Jätevuosi

Eduskunta lähti joululomille ja käsitteli jäteasiaa viimeisimpinä asioinaan. Jäteasetusta halutaan muokata paremmin käytäntöön sopivaksi. Se saattaakin olla erittäin vaikea tehtävä, koska markkinoilla myytävien laitteiden väitetään olevan "susia jo syntyessään". Valtio ainakin irtisanoutuu viallisten laitteiden korvaamisesta. Asia kuuluu kuluttajansuojalautakunnan piiriin.

Kaupunkiympäristössä oleva mökki ei ole haja-asutusalueella oleva mökki. Toivottavasti sinne ei tarvitse tehdä mitään. Saa nähdä sitten. Sinänsä jätevesien parempi puhdistaminen on oikein ja kannatettavaa, mutta liiallinen vouhkaaminen asiassa vie motivaation koko tärkeän kysymyksen pohtimisesta.

Henkilökohtaisesti minua hirvittää eniten se, että mereen lasketaan edelleen laivojen jätevesiä. Hitaasti Itämeren suojeluhankkeetkin etenevät, vaikka saastumisesta on puhuttu vuosikymmeniä. Ei uskoisi, että lähellä oleva Töölönlahti oli sata vuotta sitten haisevana vellinä, ja vielä vuonna 1970 Hernesaaren rannassa on sijainnut huussi niin, että jätökset putosivat suoraan mereen. Sitten me jaksamme ihmetellä miksei ole puhtaita uintivesiä tai mikseivät entisenlaiset kalalajit uiskentele vesistöissämme.

Helsingin kaupungin jätevesipuhdistamo on tehnyt hyvää työtä asukkaiden viemärivesien puhdistamiseksi. Alppilaan vuonna 1910 perustettu ensimmäinen jätevedenpuhdistamo lienee ollut ensimmäinen ympäristösuojelullinen toimenpide. Lisäksi ensimmäinen vuonna 1876 perustettu vesilaitos alkoi jaella kotitalouksiin Vantaanjoesta johdettua puhdasta vettä, nykyään Päijänne-tunnelia pitkin johdettua vettä. Helsinkiläisten vesi onkin nykyään niin puhdasta, että valtiovierailuillakin tarjotaan suoraan vesijohdosta otettua vettä. Töölönlahden puhtaustilanne on myöskin erinomainen, mutta pohjakerroksien haitallisten aineiden takia lahdella ei ole vielä uimarantaa. Luonnonvara, nimeltä puhdas vesi, nousee tulevaisuudessa arvoon arvaamattomaan. Eipä tee mieli katsoa kehitysmaista otettuja kuvakulmia, joissa eläimet ja ihmiset hyödyntävät samaa vettä ja myös jätteet sekoittuvat veteen.

Hyvää Festivo-aikaa!

Tänään Itsenäisyyspäivänä ja Joulun odotuksen jokaisena päivänä on juhlavaa polttaa kynttilöitä. Sen verran olen ehtinyt jo kokeilla erilaisia kynttilänjalkoja, että olen ehtinyt harmistua valuneen kynttilän hankalaan poistoon esim. messinkikynttilänjaloista. Pidänkin parhaana materiaalina lasista kynttilänjalkaa. Niitä minulla löytyy mm. Iittalan lasitehtaan valmistamat Festivo-kynttilänjalat. Ilmeisesti kummatkin kaksi ovat perityt.

Festivo-kynttilänjalkoja on tehty Iittalassa tauotta vuodesta 1967 lähtien. Niitä on myyty jo arviolta kymmenen miljoonaa kappaletta. Kynttilänjalan suunnittelija on Timo Sarpaneva. Alvar Aallon maljakko ei siis olekaan Iittalan tärkein myyntiartikkeli, vaan se on Festivo-kynttilänjalka. Festivoja voi olla kodeissa useitakin. Niitä löytyy jopa kahdeksaa eri korkeutta.

Aikanaan Timo Sarpaneva, joka kuoli neljä vuotta sitten, harrasti kaveripiirinsä kanssa joululounaita. Sarpanevalle oli tärkeää, että kattaus oli kaunis väreineen ja kukkineen. Hs:n Kuukausiliitteessä kerrotaan tarinasta, jonka mukaan Sarpaneva halusi suunnitella ja hassutella joululounaalle uudet lasit. Suunniteltaviin laseihin piti mahtua niin paljon juomaa, ettei aivan heti tarvinnut tulla täyttämään niitä uudelleen. Koska Savoy toimi useina vuosina Sarpanevan ja kaveripiirin joululounaspaikkana, säilytettiin laseja joulujen välilläkin ravintolassa.

Jossain vaiheessa keksittiin yhdistää kaksi jalkaa päällekkäin ja tehdä niistä kynttilänjalka joululahjaksi Iittalan johdolle. Eli liittämällä tavallaan lasin jalkoja päällekkäin saatiin kehiteltyä eri korkuisia kynttilänjalkoja. Suomalaiset ostivat myöhemmin Festivoja ja rakastuivat röpelöesineisiinsä niiden jäätä muistuttavan muotonsa vuoksi.

Festivo-lasit syntyivät siis sattumalta. Vaikka Sarpaneva on suunnitellut elämänsä aikana mitä taidokkaimpia lasiesineitä, Festivo-kynttilänjalasta tuli suosituin. Kerrotaan, että Iittalan uusi tehdas rakennettiin aikanaan Festivon tuotoilla.