Mitä on meneillään?

Blogissani kommentoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai muita asioita.

19.1.10

Lisää Härön hyviä elokuvia

Televisiossa esitettiin aika lähekkäin kaksi toivomaani elokuvaa: Postia pappi Jaakobille sekä Näkymätön Elina. Olen jo aikaisemmin kertonut elokuvasta: Äideistä parhain. Näkymätön Elina oli luonnollisesti erittäin hyvä ja kuvasi isänsä muistoon takertuneesta tytöstä, joka piti periaatteistaan kiinni, kun kohtasi koulussaan epäoikeudenmukaisuutta. Elina opetti hienolla tavalla aikuisille hyvän ja pahan tajua.

Varsinainen "kruunun jalokivi" oli sitten Postia pappi Jaakobille. Tuskin olen vieläkään selviytynyt sen katsomisesta. Elokuva oli niin täydellinen. Kaarina Hazard vapautuneena elinkautisvankina ja Heikki Nousiainen sokeana pappina olivat rooleissaan loistavia. Erityisesti jäi mieleen Leilan ja pappi Jaakobin puiden lehvistössä pitämät kirjeiden postitusistunnot. Vaikka kohtauksissa ei vaihdettu paljonkaan sanoja, ne olivat sitäkin osuvampia. Varsinkin molempien ilmeet ja Leilan tympeys uskonnollisia sanankäänteitä kohtaan, oli paljonpuhuvaa. Kun Jaakob halusi käyttää vastauskirjeen lopussa muotoa: Toivotamme Teille Jumalan siunausta, sanoutui Leila heti irti käytetystä sanamuodosta ja korjasi: "Niin, Te toivotatte Jumalan siunausta."
Tämä vielä "alleviivattiin" uudella tokaisulla, kun pappi ei heti kuullut. Kirjeenkirjoitussessioihin
kyllästynyt Leila heittikin aika pian kirjenippuja läheiseen kaivoon, joita hän sittemmin kauhoi taas takaisin.

Elokuvamaailma on jo herännyt Härön elokuvan hienouteen. Se on lähetetty Oscar-ehdokkaaksi, ja vaikutusvaltainen elokuvamaailman julkaisu Variety on ihastuksissaan ohjaajan taianomaisesta otteesta elokuvaan.

Suomessa on viikon verran kohuttu Toni Halmeen uutisoinnin yhteydessä Iltalehden toimittaja Kaarina Hazardin tekemästä kolumnista, jossa Hazardin kielenkäyttöä ja kuvausta Toni Halmeesta moititaan loukkaavaksi. Julkisen sanan neuvosto käsittelee valituksia Hazardista maaliskuussa, koska Toni Halmeen äiti teki eilen tutkintapyynnön edellä mainitulle neuvostolle.
Näin ollen Kaarina Hazardia suitsutetaan toisaalta näyttelijän työstään ja toisaalta moititaan toimittajan työstään. Itse otan kantaa vain rooliin elokuvassa, jossa hän oli täydellinen.