Kuinka kaikki alkoikaan? Muumismi

Olipa korkea aika tutustua paremmin muumien maailmaan. Tosin vieläkin tunnen siitä vain pintaraapaisun, mutta hyvä näinkin. Muistelen 60-luvulla suomenruotsalaisen asuintoverini puhuneen innostuneesti muumipeikosta. Hänen huoneensa pöydällä oli myös jokin muumiesine. Itse en ollut tutustunut millään tavalla muumeihin. Lapsuuden saduissa esiintyi esim. Punahilkka ja susihukka yms. Aku Ankkakin taisi pulpahtaa esiin vasta nuoruudessa. Eipä ollut siis paljonkaan satuja tai mielikuvitustarinoita tarjolla. Sadut olivat myös surullisia, niin että niissä jäi pelko päälle enkä muista niitä onnellisia loppuja ollenkaan. Muumien maailma taisi jäädä suureen tuntemattomuuteen pitkälti suomenruotsalaisen kulttuurin edustajana. Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti ja Hatti vattien maailma olivat kyllä kiehtovia aikuisiälläkin, mutta Muumit jäivät minulta aina jonnekin varjoisalle kujalle odottamaan ulosmarssia

Muumien aikakausi on ryöpsähtänyt valloilleen erityisesti viime aikoina kaupallisissa muumeissa. Monen monissa mainoksissa tarjotaan ostettavaksi ja kerättäväksi muumimukeja ja muumipyyhkeitä yms. Monenlaista konkreettista tavaraa on tarjolla muumeja harrastaville. Muutama viikko sitten yritin pyrkiä Moomin Characters -liikkeeseen. Ovelle päästyäni tulin tietämään, että tila oli ainoastaan firman käyttöön, ei asiakkaille. Siellä olisi ollut varastotilassa yksi jokaista maailmassa valmistettua muumituotetta. Ja niitä on tällä hetkellä tuhansia tuotteita. Onhan Tove Janssonin veljentytär perustanut yrityksen, joka huolehtii Muumi-tavaramerkin oikeuksista. Periaatteena on, että kun ulkoapäin tulee impulssi, Muumi-yritys reagoi, hyväksyy tai hylkää Muumin käytön. Alkaa markkina-alueen, lisenssisopimuksen keston ja palkkioista sopiminen sekä tuotekehittely. Tove Janssonin luomia hahmoja ei muuteta alkuperäisestä eikä niitä käytetä yhteydessä, joka ei sovi muumien arvomaailmaan.

Tove Jansson (9.8.1914-27.7.2001) suomenruotsalainen taidemaalari, kirjailija, filosofian kunniatohtori, pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija kirjoitti ensimmäisen Muumi-kirjan vuonna 1945 ruotsinkielisenä: Småtrollen och den stora översvämningen. Toven sanoin: " Puolivalmis kertomukseni jäi unohduksiin aina vuoteen 1945. Silloin eräs ystäväni sanoi, että tästähän saisi lastenkirjan, kirjoita se loppuun ja kuvita, että se hyväksytään". Niin sai alkunsa Muumit ja suuri tuhotulva-kirja. Ja kirjoja on tullut paljon vuosien mittaan. Muumikirjoja on käännetty 30 kielelle. Ensimmäinen kirja kertoi sinisen talon löytymisestä suuren tuhotulvan jälkeen.
"Lopulta he tulivat pieneen laaksoon, ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä. Ja siellä niityn keskellä, oli talo, joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu. Sehän on minun taloni huudahti Muumipappa aivan suunniltaan ilosta. Se on ajautunut tänne ja siinä se nyt on". Tove Jansson oli saanut vaikutteita Ruotsin sukulaisten mökkisaarella sijainneesta puuhuvilasta ja sitä ympäröineestä vihreästä laaksosta. Eno oli kertonut kauhutarinoita ruokaa näpistelevälle tytölle ruokakomerossa asustelevasta muumipeikosta.

Muumimaailma on nyt helposti havaittavissa meille suomensuomalaisillekin. Naantalissa on avattuna kesäksi jälleen Muumimaailma, jonka eräs kesäapulainen sai sanojensa mukaan nauraa koko päivän muumihahmon sisässä lasten riemulle, kun lapset ryntäävät päin muumimamman pehmeää vartaloa. Meidän oma korkean tason "Muumimammammekin" lähti viikonlopulla omaan laaksoonsa "kesäkääntöön". Naantali voisi olla oikein hyvä kohde kesämatkailulle.
Täällä Helsingissä haluan kuitenkin käydä Forumin liikekeskuksessa tutustumassa Muumikauppaan, vaikka en sitten mitään ostaisikaan.

Sommaren är här

Kesäkuu ja kesä on tullut. Tosin tänään jo ilma hieman viileni, mutta ei haittaavasti. Ylihuomenna pidetään koulujen päättäjäiset. Silloin odotan aina kovasti Suvivirren soimista televisiouutisissa. Minusta Suvivirsi on kaunis ja kuuluu ehdottomasti koulujen kevätjuhliin. En ymmärrä alkuunkaan, etteikö muka voitaisi enää laulaa Suvivirttä maahanmuuttajien aikakaudella. Höpö, höpö.

Nyt on pyörä otettu ulos talvisäilöstä. Minulle oli syntynyt yhden välivuoden jälkeen kovasti paineita päästä pyöräni selkään. Pari viikkoa olen jo harjoitellut kaupunkipyöräilyä kiertämällä useasti Töölönlahden. Olo on kuin talven jälkeen ulos päästetyillä lehmillä. Tekisi mieli nousta vaikka välillä ilmaan pyörällä. Pyörällä ajo on siitä mukavaa, että maisemat vaihtuvat nopeammin kuin kävellessä. Kahden päivän aikana olenkin viilettänyt Taliin edestakaisin eli mittarissa on nyt 20 kilometriä. Ajotyyli on rauhallisempi kuin aikaisemmin, kun en juuri vielä ole hankkinut uutta kypärää. Tein paljon havaintoja pyörän selästä käsin.

Hallitusneuvottelut siirtyivät Säätytalolta tänään Kesärantaan. Siellä näyttikin portin vieressä joukko toimittajia päivystävän, ja pihassa oli mustia autoja. Nyt on neuvottelukierros kierähtänyt kokoomuksen vanhan hallituskumppanin pakeille ja siksi Kesäranta oli tänään pääpaikkana.

Talin golfkentän viereen pyörällä päästyäni huomasin, miten noin viisimetriset verkkoaidat oli pystytetty eristämään kentät tien molemmin puolin. Varmaan hyödyllinen parannus lyöntejä ajatellen. Näinä päivinä Golf-klubi on ostamassa Talin kartanon Helsingin kaupungilta, mutta ei halua vieressä olevaa pehtoorin taloa. Siinä talossa lieneekin melkoisesti peruskorjattavaa. Muuten kartanorakennus on sinällään kaunis ja arvokkaan näköinen, mutta tavallaan myös kodikkaan oloinen. Golf-touhu on varmasti joillekin mielenkiintoista, mutta niin hidas peli ei sovi minulle. Luulen, että hajataitteinen silmäni näkisi yhden pallon sijasta kaksi. Lisäksi lyöntiasento näyttää perin pahalta selälle.

Kesän tullessa linnut saavat poikasia. Tämän päivän lehdessä oli erittäin onnistunut tilannekuva siitä, miten Säätytalon edessä varis hätyyttelee ohikulkevia. Yksi uhri oli mm. ministeri Henna Virkkunen, joka sai variksen lähes niskaansa Säätytalon tuntumassa. Ounastelen yhdestä lehtikuvasta tulevan tämän vuoden lehtikuvan. Siinä varis on pörhentänyt kaikki mahdolliset sulkansa ja on juuri kuin nokkaisemaisillaan kadulla kulkevan naisen päätä. Variksesta huokuu viha ja kiukku. Missä sitten lienee lymynnyt tämä suloinen varisvauveli, jota äiti ryhtyi suojaamaan? Olen itsekin joutunut kerran nostamaan laukkuni pääni päälle, kun lokkiemo lenteli hermostuneesti hyvin läheltä. Lokit, varikset ja naakat ovat melkoinen riesa kaupunkilaisille.
Sen sijaan Suomen kauneimmaksi laulajalinnuksi valittiin mustarastas asiantuntevan raadin toimesta. Mustarastas tuli tänään viimevuotiseen tapaansa lauleskelemaan antennimme nokkaan. Monenlaiset luritukset se päästelikin ja minä huutelin kannustavia lausuntoja.

Pöllöjen elämä cityssä on jatkunut lentoharjoitusten merkeissä. Helmikuussa arveltiin, että huuhkajat ovat lentokykyisiä toukokuun loppuun mennessä. Todellisuudessa ne lentelevät jo aika pitkällekin. Viikolla voitiin lehtikuvasta katsoa, miten yksi pöllö oli Postitalon ikkunalla. Se oli istunut paikallaan niin pitkän aikaa, että ilmeisesti pöllön tuijotusta ehti käydä katsomassa useankin toimiston väki ja kuvakin ehdittiin ottaa. Pöllöthän ovat viisaita. Ehkäpä tämä tuijottelija yritti tutustua Postitalon työelämään. Ilmiselvää vakoilua ikkunan takaa. Olisikohan työnantajan tilaama juttu?