Viheliäinen pupu

En saanut sipulisatoa tänä kesänä ollenkaan. Toukokuussa laitoin hyvin möyhennettyyn ja lisämullalla varustettuun maahan puntin sipuleita, niin kuin aina ennenkin. Istutuksen jälkeen sipulien päällä oli vielä jonkun aikaa suojaharso. Tämä kuitenkin poistettiin melko pian, kun sipulivarret olivat jo nousseet kymmenisen senttiä pinnasta. Eipä kulunut kovinkaan pitkää aikaa, kun havaitsin lähes kaikkia sipulinvarsia syödyn. Siinä sitä oltiin. Mikähän sipuleita oli sitten syönyt! No, pupupa tietysti. Myös ruohosipuli oli kynitty matalaksi. Loppukesästä sain tuotoksena yhden normaalikokoisen sipulin. Loput sipulit olivat uudistuneet kesän aikana syötäviksi, mutta kokoa ei tullut juuri ollenkaan. Näitä pikkusipuleita, jotka olivat hillosipulin kokoisia, yritettiin sitten syödä kuitenkin. Kesän aikana pupu kävi lyhentämässä ruohosipulia uudelleen, jos se oli välillä kasvanut. Muut sipulit saivat myöhemmin olla lähes rauhassa, mutta ne pupu oli jo ehtinyt tuhota.

Nyt on kostomieliala. Eipä oikeastaan säälitä, kun lehtiartikkeli kertoi, että Korkeasaaren leijonat, ahmat ja korppikotkat pääsevät syys-lokakuun vaihteessa nauttimaan lähiruokaa, Helsingistä pyydettyä citykania. Kaneja pyydystetään paitsi ampumalla myös loukuilla, verkoilla ja koulutettujen hillerien avulla. Kaneja on ammuttu myös jousilla. Toivottavasti kanikantaa saadaan pienennettyä, reilusti.

Kaneja on näkynyt kesän lopulla eri kokoisina, mutta erityisesti pieniä kaneja on pyörinyt useampiakin kerralla. Oma citykani istuskeli mielellään ruusuangervon juurella kuin patsas. Tietysti se oli ruusuangervonkin leikannut nysäksi ja oksat olivat kauniisti pensaan vieressä. Se ilmeisesti halusi esitellä tuotostaan. Muutamat ruusut on käsitelty samalla tavalla. Kaunis ruusupenkki oli tänä kesänä vaillinainen ruusupenkki. Pupu jopa puputtaa kukkaperennasta kukkien terälehtiä ohi kulkiessaan.

Mika Waltarin kirjassa, Neljä päivänlaskua, Waltari kirjoittaa miten tyttären neljä pupua vaikuttavat kovin tyhmiltä. Muita eläimiä Waltari kuvaa monisanaisesti ja keskustelee niiden kanssa, kun hän maapaikassaan syventyy mm. Sinuheen. Waltari kuitenkin inhoaa pupuja ja ihmettelee vielä, miten puput vaikuttavat vain syövän koko ajan. Täytyy päätyä samaan lausuntoon. Puput ovat tyhmiä ja syöppöjä. Ei voi muuta toivoa kuin, että kerran mökkipihalla juossut hilleri olisi ollut hyvin koulutettu. Pöllöt, ketut ja kaneja syövät tuhoeläimet tulkoon esiin.
Kuulemma rusakotkin ovat lähteneet kaneja pakoon.