Soveltuvuus hoitoalalle

On herätetty henkiin kysymys voidaanko psykologisilla soveltuvuustesteillä erottaa hoitoalalle pyrkivistä ne, jotka ovat vaaraksi muille tai muuten sopimattomia työhönsä? Yksi vastaus lehdessä (Ojanen, HS 17.9.07) on annettu ja se kuuluu, että soveltuvuustestien ennusteet ovat vain hieman sattumaa luotettavampia - siis vain hieman. Näinä aikoina, jolloin "pitäisi tehdä vain oikeita asioita" eikä "asioita oikein" taitaisi olla yhtä hyödytöntä kuin neulan heinäsuovasta etsimistä, järjestää kalliita ja aikaavieviä soveltuvuuskokeita. Olisi myös aika hassua järjestää testejä aikana, jolloin alalle ei löydy riittävästi pyrkijöitäkään.

Kannatan professori Ojasenkin esittämää mielipidettä, että valinnat on tehtävä todellisten alan asiantuntijoitten johdolla eikä jättää näin tärkeää valintaa psykologisten testien varaan. Valinnat tulisi siis jättää koulutuksesta vastaavien opettajien ja hoitoalalle valmistuneiden työstä vastaavien esimiesten harteille. Työelämässä vaadittavien tietojen ja taitojen mittaaminen tulisi aina olla etusijalla, ja niistä tietävät vain alalla työskentelevät.

Kun ja jos henkilön sopimattomuus alalle huomataan koulutuksessa, siihen pitäisi voida heti puuttua ja katkaista opiskelu. Harvoin esim. hakijan väkivaltaisuus tulee testeissä esiin. Myös työelämässä sopimattomuus alalle pitää todeta nopeasti ja katkaista uran jatkuminen. Pitäisi myös voida ilman henkilön lupaakin haastatella edellisten työpaikkojen esimiehiä. Tällöin taustatiedot hakijasta saadaan paremmin selville.

Se hoitoalan kouluttaja tai työelämän esimies, joka koulutettavan tai työhönotettavan sopivuudesta tai osaamisesta vastaa, on ehdottomasti haastateltava henkilöt. Tässä tilanteessa valitsijalla on oltava monia taitoja psykologisen näkemyksen ohella löytääkseen hyvät henkilöt tai voidakseen myös rohkeasti karsia alalle sopimattomat. Ei ole kyseessä vain "osaavien käsien" valitseminen vaan syvällinen ja moniulotteinen pohdinta henkilön sopivuuden ennusteesta tulevaisuuteen ja tärkeälle hoitoalalle. Minua ärsyttää julkisuudessa puhetapa, jossa kaivataan hoitoalalle "lisää käsipareja" tai "osaavia käsiä". Mistähän noita käsipareja voisi ostaa? Entä osaavia aivoja, olisiko niitä myös myytävänä jossain?

Raitis ilma ja puhdas vesi

Meillä suomalaisilla on onnea, ainakin vielä siitä, että voimme hengittää puhdasta ilmaa ja juoda raikasta vettä. Uutiskuvissa voimme jo nähdä miten esim. Aasian ylikansoittuneissa suurkaupungeissa ihmiset kulkevat kaduilla hengityssuojaimet kasvoillaan. Minusta tuollainen alkaa jo olla se mitta, jolloin itse miettisin, onko mitään järkeä silloin enää ihmiskunnan elää kyseisessä tilanteessa.

Viimeviikkoista Nobel-rauhanpalkinnon myöntämistä ilmastomuutoksen eteen taistelevalle Al Gorelle pidettiin joissakin piireissä outona. Palkinto olisi pitänyt myöntää sotilaallisen rauhantyön hyväksi tehdystä työstä. Valinta oli kuitenkin hieno tunnustus Al Goren ponnisteluille koko maailman valistamisessa avaamaan silmät maapallon tuhoutumisen estämiseksi. Nähtyäni otteita elokuvasta "Epämiellyttävä totuus" olin itse heti valmis ajatukseen, että suomalaisillekin pitäisi määrätä kansalaisvelvollisuudeksi tutustua Al Goren elokuvaan. Esim. Britanniassa kouluissa ei tosin saa esittää oikeuden päätöksen mukaan elokuvaa ilman ilmastonmuutosta kiistävän koulukunnan tasapainottavia väitteitä. Britanniassakin silti ollaan yhtä mieltä siitä väitteestä, että lämpötila on nousussa ja johtuu pääasiassa ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.

En pitäisi huonona asiana, vaikka ilma lämpenisi ja tänne tulisi Keski-Euroopan ilmasto, mutta raitis ilma ja puhdas vesi olisivat elinehdot silloinkin. Myrskyihin pitäisi varautua ja siihenhän saimme juuri meidän asuintalomme osalta uuden peltikaton kovalla tuulella romahtaneen edellisen katon tilalle. Mökillä täytyy vain toivoa, etteivät läheiset puut ole lahoja ja kaadu rakennuksen päälle. Tulviin on varauduttu vaistonvaraisesti ostamalla asunto kauempaa kuin veden ääreltä, mutta mökin tulva jo veisi, jos vesi nousisi läheisessä purossa hyvin paljon. Vieläkin on muistissa toissaelokuinen Katriina-myrsky New Orleansissa. Tulvat veivät mennessään koko kaupungin.

Oli kovin juhlallista käydä Japanin matkalla Kiotossa siinä kongressirakennuksessa, jossa laadittiin Yk:n Ilmastosopimus vuonna 1997 kehittyneille maille. Sopimus astui voimaan vuonna 2005, ja sopimuksen tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraavan kerran vuonna 2008. Ilmastonmuutoksesta puhuminen on nykyään melkein kuin muoti-ilmiö. Puhuminen ja varsinkin teot ovat paikallaan, koska maapallomme on yhteinen eikä meille suomalaisillekaan voida taata puhdasta ilmaa ja vettä.

Hyvä, paha suklaa

Mutustelen tässä Da-Capo -patukkaa. En uskonut tällaista enää löytyvänkään kaupan hyllyltä, mutta kylläpä vain. Da-Capo on Suomessa valmistetusta suklaasta vanhimpia, vuodelta 1916, Mignon-munan vuodelta 1896 ja Viener Nougatin vuodelta 1904 ohella. Myydyin suklaa tällä hetkellä on kuitenkin Fazerin Sininen.

Koska en haluaisi lihoa ja syödä esim. suklaata ollenkaan, valpastuin siitä tiedosta, että suklaan on tutkittu olevan myös terveellistä. Mutta vain pieni pala esim. aterian jälkeisen kahvin kanssa nautittuna on paikallaan ja kohtuullista. Siis ei edelleenkään mitään suklaanhimon tyydyttämistä useilla suupaloilla! Suklaan sisältämän kaakaon on todettu vaikuttavan verisuoniin tervehdyttävästi. Mm. verenpaineen on todettu laskevan suklaata säännöllisesti nauttineilla tutkittavilla henkilöillä verrattuna ei suklaata syöviin.

Kaakaopavut, kaakaopuun hedelmien siemenet saadaan Suomeen enimmäkseen Norsunluurannikolta. Suklaa syntyy pitkän käsittelyn tuloksena. Väli-Amerikan mayat ja atsteekit keksivät jo 2000 vuotta sitten eräänlaisen suklaan, punertavan kaakaojuoman valmistusmuodon. Kaakaopapuja käytettiin aluksi rahan vastineena samoin kuin meillä oravannahkoja. Kaakao levisi Espanjan kautta muualle Eurooppaan. Barcelonaan on perustettu jopa Xocolata-museo. Suklaalle on myös oma Eu-direktiivi.

Sveitsiläinen Nestle-suklaa on tunnetuimpia Euroopassa ja sveitsiläiset syövätkin suklaata eniten. Toiseksi tulevat norjalaiset. Suomalaiset ovat suklaansyönnin määrässä yhdeksännellä sijaluvulla. Suklaasuku Fazer on aikoinaan myös lähtenyt Sveitsistä. Suklaan valmistus aloitettiin Helsingissä Kluuvikadulla vuonna 1894.

Suklaasta on tullut hyvinvointia lisäävä kulutushyödyke. Ei kestä kauan, kun kauppoihin ilmestyvät taas suklaapakkauspylväät. Siitä kasat hupenevat jouluostoksilla käyvien koteihin ja joulun jälkeen "mattimyöhäiset" voivat saada vielä erikoistarjouksia myymättömistä suklaalaatikoista. Suklaa ei siis ole pelkästään paha sisältämänsä sokerin ja rasvan kannalta, vaan suklaa sisältää myös mielialaa kohottavaa tryptofaania ja auttaa siten elämän pienissä suruissa. Da-Capon päällyspaperi lojuu nyt tuossa tyhjänä eikä kauppamatkalla koettu lähes räntäsade tunnukaan enää niin ikävältä.