärvi-kummajainen

Helsingin Sanomien huhtikuun Kuukausiliitteestä voin lukea Koijärven luonnonsuojelukärhämöinnin kolmikymmenvuotisesta historiasta. Se oli tärkeää lukea, koska aikoinaan Koijärven asiat olivat häivähdyksiä enkä tiennyt taustoista juuri mitään. Missä on Koijärvi ja miksi sillä on ensinnäkin koiperhoseen liittyvä nimi. Nyt tiedän, että Koijärvi on Forssassa, mutta järven suojelussa oli kyse enemmänkin lintulajeista kuin koiperhosesta (mm. villavaatteiden syöjä kotioloissa). Kun aikoinaan katselin mediasta traktoreiden kylkeen kytkeytyneitä nuoria ihmisiä, muistan ajatelleeni, että näyttävät lapsellisilta tyhjäntoimittajilta. Olisi ollut mukava tietää mahtoiko joukkio edes siistiä omat eväspaperinsa ja muun kaman luonnosta poislähtiessään.

Nyt siis vuosikymmeniä myöhemmin olikin mainiota lukea, että ilmeisesti koko touhussa ei syntynyt mitään suurta hyötyä Koijärvelle. Järvi rehevöityi, mataloitui ja alkoi soistua umpeen ja lintulajitkin vähenivät. Koijärvestä on tullut vähemmän järvi, yhä enemmän muistomerkki.
Järveä yritettiin parantaa sekä luonnonsuojeluiden näkökulmasta että maanviljelijöiden näkökulmasta. Molempien tavoitteita pyrittiin huomioimaan ja miten kalliiksi asia on mahtanut tullakaan veronmaksajille. Oikeudenkäyntejäkin tarvittiin.

Luonnonsuojelun julkisuusarvosta seurasi kuitenkin mm. ympäristöasioiden mukaanotto ja ympäristöministeriön perustaminen. Asian julkisesta puolesta hyötyi moni paikalla ollut. Ville Komsi, Heidi Hautala, Pekka Haavisto ja Osmo Soininvaara ovat olleet ja ovat mm. voineet valtakunnan tasolla vaikuttaa vihreiden asioiden ajamiseen. Kohta meillä vaihtuu työministeri ja Vihreiden puheenjohtaja ei Koijärvellä-olijaan. Olisi nyt hyvä käydä sota City-kaneista nopeasti loppuun, ettei tuhottaisi puustoa laajemmalta alueelta kuin Töölönlahdelta. Näissä kärhämöissä näyttää nimittäin käyvän lähinnä niin, että lapsi menee pesuveden mukana.

Olen odottanut Koijärvellä alkaneesta kansalaistottelemattomuusaatteesta viriävän sellaisen, että nämä innokkaat tottelemattomat menisivät vanhainkoteihin tai vanhusten koteihin ja vastaisivat vuorokausihoidosta kaikkineen esim. puoli vuotta. Siinä media rummuttaisi kyseistä tapahtumaa ja toisi näkökulmaa hyvän asian puolesta. Mutta eipä vaan ole näkynyt tuollaista aktiviteettia.

Vappuviuhinaa

Tämän vuoden vappu sujui melko vauhdikkaasti. Ensin ei ollut mitään ohjelmaa tiedossa ja sitten kohta olikin. Alkuviikosta yritin järjestää lippuja Vappumatineaan Finlandia-talolle, mutta molemmat tarjolla olevat ajankohdat olivat loppuunmyydyt. Virkailija ilmoitti, että vappuaattona olisi orkesterin kenraaliharjoitus ja sinne on vapaa pääsy. Niinpä sitten vappuaaton juhlinta alkoi jo klo 13 istumalla Finlandia-talon pääsalissa. Suuri yllätys oli, että sali oli lähes ääriään myöten täynnä. Lienee siis monivuotinen ilmiö, että kenraaliharjoitukseen osallistumista tarjotaan korvikkeeksi loppuunmyydyistä matineoista.

Vappumatinea sisälsi tunnin ajan lyhyitä, tuttuja ja kevään alkuun liittyviä esityksiä. Okko Kamu toimi kapellimestarina ja bassona lauluosuuksissa Matti Salminen. Kuulimme Wagneria, Sibeliusta, Sindingiä, Straussia, Kärkeä, Monosta ja Tribaultia. Lopussa Porilaisten marssin viimeisellä sävelellä Okko Kamu tuikkasi ohjauspuikollaan puhki vähää aikaisemmin saamansa ilmapallon, tahallaan. Vappupäivänä kyseinen matinea tuli myös suorana lähetyksenä radiosta, jota osittain tuli vielä kuunneltua mökkillemenomatkalla.

Vapunaaton ilta vietettiin Lauttasaaressa. Taksinkuljettaja kysyi jännittyneenä mihin osoitteeseen lähdettäisiin. Hän oli iloisen helpottunut siitä, ettei lähdetty Keskustan suuntaan. Kertoi mm. matkan varrella, että moni taxari jää varmaan kotiin vapunaattona. Taksinkuljettajien pahoinpitelyt ovat mm. lisääntyneet ja nyt oli jo tiedossa, että Keskustassa hulinoitiin. Siellä oli myös mielenosoituksia sekä laillisia, että laittomia. Niinpä rupattelimme lyhyen matkan ajan ikäänkuin vappua ei olisikaan ja rauha vallitsisi kaduilla.

Kotikutsut oli järjestetty nyyttikesti-idealla. Jouduin kovalla kiireellä tekemään täydennystä sovittuihin viemisiini, kun yksi pääruoista oli jäänyt mökin jääkaappiin. Ryntäilin ensin läheisimpään käyttämääni ruokakauppaan, mutta siellä oli sellainen jono, jota en ollut nähnyt ikinä ennen. Poistuin nopeasti paikalta ja muistin lähellä olevan toisen kaupan. Siellä taas liikkeessä oli vain yksi asiakas ja kysymiini ruokiin oli vastauksena: ei. Kuitenkin katsottuamme jo peitettyjen hyllyjen annoksia, löysin itselleni ostettavaa, hätä kun oli suuri. Kunhan vielä jo suljettu kassakone olisi toiminut. Jätin summan pojalle, tehköön hän lopputyön miten vain.

Aattoilta jatkui mukavasti ruoan ja juoman merkeissä auringon paistaessa parvekkeelle, jossa rupattelimme. Ulkona oli peilityyni meren lahti ja luonto heräävässä vaiheessa. Jokin nelihenkinen perhe näytti ikkunasta seurattuna lastaavan itsensä pienehköön moottoriveneeseen lähteäkseen saareen viikonlopun viettoon.

Tärkeä perheenjäsen, kissa, oli aina lähellä ja keskuudessamme. Välillä se ponnahti juoksujalkaa jollekin asialleen, mutta kohta taas tarjoutui silitettäväksi. Hauskinta oli nähdä miten ko. lemmikki oli myös hyvästelemässä oven suussa. Siinä se tapitti silmillään mitä tapahtui ja makoili levollisesti. Ilmeisesti se tuumaili, että ystävät täytyy hyvästellä, hänenkin.

Vappupäivänä pyrähdin pyörällä nopeasti poliittiseen vappujulaan. Kuuntelin kaikki vappupuheet. Välillä esiintyi ylioppilaiden pieni kuoro. Jouduin pikku hiljaa lähelle sisäkehää ihmisjoukossa, jossa huomasin itseni illan tv. uutisissa kauempaa kuvattuna. Eu-vaalit olivat luonnollisesti esillä kaikkien puheissa.

Iltapäivästä lähtien alkoi mökkivappu. Siihenkin kuului lähinnä auringosta nauttimista ja kevään kohinan ihmettelyä. Olipa tänä vuonna säiden puolesta ja muutenkin onnistunut vappu.