Mitä on meneillään?

Blogissani kommentoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia tai muita asioita.

4.8.09

Fanitusta

Madonnan konsertin alla kerron omasta idolistani. Olen ollut noin kymmenen vuotta Andy Mc Coyn fani. Nyt tosin ihailuni on laimentunut melkoisesti, lähes olemattomiin. Toki luen hänestä kertovat jutut, ja erityisesti luin uutiset Andyn patsaan paljastuksesta. Andy oli liikuttuneessa tilassa, kun hän patsasjuhlassa ihasteli miten jo eläessään saa nimikkopatsaan Pelkosenniemelle, syntymäkuntaansa.

Ihastuin kerta heitolla Andyyn, kun halusin katsella aikoinaan Hyvät, pahat ja rumat-talk showssa mikä heppu tuollainen rockin suomalainen kuuluisuus on. Sarasvuo haastatteli Andyä. Tämä istui sohvassa velttona kuin makaroni, muistaakseni poltti tupakkaa ja lipitti koko ajan ilmeisesti "miestä väkevämpää". Keskustelusta en muista mitään, mutta Andyn puhekin oli mitä hassuinta. Lopuksi hänen piti antaa näyte soitostaan. Andy hyppäsi lavalle, otti kitaransa ja ryhtyi soittamaan bändin muiden kaverien kanssa. Silloin ihastumiseni tapahtui. Hetken vaihtumisesta toiseen muutti täydellisesti Andyn. Hän alkoi soittaa kitaraansa ja oli hetkessä "täyttä rautaa". Siitä voimallisesta soitosta oli ihan pakko pitää. Andy näytti taitonsa minuutissa, vaikka juuri äsken oli istunut velttona ja valuvana sekä mahdollisesti humalassakin haastattelutilanteessa. En voinut muuta kuin ihastella. Andy on melkoinen persoona. Halusin tietää hänestä enemmän.

Kävin sitten katsomassa Andyn sukujuuristaan kertovan elokuvankin, Real Mc Coy:n. Siinä Andy kertoi sekoiluistaan, olihan hän ollut huumeidenkin käyttäjä, ja muka mustalaistaustaisista sukujuurista. Todellisuudessa Andyn suku on Pelkosenniemellä ja hänen setänsäkin teki patsaan elävälle legendalle. Andyn elämä on kai ollut melkoista aaltoliikettä törttöilyineen kaikkineen.
Rinnalla on kulkenut kuitenkin koko ajan amerikkalaissyntyinen Angela-vaimo. Tämän päivän lehti kertoi, että Andy lähtee rock-kiertueelle. Yksi uuden bändin jäsen onkin juuri Angela-vaimo.

Kun olin ihastuksessani parhaassa vaiheessa, tapasin myös Andyn työtehtävieni yhteydessä. Juttelin hänen kanssaan. Kovasti meinasin pyytää nimikirjoitusta ja kertoa, että olen hänen faninsa. Pokka piti ja keskustelin tai lähinnä kuuntelin häntä asiallisesti. Jotenkin vaistoan, että Andy on sydämellinen ihminen kaikkien hörhötyksiensä sisällä. Minusta hän on mielenkiintoinen persoona, kunhan pysyisi enemmän "kuivilla".

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

No, kyllä tämä fanituksesi pääsi yllättämään minut! Hienoa löytää persoonastasi uudenlaista särmää!

elokuuta 06, 2009  

Lähetä kommentti

<< Home