Jalkapallon Euroopanmestaruus-tunnelmissa

Espanja voitti eilen illalla Wienissä Euroopan mestaruuden jalkapallossa, pitkästä aikaa. Niin pitkä aika oli kulunut mestaruudesta, että voittoisat jalkapalloilijapojat eivät olleet edes syntyneet ennen edellistä mestaruutta. Vaikka jalkapallo on mielestäni erittäin hidas laji katsottavaksi, niin täytyihän voitto-ottelua katsoa, kun kerran oltiin täällä voittajakansan keskuudessa. Ole, ole, ole, oleeee! Voitto oli suloinen näin vierestä katsottunanikin.

Sunnuntaina päivällä virittäydyimme tunnelmaan ja yritimme hankkia Espanjan pienoislipun matkamuistomyymälästä. Ei edes kuudennessakaan turistimyymälässä ollut lippuja enää myytävänä. Finished, all are finished! Mutta kadun vastapäisessä talossa Espanjan lippu liehui jo torstaista lähtien. Sen liikkeitä sitten seurattiin juhlailtana. Lippuhuoneistosta kuului kovaa mökää illan mittaan ja, kun voitto varmistui, lähti lippu mopopoikien liehuttamana keskustaan ajelulle. Muutenkin eri kokoiset Espanjan liput liehuivat lähes joka talossa jossakin ikkunassa koko viikonlopun. Näytti olevan tapana, että ottelun jälkeen liput vietiin voittoajelulle, torvea töötätettiin ja riemunkiljahdukset kaikuivat. Myös ottelun kuluessa kaupungissa heiteltiin ilotulitusraketteja siellä ja täällä, varsinkin maalin sattuessa.

Ottelua oli jännittävää katsoa varsinkin toisen jakson aikana, kun sai pelätä tekeekö Saksa tasoituksen. Ihastuin kovasti Torresiin, maalintekijään. Hän tuntui olevan aina silloin paikalla, kun jotain tapahtui. Toisaalta pelkäsin Saksan joukkueeseen vaihdettua pitkää vaaleaa poikaa, hän oli myös aina yrittämässä palloa maaliin. Uskon, että tämä saksalainen olisi maalin kyllä tehnytkin, jos aikaa olisi vielä ollut. Hänen ilmeensä oli vielä mitalinjaon jälkeenkin sellainen, että ei halunnut ymmärtää, että peli oli jo pelattu. Pelottava vastustaja, huh huh! Milloinkaan ennen ei ole jalkapallon seuraaminen tuntunut näin mielekkäältä.

Nyt yhden yön nukuttuamme huomioimme, että lauantaina Espanjan peltihärän otsatukkaan kiinnitetty Espanjan pienoislippu oli edelleen liehumassa. Härkä kukkulallaan voittolippuineen oli kuin piste iin päälle voittoa ilmentämään. Ei olisi hassumpi ajatus nähdä lippu härän päässä vaikka koko kesän.

Espanjalainen ravintoloitsijanuorukainen vaikutti lähes yhtä tyyneltä kuin viileät suomalaiset, kun olin lausunut hänelle kohteliaisuutena onnittelut, la felicitacion. Ehkä hän oli jo yöllisissä juhlinnoissa saanut tuulettaa tunteitaan. Joka tapauksessa hän oli työkunnossa ja grillasi hyvät sardiinit voittoa seuraavana päivänä ulkotulella. Sää täällä Aurinkorannikolla on ollut upean lämmin jo pitkään. Nyt voi taas keskittyä aurinkoon jalkapallon jälkeen.