Pescados, kalaruokaa Fuengirolassa

Espanjassa on helppoa toteuttaa suomalaisille annettua vaatimusta syödä kaksi kertaa viikossa kala-ateria. Käyttämissämme ruokamarketeissa on laajat ja hyvin hoidetut kalatiskit. Niissä kalat ovat esillä runsaiden jääpalojen keskellä, ne ovat tuoreita ja niitä myös säilytetään hyvin tuoreuden ylläpitämiseksi.

Aluksi runsas Välimeren kalavalikoima hämmästytti monipuolisuudellaan ja tuli ostettua lähinnä lohta, joka oli ennestään tuttua. Myöhemmin olen oppinut hyödyntämään ko. runsasta valikoimaa, mutta vieläkin ostoskoriin tarttuu useimmiten lohi tai sen täällä myytävä lähisukulainen, joka on vain laihempi muoto lohesta.

Kuluneella viikolla oli hauska episodi kalatiskillä. Menimme kaupungin laidalla olevaan kauppakeskukseen, Miramarin Eroskiin. Silloin olin päättänyt pitää ruoanlaitossa kalapäivän. Koska runsaan kalatiskin äärellä ei näkynyt "ristin sielua", päätin pyytää ilman vuronumeroa tätä laihalohta fileenä. Myyjätyttö sanoi espanjaksi, että olisi oltava vuoronumero eli hän hoki numeros, numeros... Minä mielessäni ja sanallisestikin ihmettelin, että onpa lapsellista.., mutta myyjä paineli määrätietoisesti numeroautomaatille ja luovutti sieltä ottamansa paperisen numerolapun. Leikki jatkui niin, että hän palasi entiseen paikkaansa ja minä myös lapun kanssa lohen äärelle. Seuraavaksi hän painoi konettaan, jolloin juuri minun numeroni, tietysti, oli seuraavana. Ilmoitin hänelle leikin mukaisesti, että minulla on tuo numero. Hän suvaitsi siis tämän leikin jälkeen vasta ryhtyä palvelemaan pyytämääni asiaa. Voi ihme!! Mikähän tämänkin lekin juju oli? Oliko syynä jokin asiakaslaskuri vai miksi moinen pelleily piti toteuttaa. Mene ja tiedä, mutta hauskaa siitä syntyi... ainakin asiakaspuolella!

Toisekseen muistelen Espanjassa asumisen alkuaikoina, kun ilahtuneena ostin paketoitua ja pakastettua valkoista kalafilettä. Ajattelin, että tämän täytyy olla Rosadaa, jota naapurit kilvan kehuivat hyväksi kalaksi. Pettymys oli suuri, kun valmistettuani kalan huolellisesti ja maustettuani kalan huolellisesti mm. sitruunan mehulla, suolalla ja kalamausteella. Kun ruokaillessa tuli kalan vuoro, syljin heti ensimmäisen suupalan pois. Kalassa oli jotain täydellisesti pielessä. Päättelin, että kala oli ollut lipeäkalaa, jossa oli vielä säilytysliuokset mukana. Sen enempää syömistä en voinut kuvitellakaan. Opin siitä sen, että kala täytyy ostaa tuoreena ja valmistajan täytyy tuntea se.

Paella on espanjalaisten luoma kansallisruoka. Siinä riisi, johon on lisätty sahrami, saa kaverikseen meren eläviä tai vaihtoehtoisesti myös esim. kanaa tai kania yms.
Valmistin paellan vieraillemme niin, että katsoin jokaisen tekovaiheen reseptistä, Espanjan suomalaisesta lehdestä. Kyllä siitä hyvää tuli, mutta olihan se työlästä kypsytellä riisi, simpukat, mustekalat ja vihannekset erikseen. Ostokset oli toki helppo tehdä, koska täällä valikoimat ovat runsaat. Valmistusvaiheet olivat vain kovin työläitä ensikertalaiselle. Täytyy harjaannuttaa itsensä ainakin paellan valmistuksessa.