Sommaren är här

Kesäkuu ja kesä on tullut. Tosin tänään jo ilma hieman viileni, mutta ei haittaavasti. Ylihuomenna pidetään koulujen päättäjäiset. Silloin odotan aina kovasti Suvivirren soimista televisiouutisissa. Minusta Suvivirsi on kaunis ja kuuluu ehdottomasti koulujen kevätjuhliin. En ymmärrä alkuunkaan, etteikö muka voitaisi enää laulaa Suvivirttä maahanmuuttajien aikakaudella. Höpö, höpö.

Nyt on pyörä otettu ulos talvisäilöstä. Minulle oli syntynyt yhden välivuoden jälkeen kovasti paineita päästä pyöräni selkään. Pari viikkoa olen jo harjoitellut kaupunkipyöräilyä kiertämällä useasti Töölönlahden. Olo on kuin talven jälkeen ulos päästetyillä lehmillä. Tekisi mieli nousta vaikka välillä ilmaan pyörällä. Pyörällä ajo on siitä mukavaa, että maisemat vaihtuvat nopeammin kuin kävellessä. Kahden päivän aikana olenkin viilettänyt Taliin edestakaisin eli mittarissa on nyt 20 kilometriä. Ajotyyli on rauhallisempi kuin aikaisemmin, kun en juuri vielä ole hankkinut uutta kypärää. Tein paljon havaintoja pyörän selästä käsin.

Hallitusneuvottelut siirtyivät Säätytalolta tänään Kesärantaan. Siellä näyttikin portin vieressä joukko toimittajia päivystävän, ja pihassa oli mustia autoja. Nyt on neuvottelukierros kierähtänyt kokoomuksen vanhan hallituskumppanin pakeille ja siksi Kesäranta oli tänään pääpaikkana.

Talin golfkentän viereen pyörällä päästyäni huomasin, miten noin viisimetriset verkkoaidat oli pystytetty eristämään kentät tien molemmin puolin. Varmaan hyödyllinen parannus lyöntejä ajatellen. Näinä päivinä Golf-klubi on ostamassa Talin kartanon Helsingin kaupungilta, mutta ei halua vieressä olevaa pehtoorin taloa. Siinä talossa lieneekin melkoisesti peruskorjattavaa. Muuten kartanorakennus on sinällään kaunis ja arvokkaan näköinen, mutta tavallaan myös kodikkaan oloinen. Golf-touhu on varmasti joillekin mielenkiintoista, mutta niin hidas peli ei sovi minulle. Luulen, että hajataitteinen silmäni näkisi yhden pallon sijasta kaksi. Lisäksi lyöntiasento näyttää perin pahalta selälle.

Kesän tullessa linnut saavat poikasia. Tämän päivän lehdessä oli erittäin onnistunut tilannekuva siitä, miten Säätytalon edessä varis hätyyttelee ohikulkevia. Yksi uhri oli mm. ministeri Henna Virkkunen, joka sai variksen lähes niskaansa Säätytalon tuntumassa. Ounastelen yhdestä lehtikuvasta tulevan tämän vuoden lehtikuvan. Siinä varis on pörhentänyt kaikki mahdolliset sulkansa ja on juuri kuin nokkaisemaisillaan kadulla kulkevan naisen päätä. Variksesta huokuu viha ja kiukku. Missä sitten lienee lymynnyt tämä suloinen varisvauveli, jota äiti ryhtyi suojaamaan? Olen itsekin joutunut kerran nostamaan laukkuni pääni päälle, kun lokkiemo lenteli hermostuneesti hyvin läheltä. Lokit, varikset ja naakat ovat melkoinen riesa kaupunkilaisille.
Sen sijaan Suomen kauneimmaksi laulajalinnuksi valittiin mustarastas asiantuntevan raadin toimesta. Mustarastas tuli tänään viimevuotiseen tapaansa lauleskelemaan antennimme nokkaan. Monenlaiset luritukset se päästelikin ja minä huutelin kannustavia lausuntoja.

Pöllöjen elämä cityssä on jatkunut lentoharjoitusten merkeissä. Helmikuussa arveltiin, että huuhkajat ovat lentokykyisiä toukokuun loppuun mennessä. Todellisuudessa ne lentelevät jo aika pitkällekin. Viikolla voitiin lehtikuvasta katsoa, miten yksi pöllö oli Postitalon ikkunalla. Se oli istunut paikallaan niin pitkän aikaa, että ilmeisesti pöllön tuijotusta ehti käydä katsomassa useankin toimiston väki ja kuvakin ehdittiin ottaa. Pöllöthän ovat viisaita. Ehkäpä tämä tuijottelija yritti tutustua Postitalon työelämään. Ilmiselvää vakoilua ikkunan takaa. Olisikohan työnantajan tilaama juttu?