Käynti Emmassa

Emma on lyhenne Espoon modernin taiteen museosta. Emma on pitänyt majaansa yli vuoden entisessä betonisessa painotalossa, joka on kunnostettu kulttuuritarkoituksiin. Espoo haluaa kehittyä merkittäväksi kulttuurikaupungiksi, varsinkin kun sille on tulossa elokuussa syntymäpäivät (550 -vuotisjuhla). Näyttelykeskus WeeGee: ssä on Emman lisäksi, Espoon kaupunginmuseo, Kellomuseo, Leikkilinna, Helinä Rautavaaran museo, Galleria Aarni yms.

Espooseen suuntautuneella ostosmatkalla tuli tehtyä nopeahko tutustumiskierros esillä oleviin taideteoksiin. Tärkein ja mielenkiintoisin kokoelma käsitteli ranskalaista impressionisti Claude Monet´a (1840-1926) sekä kymmentä suomalaista impressionistia (Lindholm, Westerholm, Wasastjerna, Danielson, Rönnberg, Finch, Enckell, Thome, Thesleff, Halonen). Teokset olivat ainutlaatuisia. Mutta olipa Monet:n toeosten (12 kpl) saamiseksi Suomeen tehty töitäkin (ulkomaanmatkoja 13, museotapaamisia 22, diplomaattitapaamisia 14, lainapyyntöjä 152, kirjeitä 350 ja sähköposteja 2500).

Impressionismissa kuvataan ensivaikutelmaa maailmasta sellaisena kuin silmä sen havaitsee valon heijastuksena luonnossa. Tällöin taiteilijan on siirryttävä työskentelyssään ateljeeolosuhteista luonnon helmaan. Impressionistien maalaustaiteessa väri oli itsetarkoitus ja väri valona muuttui maalauksen sisällöksi. Monet kehitti systematiikan merkitystä taiteessaan. Hän maalasi yhtä ja samaa aihetta sarjana maalauksia. Niinpä Emmassakin oli edustettuna kolme teosta kuvaamassa naista päivänvarjoineen. Ko. nainen oli Monet´n tytärpuoli. Taulut olivat herkkiä ja harmonisia. Useimmiten Monet kuvasi kuitenkin vettä ja hän halusi olla meren äärellä. Hän halusi jopa tulla haudatuksi merimerkkiin. Veden muoto valossa tulee hyvin esille hänen joenvarsitutkielmissaan ja merinäkymissään ja erityisesti Givernyssä maalatuissa lummelammissa.

Piipahdus muihin taidetiloihin oli myös mielenkiintoinen. Oman teoksensa äärellä tuntui siellä viihtyvän eräs tunnettu vanhempi taiteilija, joka muutamasta taulustaan kertoi seuralleen pitävänsä erityisesti juuri yhdestä nojatuolissa istuvasta naismaalauksesta. Kyseinen maalaus ei kuvannut Tasavallan presidenttiä, vaikka olikin hyvin samantyyppinen. Tarja Halonenhan kuvattiin vaalea-asuisena ja nojatuolissa istuvana muotokuvassaan, joka on muiden presidenttien muotokuvien tavoin Valtioneuvoston linnassa, esittelysalissa. Muotokuva on vuodelta 2002.

Emmassa käynti oli mukava, vaikkakin lyhyt. Lähtiessä huomasimme kellomuseon, joka täytyy katsoa sitten seuraavalla kerralla. Toisaalta näyttelykellot ovatkin ilmeisesti väärennöksiä. Eipä ollut laitettu edes vartiointia lähituntumaan niin kuin Monet´lla.