Iäkkäämmät taideherrat

Viime torstaina 9.10 täytti Sibeliuksen jälkeen ehkä kuuluisin säveltäjämme, Einojuhani Rautavaara, 80 vuotta. Hänellä oli kahtena peräkkäisenä iltana konsertti Finlandia-talolla ja osuin juuri syntymäpäiväkonserttiin. Säveltäjämestaria kunnioitettiin ennen konserttia muutamalla ilotulitteella ulkona ja väliajalle lähdettäessä koko konserttiyleisö muusikoineen yms. nousi taputtamaan ja laulamaan "Paljon onnea vaan..... harmaapäiselle, salin keskipaikkeilla ylösnousseelle kapellimestarille. Tuota ennen oli hartaana kuunneltu keväällä Uudessa Seelannissa kantaesitettyä ja nyt Suomessa ensimmäisen kerran esitettyä Rautavaaran teosta A Tapestry of Life.

Konsertin johtajana toimi Olli Mustonen, joka paremmin tunnetaan pianonsoitostaan. Olli Mustonen on suomalainen ihmelapsi, mutta niin oli hänen konserttinsa pianistikin, ranskankanadalainen Marc-Andre Hamelin. Molemmat ovat jo viisivuotiaina tulleet kuuluisiksi taidoistaan. Olli Mustonen on saanut sävellystyöhönsä opetusta Einojuhani Rautavaaralta, monipuolinen musiikin lahjakkuus kun on. Konsertissa kuultiin Rautavaaran lisäksi Straussin Burleski pianolle ja orkesterille d-molli, Sibeliuksen Aallottaret, sävelruno sekä Prokofjevin Skyyttiläinen sarja. Konsertti-ilta oli monipuolinen ja nautittava ja paikatkin olivat hyvät, vaikka olinkin viime hetken lipunlunastaja.

Lauantaina 11.10 oli sitten vuorossa kuvataiteen edustajan näyttelyssäkäynti. Tuolloin oli ensimmäinen näyttelypäivä, kesällä myös 80 vuotta täyttäneelle, Rafael Wardin Värien sielu- juhlanäyttelylle. Paikkana oli Didrichsenin taidemuseo Kuusilahdenkujalla. Museorakennus sijaitsee luonnonkauniilla paikalla meren rannalla, ympärillään lehti- ja havupuita, korkeita kuin mitkäkin. Rakennuksen on piirtänyt Viljo Revell vuonna 1957. Jo talon ulkopuolella voi ihastella mm. Laila Pullisen, Eila Hiltusen ja Henry Mooren veistoksia.

Rafael Wardin juhlanäyttely esittelee taiteilijan tuotantoa 50 vuoden ajalta. Taiteilija esittelee töissään lämpimiä värejä, erityisesti keltaista väriä. Kooltaan suurin taulu esittääkin auringon valoa. Näyttelyyn on siirretty myös Valtioneuvoston linnasta Presidentti Tarja Halosen muotokuva, jota presidentin kertoman mukaan taitelija ei olisi millään ryhtynyt tekemään. Myöhemmin taiteilija ja kohteensa ystävystyivät niin hyvin, että "Rafu" maalaa kesäisin Kultarannassa. Presidentin muotokuvassakin on tiettävästi kuvattuna "Rafun" termoskannu, jota joku on kai luullut joskus jalaksi. Taulun vasemmassa yläosassa on lisäkkeenä mielestäni kuvaus presidentin siirtolapuutarhaharrastuksesta. Presidentti huhkii siinä jotain maalaistöitä lippalakki päässään. Mene ja tiedä!

Näyttelyn lopuksi oli mahdollisuus katsoa dokumenttia iäkkäästä taiteilijasta Kaapelitehtaalla. Dokumentti kertoi taiteilijan akvarellimaalauksen vaiheistamisesta, lounaan vietosta Kaapelitehtaan ravintolassa ja aterian jälkeisistä päivänokosista. Wardi töpsötteli värejään sormenpäilläänkin eikä siinä ollut kai estettä, jos sormi teki vähän "hutejakin". Taiteilijan tavoitteena kun oli saada työstään näyttävämpi kuin miltä hänen oma väripalettinsa näytti. Wardi kerää myös jo nyt tauluja, jotka aikoo esitellä 90-vuotisnäyttelyssään. Aika positiivista!