Pyörätön kesä

Nyt kyllä harmittaa! Uhkaa tulla pyörätön kesä. Olen tänään jo toiseen kertaan käynyt tarkistamassa minkälainen tilanne pyörävajassa on, kun julkisivuremontti on siirtynyt sisäpihan puolelta kadun puolelle. Tilanne näyttää edelleen toivottomalta. Pyöräni on vihoviimeisenä nurkassaan. Yhdeksän lukittua pyörää on oman pyöräni edessä. Kaiken lisäksi Nopsa-merkkinen pyöräni on ylhäällä ns. lihakoukussa roikkumassa. Sillä on kyllä kaverinaan Kulkuri-merkkinen "perheenjäsen". Toivoisin saavani pyöräni jo vihdoin ulos ihastelemaan näitä elokuun aurinkoisia päiviä.

Tunnen todella suurta kaipausta pyörän selkään. Nyt juuri olisi erinomainen sää pyöräillä vaikkapa kesäpaikkaan. Illalla televisiossa haastateltiin uutta kansanedustajaa Jacob Södermania. Hän tuli haastatteluun niin rohkean ja reippaan näköisenä, tietysti pyörällä. Voi miten kateelliseksi tulinkaan. Olin juuri toipumassa kaipauksessani viikonloppuna luetusta artikkelista, joka käsitteli pyörän muotoilua. Kuukausilehden artikkelin mukaan Suomessa vuonna 1869 ensi kerran nähty "pikajalka" tai "pikakulkuri" kauhistutti tai nauratti ihmisiä.

Muistan hyvin, kuinka minusta otettiin valokuva äitienpäiväaamuna noin kaksikymmentä vuotta sitten. Olin saanut Helsingissä asuessani ensimmäisen pyöräni, kolmivaihteisen, suorasarvisen ja punaisen Nopsan. Kuvassa istun pyöräilykypärä päässä aamukahvipöydässä. Itse pyörä odottaa ilmeisen malttamattomana ulkona ensimmäistä ajelua. Kypärään on tekstattu ja lisätty tussilla nimeni. Kypärän lipassa on kiinnitettynä valmistemerkki Tiger. Olen edelleen lapsenomaisen onnellinen saamastani ikimuistoisesta äitienpäivälahjasta. Ajokortittomana voin hyvin kuvitella millaista on saada esimerkisi ensimmäisen oman auton tai muun vastaavan.

Olen viiletellyt Helsingin katuja erityisesti työmatkoilla. Pyörästä on otettu kaikki tehot irti. En ole mikään "sunnuntaipyöräilijä". Jos joskus on tullut ihasteltua merta tms., on jo kohta joku viuhahtanut vastaan vaarallisen läheltä. Mitään ei ole kuitenkaan sattunut koskaan, vaikka joskus kilpailuhengessä olen yrittänyt pysyä ohittajan kannoilla. Myöskin autojen seassa on tullut ajeltua vilkasliikenteisilläkin kaduilla, vaikka en edes osaa liikennesääntöjä. Meno on yleensä hurjaa, kun matkaan lähdetään. Suunnittelen jo pikkuhiljaa uuden pyörän hankintaa, mutta tuntuu kyllä pahalta kertoa asia julki, koska pyöränihän voi aikeesta loukkaantua. Minusta pyörä on jo sanana niin ihanan suomalainen. Sanassa on ulkomaalaiselle vieraat kirjaimet y, ä ja ö. Miltähän kuulostaisi esim. eteläeurooppalaisen turistin lausumana sana pyörä?