Hesperian esplanadi

Hesperian puisto sijaitsee Helsingin Töölössä. Puisto rajoittuu Eteläisen ja Pohjoisen Hesperiankatujen väliin. Puisto erottaa Etu-Töölön ja Taka-Töölön toisistaan. Kokonaisuudessaan esplanadi on Taivallahden ja Töölönlahden välissä olevalla kannaksella. Puhutaankin Helsingin niemestä, joka alkaa esplanadista ja käsittää eteläisen Helsingin kaupunginosan.

Alkujaan puiston tilalle suunniteltiin kanavaa, eikä kanava-ajattelu ole täysin poissuljettu vieläkään. Liikennejärjestelyt ovat kuitenkin alueella seikka, joka on otettava huomioon. Esplanadi rakennettiin Birger Brunilan suunnitelman pohjalta 1934-1936. Tuohon aikaan rakennettiin myös alueen kerrostaloja. Helsingin ensimmäinen uimala rakennettiin Taivallahden rannalle jo vuonna 1928, mutta purettiin 50-luvun loppupuolella Taivallahden kansakoulun tieltä.

Nykyisestä kotipaikastani on hyvin lyhyt matka puistoon ja kummallekin lahdelle, Taivallahdelle ja Töölönlahdelle. On joskus vaikeaa tehdä valinta siitä, kummalle lahdelle haluaa ulkoilemaan. Molemmat suunnat ovat erittäin mielenkiintoisia. Töölönlahdella näkee väistämättä UKK-monumentin lähteineen sekä Alvar Aallon suunnitteleman Filandia-talon ym. Taivallahdella voi seurata tenniksen tai minigolfin harrastajia sekä helteellä auringonottajia.

Hesperian puistoa on tullut läpikuljettua monet monituiset kerrat, erityisesti työmatkojen puitteissa. Puiston hevoskastanjat ovat upeita ja antavat helteellä hyvän varjon kulkijoille. Harvemmin tulee miettineeksi puistoon sijoitettujen presidenttien muistopatsaita. Molempien, Lauri Kristian Relanderin ja Risto Rytin patsaat, on pystytetty sentään naapurustossa asumisen aikana.

Puistoon perustettiin aikanaan paljon penkkejä, mutta puistovahdit pitivät huolen, ettei kukaan nukahtanut niille. Aukiolle istutettiin puiden lisäksi paljon mm. runkoruusuja ja runkoverenpisaroita. Tuttavani täti on kertonut pitäneensä lähellä asuvien naisten kanssa huolta kukista vapaaehtoisesti. Myös toissa kesänä kantautui viestejä siitä, miten puita kasteltiin vapaaehtoisvoimin kuivuuden estämiseksi. Hesperian puisto toimii edelleen arvokkaana kävely-, pyöräily-, oleskelu- tai koiranulkoilutuskeitaana liikenteen väylistä huolimatta.

Pyörätön kesä

Nyt kyllä harmittaa! Uhkaa tulla pyörätön kesä. Olen tänään jo toiseen kertaan käynyt tarkistamassa minkälainen tilanne pyörävajassa on, kun julkisivuremontti on siirtynyt sisäpihan puolelta kadun puolelle. Tilanne näyttää edelleen toivottomalta. Pyöräni on vihoviimeisenä nurkassaan. Yhdeksän lukittua pyörää on oman pyöräni edessä. Kaiken lisäksi Nopsa-merkkinen pyöräni on ylhäällä ns. lihakoukussa roikkumassa. Sillä on kyllä kaverinaan Kulkuri-merkkinen "perheenjäsen". Toivoisin saavani pyöräni jo vihdoin ulos ihastelemaan näitä elokuun aurinkoisia päiviä.

Tunnen todella suurta kaipausta pyörän selkään. Nyt juuri olisi erinomainen sää pyöräillä vaikkapa kesäpaikkaan. Illalla televisiossa haastateltiin uutta kansanedustajaa Jacob Södermania. Hän tuli haastatteluun niin rohkean ja reippaan näköisenä, tietysti pyörällä. Voi miten kateelliseksi tulinkaan. Olin juuri toipumassa kaipauksessani viikonloppuna luetusta artikkelista, joka käsitteli pyörän muotoilua. Kuukausilehden artikkelin mukaan Suomessa vuonna 1869 ensi kerran nähty "pikajalka" tai "pikakulkuri" kauhistutti tai nauratti ihmisiä.

Muistan hyvin, kuinka minusta otettiin valokuva äitienpäiväaamuna noin kaksikymmentä vuotta sitten. Olin saanut Helsingissä asuessani ensimmäisen pyöräni, kolmivaihteisen, suorasarvisen ja punaisen Nopsan. Kuvassa istun pyöräilykypärä päässä aamukahvipöydässä. Itse pyörä odottaa ilmeisen malttamattomana ulkona ensimmäistä ajelua. Kypärään on tekstattu ja lisätty tussilla nimeni. Kypärän lipassa on kiinnitettynä valmistemerkki Tiger. Olen edelleen lapsenomaisen onnellinen saamastani ikimuistoisesta äitienpäivälahjasta. Ajokortittomana voin hyvin kuvitella millaista on saada esimerkisi ensimmäisen oman auton tai muun vastaavan.

Olen viiletellyt Helsingin katuja erityisesti työmatkoilla. Pyörästä on otettu kaikki tehot irti. En ole mikään "sunnuntaipyöräilijä". Jos joskus on tullut ihasteltua merta tms., on jo kohta joku viuhahtanut vastaan vaarallisen läheltä. Mitään ei ole kuitenkaan sattunut koskaan, vaikka joskus kilpailuhengessä olen yrittänyt pysyä ohittajan kannoilla. Myöskin autojen seassa on tullut ajeltua vilkasliikenteisilläkin kaduilla, vaikka en edes osaa liikennesääntöjä. Meno on yleensä hurjaa, kun matkaan lähdetään. Suunnittelen jo pikkuhiljaa uuden pyörän hankintaa, mutta tuntuu kyllä pahalta kertoa asia julki, koska pyöränihän voi aikeesta loukkaantua. Minusta pyörä on jo sanana niin ihanan suomalainen. Sanassa on ulkomaalaiselle vieraat kirjaimet y, ä ja ö. Miltähän kuulostaisi esim. eteläeurooppalaisen turistin lausumana sana pyörä?

Pilvistä

Kesäinen aurinkoinen päivä ja muutama pilvenhattara taivaalla on näky, jota ei jaksaisi odottaa talven tuiskuissa. Nyt tämä aika on käsillä, ja eilenkin oli nähtävissä juuri tällainen ihana näky muutaman ikävämmän sääpäivän jälkeen.

Mutta miten pilvenhattara syntyy? Tähän kiinnostavaan, ehkä jokamiehen arkipäivän viisauteen kuuluvaan kysymykseen, en ainakaan minä osaisi vastata ennenkuin sitä selvitin. Matalalla esiintyvä kumpupilvi syntyy siten, että sen alla on esim. Helsingin Etu-Töölössä ympäristöään voimakkaammin auringon lämpöä imevä kohta. Tällöin maanpinnan yllä ko. kohdassa ilma nousee ylöspäin ja muodostaa vesihöyryä. Tämä viilenee ylhäällä ilmakehässä ja rupeaa muodostamaan vesihöyrystään pilven. Tavallisessa kumpupilvessä on vesipisaroita 10 000 000 000 kuutiometriä kohden. Kun ilma on sitten viilentynyt niin paljon ko. kohdassa, ettei se enää nouse, muodostunut pilvi jää paikalleen. Se voi kuitenkin kasvaa mahtavaksikin ukkospilveksi tuulen voimakkuudesta tai ilman kosteudesta johtuen. Voi syntyä paikallinen kuurosade tai hattaramainen kumpupilvi, joka sitten yksinkertaisesti hajoaa tuulen johdosta. Tavallisen kumpupilven elinkaari on vain noin kymmenen minuuttia.

Pilvet jaotellaan alapilviin (0-2400 metrin korkeudessa oleviin kumpupilviin, kuuro- tai ukkospilviin, sumupilviin tai kumpukerrospilviin), keskipilviin (2000-6000 metrin korkeudessa oleviin hahtuvapilviin, verhopilviin tai aitoihin sadepilviin) ja yläpilviin (5000-13000 metrin korkeudessa oleviin palleropilviin tai harsopilviin).

Vaikka pilviä ja erityisesti kumpupilviä on rentouttavaa katsella maasta käsin, ei niitä mitenkään toivo näkevänsä lentomatkoilla. Viimeksi Espanjasta aamuyöllä laskeuduttaessa maata ei tullut näkyviin kuin vasta kovin alhaalla. Sumupilvi onkin matalin pilvilaji, joka voi laskeutua maahan asti. Sellainen sattui kohdallemme kerran Lontoon Heathrowhin laskeuduttaessa. Onneksi koneen juomatarjoilu oli tehnyt riittävän hyvin tehtävänsä eikä tullut erityisemmin hermoiltua laskeutumisvaihetta.