Pilvistä

Kesäinen aurinkoinen päivä ja muutama pilvenhattara taivaalla on näky, jota ei jaksaisi odottaa talven tuiskuissa. Nyt tämä aika on käsillä, ja eilenkin oli nähtävissä juuri tällainen ihana näky muutaman ikävämmän sääpäivän jälkeen.

Mutta miten pilvenhattara syntyy? Tähän kiinnostavaan, ehkä jokamiehen arkipäivän viisauteen kuuluvaan kysymykseen, en ainakaan minä osaisi vastata ennenkuin sitä selvitin. Matalalla esiintyvä kumpupilvi syntyy siten, että sen alla on esim. Helsingin Etu-Töölössä ympäristöään voimakkaammin auringon lämpöä imevä kohta. Tällöin maanpinnan yllä ko. kohdassa ilma nousee ylöspäin ja muodostaa vesihöyryä. Tämä viilenee ylhäällä ilmakehässä ja rupeaa muodostamaan vesihöyrystään pilven. Tavallisessa kumpupilvessä on vesipisaroita 10 000 000 000 kuutiometriä kohden. Kun ilma on sitten viilentynyt niin paljon ko. kohdassa, ettei se enää nouse, muodostunut pilvi jää paikalleen. Se voi kuitenkin kasvaa mahtavaksikin ukkospilveksi tuulen voimakkuudesta tai ilman kosteudesta johtuen. Voi syntyä paikallinen kuurosade tai hattaramainen kumpupilvi, joka sitten yksinkertaisesti hajoaa tuulen johdosta. Tavallisen kumpupilven elinkaari on vain noin kymmenen minuuttia.

Pilvet jaotellaan alapilviin (0-2400 metrin korkeudessa oleviin kumpupilviin, kuuro- tai ukkospilviin, sumupilviin tai kumpukerrospilviin), keskipilviin (2000-6000 metrin korkeudessa oleviin hahtuvapilviin, verhopilviin tai aitoihin sadepilviin) ja yläpilviin (5000-13000 metrin korkeudessa oleviin palleropilviin tai harsopilviin).

Vaikka pilviä ja erityisesti kumpupilviä on rentouttavaa katsella maasta käsin, ei niitä mitenkään toivo näkevänsä lentomatkoilla. Viimeksi Espanjasta aamuyöllä laskeuduttaessa maata ei tullut näkyviin kuin vasta kovin alhaalla. Sumupilvi onkin matalin pilvilaji, joka voi laskeutua maahan asti. Sellainen sattui kohdallemme kerran Lontoon Heathrowhin laskeuduttaessa. Onneksi koneen juomatarjoilu oli tehnyt riittävän hyvin tehtävänsä eikä tullut erityisemmin hermoiltua laskeutumisvaihetta.