Cygnaeuksenkadun ajatuksiani

Jälleen kerran pääkaupungin lehti julkaisi tietoa henkilöstä, joka on saanut nimikkokadun Helsinkiin. Nyt oli vuorossa Cygnaeuksenkatu. Tämä katu on viimeinen katu autoreitillä kotiin ennen omaa katua. Tavakseni on tullut ihastella näkymää, joka aukeaa Cygnaeuksenkadulle tultaessa.
Töölöläiset, värikkäät jugend-talot, työntävät koristeellisia erkkereitään kadulle päin. Talojen väreinä esiintyy oranssia, keltaista, vihreää sekä vaalean punaista ja myöskin värittömää vaaleaa tai likaisen harmaata. Mutta nämä värilliset ja koristeelliset erkkeritalot ovat todella kauniita. Yhtä vihreää taloa kurkistelen sitä ohitettaessa niin paljon kuin pää antaa myöten, alhaalta ylös. Erkkerin sisällä oleva valitettavasti itse ei näe talon näkymää, mutta ulkopuolelta se näyttää upealta.

Cygnaeuksenkadusta tulee myös muistikuva siitä, että kansakouluaikana tuijotimme poskipartaista Uno Cygnaeuksen kuvaa luokkahuoneen seinällä. Kansakoulun isäksi kutsuttu Uno Cygnaeus oli aikoinaan sitä mieltä, että kansakoulun tuli kehittää lapsia sekä henkisesti että fyysisesti. Koulun tuli kehittää lapsia paitsi laskemaan ja lukemaan myös ymmärtämään lukemaansa, ajattelemaan ja soveltamaan oppimaansa myöhemmissä toimissaan. Koulun piti olla myös valtion koulu ja antaa kaikkien yhteiskuntaluokkien lapsille yhteinen pohjakoulutus.
Noilla Uno Cygnaeuksen periaatteilla on oikeutetusti päässyt kansakoulun isäksi ja oikeutettu saamaan myös nimikkokadun. Cygnaeus eli 1810-1888 ja yleinen oppivelvollisuus astui voimaan 1921. Cygnaeuksenkatu tuli Töölöön 1906.

Vaikka koululaitos saa nykyiselläänkin paljon kiitosta, niin turvattomuus on lisääntynyt. Viimeisimmän koulutragedian uutisoinnissa oli aivan liikaa väkivaltakuvia. Pyssykuvia oli mediassa esillä pitempään kuin koko murhenäytelmän uutisointia muuten. En ymmärrä miksi.
Luin tiedon, että Yoko Onon pyynnöstä John Lennonin ampujasta ei tiedotettu aikanaan mitään. Olipa viisas ratkaisu.