Runoilua

Eilinen, Runebergin päivä, oli niin kiireinen, etten ehtinyt keskittyä päivän teemaan, runoon, ollenkaan. Olin nimittäin yöllä herätessäni "runoillut" pari tuntia ja yö meni sillä tavalla nopeasti eteenpäin. Kokeilin siis itsekin runoilla, kun oli tulossa kansallisrunoilijamme, Runebergin päivä.

Johan Ludvig Runeberg (5.2.1804-6.2.1877) tuli Pietarsaaresta aikanaan Helsinkiin ja eleli lopulta Porvoossa ison perheensä kanssa. Fredrika Runeberg on myös tullut tunnetuksi mm. hyvänmakuisista ja hieman erikoisen näköisistä tortuistaan, jotka minä kyllä mieluusti puolittaisin ennen syöntiä. En ymmärrä miten voi saada suunsa niin ammolleen, että Fredrikan torttu mahtuu koko korkeudessaan suuhun. Siksipä niitä en yleensä ostakaan.

Runot ovat minusta aika ikäviä. En voisi kuvitellakaan meneväni runoiltaan. Yleensä tilaisuuksissa, joissa kuulutetaan seuraavan runonlausuntaa, pistän korvani kiinni ja ajattelen aivan muita asioita. Kovin pitkästyttävää kuunnella runoja. Enkä koskaan ymmärtänyt tv-ohjelmaa, Runoraati, varsinkin kun sen mainoskin oli kovin monotooninen. Lauri Pohjanpään runo Kaksi vanhaa, vanhaa varista istuu aidanseipäällä... on minulle ehkä rakkain runo, koska runo kuvaa niin hyvin syksyn harmautta. Myös Ella Erosen esittämänä, Maamme ruotsiksi, tuo Suomen sotavuodet ja kohtalon lähelle mieltä. Toisaalta nykyrunoilija Heli Laaksosen runot ovat hauskoja ja oivaltavia ja murrekin on mukavaa kuunneltavaa.

Nyt siis yön hiljaisina hetkinä otin härkää sarvista kiinni ja ryhdyin runoilemaan. Ei kai se kovin vaikeaakaan ole, mutta eipä siitä mielityötänikään tule. En myöskään aio kirjoitella yhtään runoa pöytälaatikkoon. Julkaisen tässä tämän ainoan runoni.

Talvisade vihmoo ikkunaan, Etelässä
Aivan kohta ukkonen pauhaa, metelissä

Koskaan täällä ei tule liikaa vettä
Huokaa palmut, päät nuokkuen, että..

Aurinko on sentään "poikaa" meille turisteille
Viis me siitä, mitä täällä muiden on kurjistella

Kotimaassa Runeberginkatu halkoo Etu-Töölöä korttelin päässä, mutta kadun liepeiltä en löydä mitään runollista. Kadulle on tyypillistä linja-auto- ja raitiotievaunuliikenne ja pienten kauppojen ja liikeiden ryppäät. Jos menee keskustaan Esplanadin puistoon ja istahtaa Runebergin patsaan äärelle, niin voisi hyvinkin runomaailma tulla mieleen.