Viljo Revellin rakennustaiteesta

Päivälehti on ottanut esille Viljo Revellin (1910-1964), jonka syntymästä on sata vuotta. Samalla mainostetaan sitä, miten Didrichsenin museossa on esillä valokuvin, piirustuksin ja pienoismallein Revellin tuotantoa kevään aikana. Itse Dirichsenin talonkin on suunnitellut Revell.

Nuoruudessa kohistiin Revellin Vaasaan suunnittelemasta Revell-Centeristä. Torin laidalle ilmestyi vuonna 1963 suuri liikekeskus. Muilla torin laidoilla on vanhempaa tyylisuuntausta olevaa rakennuskantaa ja siksi liikekeskus sekä ulkonäöllisesti että sisällöllisesti edusti uutta. Tämä uusi suuntaus lienee Revellin näkemyksenä rationaalista ja selkeää, mutta myös betonibrutalismiksi haukuttua. Olen viettänyt yhden yön Revell-Centerin hotellissa ihmetellen saaristoon lähteneiden vaasalaisten räiskintää ja ilotulittelua kesäkauden päättämiseksi.

Betonibrutalismista lienee myös kysymys Helsingin City Centeriin rakennetusta Makkaratalosta (1967). Siitäkin on kohistu, viimeksi vuonna 2005, jolloin loppujen lopuksi makkaraosuus määrättiin suojeltavaksi. Rakennukseen sai tehdä vain vähäisiä muutoksia pysäköintiin johtaviin ajoramppeihin. Hyvin moni helsinkiläinen halusi purkauttaa koko rakennuksen. Tyyliltään Makkaratalo on räikeä vastakohta vastapäätä sijaitsevalle vanhalle, kunnianarvoiselle Asemarakennukselle.

Eipä tarvitse mennä kovin kauas Makkaratalosta, kun ollaan Mannerheimintiellä ja Lasipalatsin edessä. Sekin on saanut jäädä paikalleen, vaikka mielestäni se on laatikkomainen eikä siinä kovin kummoisesti ole lasiakaan, suhteutettuna rakennuksen kokoon. Sanan Lasipalatsi voisi ainakin muuttaa. Ulkomaalaiset tuskin osuisivat oikean rakennuksen eteen, jos heille neuvoisi etsimään Mannerheimintieltä Glass Palace. Palatsista puhuttaessa etsisin itse aivan erilaista rakennusta.

Viljo Revellin esikuva oli mm. Alvar Aalto. Revell ei kuitenkaan harmonisoinut rakennuksiaan muuhun ympäristöön niin kuin Aalto. Heidän tyylinsä erkanivatkin 1950-luvulla. Revell on ollut varsin tuottelias elinaikanaan suunnitellessaan kaikenlaisia rakennuksia kuten mm. Puu-Käpylän. Kansainvälistä kuuluisuutta hän sai suunniteltuaan Kanadan suurimpaan kaupunkiin Torontoon kaupungintalon. Kaupungin shiluetissa Revellin luomus nousee yli muiden rakennuksien. Ulkonäöllisesti se on selkeä urbaani järkäle.

Kevään korvalla on käytävä Kuusilahdenkujalla tutustumassa tarkemmin ulkoisesti ja sisäisesti museotaloon, Revellin tuotantoon.

Sanoista ja kielen ilmeikkyydestä

Kieli-ikkunaa Helsingin Sanomissa toimittanut henkilö jäi eläkkeelle ja kieli-ikkunankin toimittaminen loppui siihen. En tosin muista ko. ikkunaa aikaisemmin lukeneeni. Luultavasti olen ajatellut, että ko. jutut ovat sisällöltään tylsiä ja ohittanut ne sujuvasti. Nyt toimittaja käsitteli viimeisessä ikkunassaan eläköitymistä, mikä oli hänellekin tapahtumassa.

Sana eläke juontuu verbistä elää. Siitä on johdettu sanat elatus, elatusmaksu ja ylläpito. Eläkettä tarkoittavan sanan, pension, suomennoksia olivat 1830-luvulla myös eloraha ja apuraha. Sanalla eläkeläinen on runsaat sata vuotta ikää. Muita suomennoksia pensionär-sanasta ovat olleet elorahalla olija, elorahakas, eläkerahallinen ja eläkkeennauttija. Eläkkeensaaja on kuitenkin virallisissa yhteyksissä käytetty termi.

Eläkkeelle jäädään, päästään ja joudutaan. Eläkkeelle jäämisen hetki on tiukan analyysin paikka jokaiselle, niin myös työnantajalle, ainakin puheenpidossa. Joudutaanko vai päästäänkö? Eläkkeelle lähdöstä vitsaillaan ohikulkiessa kysymällä esim. montako kammanpiikkiä on vielä jäljellä. Jotkut pääsevät lähtemään niin salaa pois työelämästä, että lähtökahvitkin voivat jäädä juomatta. Ansaittujen lepopäivien tai lokoisten eläkepäivien toivottaminen on vähän ristiriidassa nuorekkaan ja hyväkuntoisen eläkeläisen kohdalla. Pitänee puhua mieluummin sen kolmannen elämän alkamisesta.

Yleiskieli, murrekieli, ammattikieli ja hallinnon kieli. Kaikille löytyy tilanteiden mukaan käyttäjänsä. Aloitan yleensä murrekielen puhumisen, kun ent. kotikunnan vaakuna kertoo tien vieressä missä ollaan. Muutamia hyviä murresanoja on kuitenkin edelleen käytössäni lähes päivittäin. "Oletko träillä"? Tämä on helsingiksi: "Oletko selvillä"? Samoin: "Laitan tämän hyrmyyn", tarkoittaa piiloon laittamista.

Suomen kielen taivutukset on suuri ongelma ulkomaalaisille. Kun myyjä Helsingissä sanoo jotakin, on helposti perillä siitä, ettei kaupan palvelutehtävässä ole syntyperäinen suomalainen.

Olen hyödyntänyt paljon Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontapuhelinta kirjoittaessani väitöskirjaa. Suomen kielen osaaminen joutuu siinä työssä kovalle koetukselle. Kielikorva tuntui minullakin olevan aika kuuro. Taisinpa kysyä jotakin asiaa kaksikin kertaa ko. neuvontapuhelimesta, kun asia ei odotetusti muistin lokeroista purkautunutkaan. Lisäksi lauseenjärjestystä oli monesti kokeiltava käytännössä. Kirjoittamistyössä voivat lauseen kaikki sanat joutua kertaalleen vaihtamaan paikkaa, koska asia voi saada niin monenlaisia merkityksiä riippuen sanojen sijainnista ja painotuksesta.

Runebergin päivä hiipuu iltaa kohden. Kieli-ikkunan sulkeuduttua oli Kieli-ikkunan eläkkeelle jäävän ohje: Pitäkää huolta suomen kielestä ja nauttikaa siitä.