Itsenäisyyspäivän tunnelmissa

Itsenäisyyspäivää olen jo pohjustanut käymällä Mannerheimin museossa viikko sitten. Marskin Helsingin Kaivopuistossa sijainnut kotitalo toimii nykyisin museona. Marski asui talossa koko ajan vuokralla. Talo sijaitsee hienolla ja korkealla paikalla. Sieltä näkyy merelle, ja vastapäätä sijaitsee ravintola Klippan. Yksin ei voinut lähteä huoneita kiertelemään, mutta opas aloitti kanssamme heti saavuttuamme. Oppaan kotikieli oli selvästi ruotsi, mutta hyvin hän tietyllä nuotillaan selvitti pääasiat. Marskista jäi vaikutelmaksi, että hän oli todella suurmies. Arvokkaassa kodissa oli vain yksi askeettinen huone, makuuhuone, jossa hän nukkui vain viisi tuntia yössä. Nekin harvat tunnit hän lepäsi kenttävuoteen tapaisessa laverissa. Hän ehti elämänsä aikana johdattaa suomalaiset sodassa, mutta myös rauhan aikana hän teki paljon merkittävää. Mannerheim on koko elämäni ajan ollut tavallaan esillä, sekä työpaikoissani että lapsuudessani arvalla voitettuna Marskin patsaana kotilipaston päällä. Odottelen vain, että Harlin pääsisi tekemään sen suunnittelemansa elokuvan.

Seuraavana päivänä oli Talvisodan alkamisen muistojuhla Suurkirkossa. Keskellä päivää olevaan tilaisuuteen oli tulossa paljon väkeä. Sain juuri ja juuri istumapaikan, tosin sopivasti pylvään takaa, josta ei nähnyt eteen ollenkaan. Presidenttikin saapui tilaisuuteen ja tervehti penkkini kohdalla kirkon edustajat. Tilaisuus oli juhlava ja jo ovella ohjelmia jakaneita lottapuvussa olevia vanhempia naisia katsellessa alkoivat kyyneleet pyrkiä pintaan. Herkistymiseni alkaa heti, kun vain näenkin sodan käyneen henkilön, ja varsinkin sodassa invalidisoituneen.

Olen myös lukenut eilen loppuun Tuntemattoman sotilaan. Kirjassa sotaa käytiin alusta loppuun. Vain vähän ehdittiin elää kahinoinnin välistä aikaa. Sota on julmaa, en olisi uskonutkaan ihan noin kovaa sen olleen. Miehiä menetettiin koko ajan ja vasta rintamalle tulleitakin kaatui lähes ensimmäisissä taisteluissa. En muista tarkalleen kaikkia henkilöhahmoja, mutta Rokan kaatumista pelkäsin läpi kirjan. Kuitenkin hän oli lähes ainoita, joka jäi eloon, tosin lapaan hänkin ehti viimeisillä sivuilla haavoittua. Upseerien ja sotamiesten välinen kähinä oli hyvin tavanomaista. Vähältä piti, ettei Rokka saanut kuulaa kalloonsa juuri niskottelunsa takia. Ruoka vaikutti minimaaliselta, mutta tupakkaa kaivattiin ja sitä saatiinkin milloin minkinlaisilla konsteilla. Tuntematon sotilas on tiiliskivikirja, yli 400 sivua. Tänään oli tarkoitus katsoa itse elokuva, mutta juhlalounas menee esityksen kanssa päällekkäin.

Liput liehuvat tänään kadun taloissa. Juhlavaa televisio-ohjelmaa on tiedossa ja illalla voi keventää itsensä vapaaseen pukujen arvosteluun Linnan kutsuilla.