Uutelan retkellä

Olen aina ihmetellyt missähän tuollainen paikka kuin Uutela sijaitsee. No, nyt ei enää tarvitse ihmetellä, koska kävin siellä tänään. Vuosaaren perukoilla, meren rannalla oleva 7,7 hehtaarin Skatan tilaa vuokraa kaupungilta Miina Äkkijyrkkä. Olen aina ihaillut persoonallista ja kaunista Miinaa. Hän aloitti vuonna 1969 taideopinnot Helsingissä. Hänen entinen nimensä on ollut Riitta Loiva ja nyt hän haluaisi Liisa Maria Longiksi. Miina syntyi Savossa vuonna 1949 perheen esikoiseksi. Hän kertoo, että koko elämänsä lapsesta lähtien hän on elänyt lehmien kanssa. Lehmistä hän saa voimaa ja turvaa ja nykyisin myös elantonsa, koska hän taiteilee peltilehmiä ja yleensäkin lehmäaiheisia töitä. Viimeisin lehmätaidemuoto on nähtävissä Marimekon kankaissa.

Uutelaan saavuttiin katukylttejä seuraamalla. Talvivenesäilytyspaikan jälkeen tuli Skatan tilan eli Miina Äkkijyrkän tilan rakennuksia näkyviin. Oltiin neljän tien risteyksessä, mutta Miinalle päin ei voinut ajaa moottoriajoneuvokieltokyltin vuoksi. Lähdin kävelemään isoa navettaa kohti. Sieltä jo muutamien metrien päässä näinkin ison peltilehmän Miinan talon pihassa, pari kyyttö-lehmää käyskenteli kauempana ja lehmänkello kilisi kyytön kaulassa. Näin myös oletettavasti sen ulkorakennusrötöskän, joka oli kuvattuna vähän aikaa sitten Hesarissa. Sitten kuului hevosen hirnahdus melko läheltä. Toinen hevonen alkoi vastata kauempaa hirnahdellen myös kovasti. Säikähdin, että olin tunkeutunut nyt Miinan eläinten alueelle. Näytti aidatkin olevan aika huteran näköisiä. En tiedä miten siinä olisi loppujen lopuksi käynyt, jos toinen hevosista, joka oli juoksujalkaa tullut tienristeykseen, olisi päässyt aitauksesta pois. Oli todella mukavaa päästä autoon. Huh, huh. Onneksi en mennyt pidemmälle. Joka tapauksessa nyt tiedän mistä puhutaan, kun puhutaan Skatasta ja Miina Äkkijyrkästä.

Miinahan on saamassa häädön vuodenvaihteessa. Kyyttöjen ja Miinan paikka on epäselvä, mutta Uutelan käytöstä tulee Helsingin kaupungille jo uusia vuokraustarjouksia. Kyllä Miinan ja hänen eläinyhteisönsä pitäisi saada järjestäytyneemmät olosuhteet. Alunpitäen Miinan olisi vuokrasopimuksen mukaan pitänyt pitää rakennuksien ja piha-alueiden esittely- ja koulutustilaisuuksia ja myös pitää kunnossa koko aluetta. Nyt sukset ovat menneet ristiin ja Äkkijyrkkä on saanut Käräjäoikeuden tuomion. Saa nähdä kuinka Miinan käy.

Miinalla on ollut värikäs elämä. Aloittaessaan taideopinnot Helsingissä hänellä oli vain muutama kymmenen markkaa taskussaan. Hän päätti, että täyttäessään 50 vuotta, hän omistaa ilvesturkin. Niin kävikin. Paitsi persoonana Miina on herättänyt huomiota myös aina pukeutumisellaan ja mielipiteillään. Miina ei kai kuitenkaan voi enää elää ilman lehmiä, joten Helsinki taitaa menettää värikkään lehmätaiteilijansa.

Miksi muuten Helsingissä ei voisi olla Miinan peltilehmiä eri puolilla kaupunkia? Berliinissä on pääkaduilla muutaman metrin välein hauskoja karhupatsaita ja Bratislavassa taas lehmäpatsaita.
Ehkä ne Miinan lehmähökötykset eivät ole riittävän sulavalinjaisia ja harmonisia. Miinan lehmistä tulee mieleen lähinnä konehäkkyrät. Yhden kun näkee, niin se riittää.